Tammikuu - sydänkuu

Tammikuussa talvi on jo paremmalla puolella henkisesti. Uusi vuosi ja edellisen vuoden taakse jättäminen ovat askeleita kevääseen. Hypistelen jo ensimmäisiä siemenpusseja ja mieli alkaa ihan selvästi suunnitella ensi kesän projekteja.

Joulutonttu löytyi myyjäisistä, voisin pitää sitä esillä ympäri vuoden. :)

On kovin rasittavaa elää valosta valoon. Syksy ja talvi ovat minulle vai pakollisia kestettäviä vuodenaikoja. Päivät lipuu tasaisen tappavaa tahtia, mutta mikään päivä ei erotu toisesta. Vieraita käy kylässä, opiskelu sujuu, työ menee omalla painollaan ja teen samoja tavallisia asioita kuin valossakin. Varsinaisesti missään ei ole mitään vikaa, mutta mieli on puutunut.

Kolmena vuonna olen ostanut tämän värisen amarylliksen Lidlistä ja vielä koskaan en ole pettynyt sen kauneudesta ja kukinnan runsaudesta. Kaksi-vanainen ja suurikukkainen kaunotar on todellinen löytö, hintakin vain alle vitosen.

Vihreä väri on kulkenut matkassani aina. Villi veikkaukseni on, että kevään vihreän ikävöinti on suurin syy siihen - keittiöpsykologia siis selittää kotini vihreät pilkut. Jossain sisustuslehdessä oli viime vuonna iso artikkeli joulukodista, jossa väreinä oli vain vihreää ja valkoista. Silmät kiiluen ja villinä ihastuksesta ahmin kuvia. Jälkeen päin vasta huomasin, että meillähän on jo sellainen joka päivä. Paitsi, että taustalta puuttuu se vitivalkoinen ja kalsea muu ympäristö. Kotini ei koskaan tule olemaan valkoinen. Johtuukohan se sisäisen keittöpsykologini mukaan siitä, että se on hanki ja lumi, kylmä ja pimeä?

Pikkupulloon majansa tehnyt muovikukkasen palanen on juuri sellainen turhake, mitä kaipaan talvisin.

Parin viikon loma on tehnyt hyvää mielelleni. Jouluksi tein suursiivon ja keskityin olennaiseen, hyvään ruokaan ja läheisiin. Välipäivät tyhjensin digiboxia. Katsoin juuri niitä ohjelmia, jotka olen tallentanut katsottavaksi "sitten kun on aikaa" ja neuloin sukkia samalla. Olen lukenut seitsemän kirjaa, täyttänut sudokuita ja  käyttänyt uskomattoman määrän aikaa lasinkeräysroskisesta dyykatyn lasisen kakkuvuoan puhdistukseen.

Riikalta ostettu, Valkoista pellavaa blogista löytyy hänestä ja upeista tuunauksista enemmän. 

Olen siis tehnyt kaikkea sitä, mistä yleensä saan omantunnonpistoksia, koska "en tee yhtään mitään järkevää". Ilmeisesti bloggaaminen ja kommentointi on kategorioissani järkevää tekemistä, koska se on jäänyt vähiin. :)

Kahden viikon totaalisen lomailun jälkeen huomasin tänään, että mieleni alkoi kääntyä ompeluun. Vihdoin jotain järkevää! Samalla huomaan, että olen käyttänyt lähes koko lomani turhuuteen. Miten ihmeessä se sisäinen yliminä ei lakkaa nalkuttamasta? Pääni sisäänrakennettu huono omatunto tekemättömistä töistä nostaa sitkeästi päätään ja hiipii olkapäälle salakavalasti, vaikka päätin sulkea sen suun koko loman ajaksi. Ei sitten malttanut olla hiljaa viimeiset kaksi päivää.

Yleensä en tee lupauksia vuoden vaihteessa. Pitäisiköhän tänä vuonna päättää, että olen useimminkin armollinen itselleni?