Milestone

Huomasin ällistyen, että sivupalkissa olevia vuosia on jo viisi. Blogini 4-vuotispäivä lähestyy siis kovaa vauhtia. Miten tässä näin kävi? Vuodet vilahtaa huomaamatta ja bloggailu vaan jatkuu.

Miksi?

Innostuin bloggaamisesta harrastuksen kautta. Nukkekotiin ja sen rakenteluun sai valtavan paljon ideoita ja innostusta alan harrasteblogeista. Aloitin oman nukkekotiblogini vuoden 2008 keväällä. Blogistaniassa surffailin muissakin blogeissa, käsityöblogit yleisesti kiinnostivat ja pian huomasin, että löytyi valtavan paljon myös tavallisten naisten "yleisblogeja". Sosiaalisen median muut muodot eivät jotenkin tuntuneet minun jutuiltani, mutta bloggaamiseen hurahdin ihan täysin.

2009 päätin aloittaa tämän blogin ja en ole katunut sitä kertaakaan. Blogin nimi tuli kesäpaikkamme mukaan, meillä mennään aina maalle. Mökistä ei voi puhua, koska kesäpaikka on vanha mummulani ja neliöitä siellä on enmmän kuin kaupunkikodissa. Jälkeenpäin vasta huomasin, että on myös olemassa saman niminen nettikauppa.

2009 tehty paperiinista tehty valokranssi häiden koristeeksi.
Se on ollut käytössä joka joulu, nytkin vielä on seinällä edellisen joulun jäljiltä.

Sisältö

Mitähän tästäkin nyt sanoisi? Sekalaisia juttuja, jotka vaativat päästä blogiin. Huttua, vakavaakin joskus, mutta aina teksteissä kuuluu oma ääneni. Harrastan paljon itseironiaa ja nauran usein itselleni. Usein olen itselleni rehellisempi täällä blogissa kuin mielessäni. Kirjoittaminen selkeyttää mietteitäni ja pidän kirjoittamisesta. Joskus jutut kypsyvät hitaasti, joskus ne ryöpsähtävät kertalaakista yhdeltä istumalta.

Suunnuntai-aamut ovat parhaimpia hetkiä bloggaamisen. Insinööri vetelee hirsiä ja minä hiippailen yöpaidassa, litkin teetä ja bloggaan. Kuten nytkin.

2010 kirpparilta ostettu silkkitäkki Talossa maalla.

Kommentit

Mitä enemmän itse kommentoit, sitä enemmään myös itse saat niitä. Sen faktan olen huomannut vuosien aikana. Kommentteja on aina kiva saada, mutta tykkään myös itse kommentoida. Viime aikoina olen ollut tosi laiska kommentoija, mutta enää en saa siitä huonoa omatuntoa. Tosin oli bloggaamisen alkuaikoina. Velvollisuuden tunne kommentointiin on häipynyt vuosien saatossa, vaikka yhä edelleen se joskus harmittaa, etten kommentoinut.

En ole koskaan saanut törkykommentteja ja siitä olen iloinen. Harrasteblogiin niitä tuli muutamia, anonyymina tietenkin. Bloggaamisen ärsyttävin ja ehkä eniten harmittavin lieveilmiö ovat juuri nämä anonyymit huutelijat, joilla ei ole tavoitteena kuin toisen mielen pahoittaminen. Olen usein miettinyt niitä törkykommentoijia, että mitähän niillä liikkuu päässä. En ymmärrä sitä vieläkään ja ehkä ei edes tarvi ymmärtää.

2011 tuunattu pikkujakkara.

Valokuvat

Arvostan suuresti bloggaajia, jotka ottavat hyviä valokuvia. Oma kuvaamiseni on kehittynyt huimasti vuosien saatossa. Täytyy myöntää myös se, että olen kranttu. Mielenkiintoinen ja hyvä blogi jää minulta väliin, jos kuvat ovat pieniä/huonoja. Valokuvat vaikuttavat seuraamiseeni todella paljon.

Uusi termikin on rantautunut sanastooni (ja perheelleni myös): blogikuva. Blogikuva on hyvin onnistunut otos, joka näyttää hyvältä juuri blogissa. Usein se on rajattu eri tavalla kuin tavallinen "hyvä" valokuva. Tyyppiesimerkki  on täytekakku. Vertaapa joskus, että miltä näyttää blogissa kokonaisen kakun kuva tai puolikkaaksi rajattu kakun kuva. Yllätyn, jos valitset ensimmäisen.

Tallinnan reissulta 2011.

Tunnustukset, haasteet ja arvonnat

Kaikki kolme ovat vain ja ainoastaan blogimaailman juttuja. Mitä enemmän vuosia on tullut sivupalkkiin, sitä vähemmän niitä harrastan. Se on harmitus, tykkään niitä saada ja antaa ja osallistua. Arvontalinkitysten avulla olen päätynyt moneen upeaan blogiin lukijaksi. Nytkin muutama tunnustus odottaa vastauksia, kiitos niistä! Arvostan ja tykkään, mutta saamaton olen niiden kanssa, höh.

Kesällä 2012

Parasta

Ihan ensimmäisenä sanon, että blogiystävät. Kiitos teille, että olette siellä jossain ruutujenne takana ja jaatte jotain itsestänne minulle ja meille kaikille. Pus och kram!♥♥♥

Toisena ovat ehdottomasti ideat, ohjeet ja reseptit. Blogistania on loputon ideapankki ja en tiedä, että kuinka monta käsityötä olisin jättänyt tekemättä ilman sitä. Kuinka monta ruokaa tekemättä tai kuinka monta sukkaa neulomatta? Lämmin kiitos kaikille teille, jotka jaatte ohjeita ja ideoita.

 Kolmantena on päiväkirja. Joskus kun luen vanhoja blogitekstejä, niin huomaan unohtaneeni ihan älyttömän paljon elämästäni. Teksteistä palautuu mieleen tunnelmia, ihmisiä ja asioita, jotka unohtaisin ilman tätä blogia.

Parasta ovat olleet myös molemmat joulukalenterit, niitä oli huisia tehdä ja tänä vuonna kaipasin sitä. Ehkä ensi vuonna sitten?

Virkattu matto on hakusanoissa eniten blogiini tuoneita käyntejä.
Toisena on kesäkeittiö ja kolmantena säilytyspenkki.

Jatko?

En ole koskaan edes harkinnut blogini lopettamista. Välillä se on enemmän taka-alalla ja välillä vähemmän, mutta silti mukana aina. Blogi tuskin muuttuu tästä konseptista mihinkään, samaa huttua siis on tiedossa edelleen, koittakaa kestää. :)