sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Milestone


Huomasin ällistyen, että sivupalkissa olevia vuosia on jo viisi. Blogini 4-vuotispäivä lähestyy siis kovaa vauhtia. Miten tässä näin kävi? Vuodet vilahtaa huomaamatta ja bloggailu vaan jatkuu.

Miksi?

Innostuin bloggaamisesta harrastuksen kautta. Nukkekotiin ja sen rakenteluun sai valtavan paljon ideoita ja innostusta alan harrasteblogeista. Aloitin oman nukkekotiblogini vuoden 2008 keväällä. Blogistaniassa surffailin muissakin blogeissa, käsityöblogit yleisesti kiinnostivat ja pian huomasin, että löytyi valtavan paljon myös tavallisten naisten "yleisblogeja". Sosiaalisen median muut muodot eivät jotenkin tuntuneet minun jutuiltani, mutta bloggaamiseen hurahdin ihan täysin.

2009 päätin aloittaa tämän blogin ja en ole katunut sitä kertaakaan. Blogin nimi tuli kesäpaikkamme mukaan, meillä mennään aina maalle. Mökistä ei voi puhua, koska kesäpaikka on vanha mummulani ja neliöitä siellä on enmmän kuin kaupunkikodissa. Jälkeenpäin vasta huomasin, että on myös olemassa saman niminen nettikauppa.


2009 tehty paperiinista tehty valokranssi häiden koristeeksi.
Se on ollut käytössä joka joulu, nytkin vielä on seinällä edellisen joulun jäljiltä.

Sisältö

Mitähän tästäkin nyt sanoisi? Sekalaisia juttuja, jotka vaativat päästä blogiin. Huttua, vakavaakin joskus, mutta aina teksteissä kuuluu oma ääneni. Harrastan paljon itseironiaa ja nauran usein itselleni. Usein olen itselleni rehellisempi täällä blogissa kuin mielessäni. Kirjoittaminen selkeyttää mietteitäni ja pidän kirjoittamisesta. Joskus jutut kypsyvät hitaasti, joskus ne ryöpsähtävät kertalaakista yhdeltä istumalta.

Suunnuntai-aamut ovat parhaimpia hetkiä bloggaamisen. Insinööri vetelee hirsiä ja minä hiippailen yöpaidassa, litkin teetä ja bloggaan. Kuten nytkin.


2010 kirpparilta ostettu silkkitäkki Talossa maalla.

Kommentit

Mitä enemmän itse kommentoit, sitä enemmään myös itse saat niitä. Sen faktan olen huomannut vuosien aikana. Kommentteja on aina kiva saada, mutta tykkään myös itse kommentoida. Viime aikoina olen ollut tosi laiska kommentoija, mutta enää en saa siitä huonoa omatuntoa. Tosin oli bloggaamisen alkuaikoina. Velvollisuuden tunne kommentointiin on häipynyt vuosien saatossa, vaikka yhä edelleen se joskus harmittaa, etten kommentoinut.

En ole koskaan saanut törkykommentteja ja siitä olen iloinen. Harrasteblogiin niitä tuli muutamia, anonyymina tietenkin. Bloggaamisen ärsyttävin ja ehkä eniten harmittavin lieveilmiö ovat juuri nämä anonyymit huutelijat, joilla ei ole tavoitteena kuin toisen mielen pahoittaminen. Olen usein miettinyt niitä törkykommentoijia, että mitähän niillä liikkuu päässä. En ymmärrä sitä vieläkään ja ehkä ei edes tarvi ymmärtää.


2011 tuunattu pikkujakkara.


Valokuvat

Arvostan suuresti bloggaajia, jotka ottavat hyviä valokuvia. Oma kuvaamiseni on kehittynyt huimasti vuosien saatossa. Täytyy myöntää myös se, että olen kranttu. Mielenkiintoinen ja hyvä blogi jää minulta väliin, jos kuvat ovat pieniä/huonoja. Valokuvat vaikuttavat seuraamiseeni todella paljon.

Uusi termikin on rantautunut sanastooni (ja perheelleni myös): blogikuva. Blogikuva on hyvin onnistunut otos, joka näyttää hyvältä juuri blogissa. Usein se on rajattu eri tavalla kuin tavallinen "hyvä" valokuva. Tyyppiesimerkki  on täytekakku. Vertaapa joskus, että miltä näyttää blogissa kokonaisen kakun kuva tai puolikkaaksi rajattu kakun kuva. Yllätyn, jos valitset ensimmäisen.


Tallinnan reissulta 2011.



Tunnustukset, haasteet ja arvonnat

Kaikki kolme ovat vain ja ainoastaan blogimaailman juttuja. Mitä enemmän vuosia on tullut sivupalkkiin, sitä vähemmän niitä harrastan. Se on harmitus, tykkään niitä saada ja antaa ja osallistua. Arvontalinkitysten avulla olen päätynyt moneen upeaan blogiin lukijaksi. Nytkin muutama tunnustus odottaa vastauksia, kiitos niistä! Arvostan ja tykkään, mutta saamaton olen niiden kanssa, höh.


Kesällä 2012

Parasta

Ihan ensimmäisenä sanon, että blogiystävät. Kiitos teille, että olette siellä jossain ruutujenne takana ja jaatte jotain itsestänne minulle ja meille kaikille. Pus och kram!♥♥♥

Toisena ovat ehdottomasti ideat, ohjeet ja reseptit. Blogistania on loputon ideapankki ja en tiedä, että kuinka monta käsityötä olisin jättänyt tekemättä ilman sitä. Kuinka monta ruokaa tekemättä tai kuinka monta sukkaa neulomatta? Lämmin kiitos kaikille teille, jotka jaatte ohjeita ja ideoita.

 Kolmantena on päiväkirja. Joskus kun luen vanhoja blogitekstejä, niin huomaan unohtaneeni ihan älyttömän paljon elämästäni. Teksteistä palautuu mieleen tunnelmia, ihmisiä ja asioita, jotka unohtaisin ilman tätä blogia.

Parasta ovat olleet myös molemmat joulukalenterit, niitä oli huisia tehdä ja tänä vuonna kaipasin sitä. Ehkä ensi vuonna sitten?


Virkattu matto on hakusanoissa eniten blogiini tuoneita käyntejä.
Toisena on kesäkeittiö ja kolmantena säilytyspenkki.


Jatko?

En ole koskaan edes harkinnut blogini lopettamista. Välillä se on enemmän taka-alalla ja välillä vähemmän, mutta silti mukana aina. Blogi tuskin muuttuu tästä konseptista mihinkään, samaa huttua siis on tiedossa edelleen, koittakaa kestää. :)




14 kommenttia:

  1. Ihana drinkki!

    Samoja ajatuksia mulla bloggaamisesta. Mä en koe bloginpitoa "velvollisuudeksi" enkä ressaa, jos ei uutta postattavaa ole.. Vaikka valokuvaan ihan pienellä ruppanalla digikameralla, olen mielestäni kehittynyt kuvaamisessa - juuri blogikuvien ansiosta! Meillä on järkkäri, mutta sitä ei kukaan ole vaivaantunut opettelemaan tässä perheessä... Tylsää!

    Kommentoinnista, en mäkää ole ikinä saanut ikävää kommenttia, tosin pidän blogini aika "mietona" vaikka muuten olen aikamoinen mielipideautomaatti ja muutenkin joskus tuntuu, että olen sellainen, josta joko tykätään tai sitten ei :)
    Kommentteja on aina niin kiva saada, ja myös lähettää! Mutta ei siitäkään pidä missään mielessä ressiä ottaa! Ja kommenttien kautta olen löytänyt monta kivaa blogia, johon ei muuten olisi tullut törmättyä. Ja haluan löytää niitä edelleen.

    Ideoita näistä saa niin pirusti- sisustus- ja kässäjuttuja, ja myöskin mietittävää. En missään nimessä ikinä lopeta tätä, niin tärkeä hobby tästä on tullut!

    Rentoa söndaagia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nipsu hei, en kyllä tykkäisi jos lopettaisit! Tykkään sun blogista ja sen tyylistä ihan älypaljon. Sorry kun kommentit on jääneet vähälle viime aikoina.
      Mullakin on kuppanen (mutta rakas) digipokkari. :)

      Poista
  2. Niin on kivat hutut ja jutut sulla että täällä on aina kiva vierailla,välillä kommentin kera ja välillä ilman,niin se vaan menee:D
    Aika samoja ajatuksia on itsellänikin tästä touhusta,joku aika sitten sain kutsun liittyä yhteen nimeltä mainitsemattomaan blogiportaaliin,ensin olin ihan intopinkeenä että mitä,minun vaatimaton blogini portaaliin,tottakai mä lähden,onneks nukuin (useamman) yön yli ja harkitsin asiaa yhdeltä jos toiseltakin kantilta,parempi postailla silloin kuin siltä tuntuu eikä siksi että "pitäisi" tehdä tietty määrä postauksia viikossa,toinen tosi ISO juttu on lukijat ja kommentoijat jotka ovat olleet mulla "uskomattoman uskollista" porukkaa,miks siirtyä jonnekin muualle saadakseen uusia lukijoita kun niitä on jo ihan käsittämätön määrä mun höpinöiden tasoon verrattuna...Itsekin olen aika uskollinen lukija,toki uusia blogeja tulee lukulistalle koko ajan mutta jotenkin ne suosikit vaan tuntuu pysyvän kuitenkin samoina,kaavoihini kangistunut olen siis:)

    Mukavaa sunnuntaita sinne<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis olisko susta tullut ihan bloggarikermaa? Wau, tosi hienoa, että kysyivät. Mulle ei sellaista varmaan ikinä ehdoteta, mut jos joku ehdottaisi, niin tekisin varmaan samoin kuin sinä. Mun blogi on mun blogi. Piste. :)

      Uskollinen lukija olen minäkin ja kaavoihin kangistunut myös. Sorry, etten ole kommentoinut sinullekaan piiiitkään aikaan, mut en kyllä muillekaan ole. Vaki-lukulistallani olet aina, eikä se siitä taida muuttua.:)

      Tosi hieno juttu, että ollaan jostain törmätty blogiystäviksi. ♥

      Poista
  3. Ihan tuttuja ajatuksia! Kiitos, kun bloggailet, tekstejäsi on aina kiva lukea ja kuviasi on mukava katsella :)

    VastaaPoista
  4. Mä olen usein jo kaivannut sun juttuja ja huttuja ja suakin :D
    Välillä jo olen ajatellut että oleks häipynyt vallan maisemista kun ei näy, ei kuulu....ja sitten ykskaks taas jossain vilahdat :)

    Kumma juttu tämä blogistania, saman oloiset ihmiset tuntuu kummasti löytävän toisensa, osa pysyy virtuaalina, osan saa tavata livenäkin - mikä on ollut jokaisen kohdalla ihan huippua!!
    Välillä iskee tunne, että en mää jaksa, en lukea, saati kommentoida, vielä vähemmän itse kirjoittaa, tuntuu ettei ole mitään sanottavaa tai se on ihan diipadaapaa.....ja sitten kuitenkin taas jaksaa.
    Koukuttavaa hommaa :)
    Mutta huonompiakin koukkuja on !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen itsekin kaivannut blogistaniaa ja bloggaamista. Nyt vaan tuntuu, että aika ei riitä kaikkeen, mitä haluaisi. :[

      Jep, huonompiakin koukkuja on. :D

      Poista
  5. Minna, olen aina viihtynyt hyvin täällä talossa maalla. Ja kun ovi on auki, vierailen mielelläni edelleenkin :) Oma blogini lähestyy kolmen vuoden rajapyykkiä aivan parin viikon sisällä...yhden kerran olen ajatellut, että lopettaisin bloginpidon, mutta taisin silloin vähän muutenkin olla masentunut. En sitten lopettanut ja olen näin jälkikäteen hyvilläni siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, myös sinun kanssasi tunne on molemmipuolinen. Nautin kovasti virtuaaliseurastasi, jos noin kummallisesti voi asian sanoa. :D

      Poista
  6. Allekirjoitan kyllä kaiken, mitä bloggaamisesta ja blogistaniasta sanoit. Sinun blogisi toimii myös innoittajana. Jatka vain juuri näin:) Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mustakissa, viihdyn hyvin myös sinun blogissasi, vaikka puumerkit jää vähiin. Et kuitenkaan ole ainoa, johon en jätä kommentteja. Nyt vaan on kommenttien kuiva kausi meneillään, höh. :)

      Poista
  7. Kunhan kerkiit niin käys kurkkimas, pukkaa haastetta :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!