****************************
Luukku 12
Teema: Sarvet
****************************
Sarvien uusi tuleminen
Tämän päivän luukku alkaa tarinalla vuosien takaa. Elokuussa 1990 vietettiin poikani ristiäisjuhlia Talossa Maalla. Etukamarin seinälle oli ripustettu hirvensarvet, kuten yleensäkin kesäasunnoilla oli joskus tapana tehdä. Sarvien alkuperä on tuntematon, isäni ei metsästänyt eikä tuttavapiirisämmekään ollut ketään, joka olisi poloisen hirven hengiltä pasauttanut. En ainakaan tiedä, että olisi.
Varsinainen kaste annettiin kirkossa, jonka jälkeen siirryimme kastejuhlan viettoon. Tilaisuudessa otettiin paljon valokuvia, tottakai. Aikanaan kun ne kehitettiin, oli naurussa pitelemistä. Kaikki mummut, papat, kummit ja muut seisoivat lapsi sylissään ja sarvet päässään. Jep, siis kaikki. Kuvat oli otettu samalla seinällä, kuin mihin hirvipolon uljauden merkki oli ripustettu.
Kävi vielä niin, että jos kuvassa oli kaksi henkilöä ja vauva toisella sylissä, niin molemmilla seisovilla oli sarvet päässä, sarvisssa riitti leveyttä molempiin päihin asti. Pitää vielä muistaa, että silloin ei ollut digikameroita ja kuvamanipulaatioitakin tekivät vain harvat pro-ammattilaiset.
Aikanaan kun Talossa Maalla emännyys siirtyi minulle, niin kannoin ensimmäisenä sarvet saunan vintille pyhää vihaa puhkuen. Vannoin, että koskaan ei seinälläni ainakaan hirven sarvia näkyisi. Vannomatta paras, mieli voi muuttua. ;D
Viime kesänä kaivoin sarvet pölyn ja tomun keskeltä ja mallailin niitä Taloon Maalle eri seinille. Ne oli ihan kamalat edelleen. Luovuin jo koko ajatuksesta, kunnes mieleen putkahti, entä jos..??..
... vaikka maalaisi sarvet ja....
.. vaikka laittaisi ne kaupunkikodin seinälle?
En vielä kiinnittänyt niitä, koska se unelmieni olohuone on vasta tuloillaan ja ihan tarkkaa paikkaa en vielä tiedä. Tuolle raitatapettiseinälle ne kuitenkin tulee. Sarvet painaa ihan rutosti ja kiinnityskin pitää olla jämerä. Insinööri ei taitaisi tykätä siitä, että kiinnityksen jälkeen kuuluisi kommentti, että eiku siirrä ne 10 cm vasempaan. ;D
En vielä kiinnittänyt niitä, koska se unelmieni olohuone on vasta tuloillaan ja ihan tarkkaa paikkaa en vielä tiedä. Tuolle raitatapettiseinälle ne kuitenkin tulee. Sarvet painaa ihan rutosti ja kiinnityskin pitää olla jämerä. Insinööri ei taitaisi tykätä siitä, että kiinnityksen jälkeen kuuluisi kommentti, että eiku siirrä ne 10 cm vasempaan. ;D
Tässä onkin helppo ja kiva jatkaa suvun perinteitä ja ottaa valokuvia juhlatilanteissa. Ainakaan ei oltaisi ilman sarvia ja hampaita. ;D
Käy kurkkaamassa myös Even sarvet!
Hauska tarina=D Mulla on samat suunnitelmat meidän sarvien kanssa,harmi vaan kun ne on appiukon ampuman hirven,saattais appi vetästä pullanmurut väärään kurkkuun kun huomais että sarvet on maalattu,se on sen sortin "sisustaja" ettei ehkä ymmärtäis:)No,eiköhän tässä jotain keksi kun tarpeeksi kyllästyy,siis sarviin ei appeen,se on tosi kiva tyyppi vaikka onkin kaavoihinsa kangistunut;)
VastaaPoistaTOsiaan mieleenpainuvat ristiäiskuvat :D
VastaaPoistaHyvä idea toi maalaus !
Mä olen kans aina inhonnut noita kaikenmaailman sarvia, mutta juma, tuohan näyttää valkoiselta ihan sikahyvältä!! :))
VastaaPoistaOnpas komeet ristiäiskoristeet!
VastaaPoistaJoskus kirpparilla katsellut, että juu vai ei, eli ei. Ei ole koskaan käynyt tässä pienessä mielessä, että KAIKEN näköjään voi maalata valkoiseksi :) Tosi hienot!
Meillä mökillä tönötti yksi hirvensarvi (jonka löysin lähikalliolta) uskollisesti seinällä niin kauan kuin muista, ja jollei uusi omistaja ole sitä ulkoistanut johonkin -esim. kaatopaikalle- mutta täytyy tunnustaa, että niin hirvee kuin se olikin, on yhden kerran käynyt mielessä, että se olis EHKÄ ihan kiva valkoiseksi maalattuna vessassa korutelinenä.
VastaaPoistaNyt tiedän, että ehkä se oliskin...ollut...
Mutta toi....toi on aika pähee! :D
Kirsi: ajattelin ensin, että en uskalla maalata, mutta googletin ja löysinkin Ruotsista paljon maalattuja sarvia. "Vita elg horn" -kuvahaulla löytyy muitakin. :)
VastaaPoistaAppiukko taitaisi saada slaagin, jos ne vielä on itse ampumat... :D
Riitta: täytyy yrittää löytää kuvat ja vaikka skannata tännekin, olisi muillakin hauskaa, hih.
Maanvaiva: tykkäsin myös kovasti, kun ne ihan mattavalkoista ja sieluni silmillä jo nään ne ton tapetin kaverina, vaikka en vielä kiinnittänytkään niitä.
Tiina: kiitos, paremmat tuli kuin kuvittelin: Olen ihan in looov noihin. :)
Pepi: noi kyllä näyttäisi tosi hyvältä sunkin seinällä... Hei muuten, sukat on valmiit, laitan vielä s.postia sulle niistä.
Uljaat sarvet ja kiva tarina. Mulla roikkuu yhdessä lampussa poronsarvenpaloja ja ensin ne vuosia sitten tuntui hassulta. Mutta, mitä enemmän aikaa kuluu, sitä kivemmat ne on ja olen jo alkanut miettimään kokonaisia poronsarvia.
VastaaPoistaSun tuunatut sarvet on kyllä supertyylikkäät ja raitaseinälle hienot!
Elämäni matkat: Kiitos, eikös ole hassua, että mieli muuttuu (tai tottuu). Olen myös vannonut, että mulla ei koskaan tule olemaan musta-valkoista kotia, mutta olkkari alkaa enemmän ja enemmään olla sitä... No harmaata ja ruskeaakin löytyy, mutta ne on jotenkin kummasti väistyneet. :)
VastaaPoistaKyllä mä vahvasti epäilin sun visiota sarvihommista kesällä. En epäile enää. On ne ihkut!
VastaaPoistaEve: Molempien on. ;D
VastaaPoista