Tehtyjä ja tekemättömiä

Lokakuu on ollut oikein hässäkkä-kuu, sinkoilua sinne ja tänne. Pimeys ei yhtään auta asiaa, sekin vähä aika jonka voisi tehdä jotain järkevää (tarkoitan järkevällä tekemisellä käsillä tekemistä), menee päivästä selviytymiseen. Sukka pukkaa, mutta niitäkin jotenkin hiiitaaaalla tahdilla.

Huonekalujen uudistamiskurssi on juuri niin kivaa, kuin ennen sen alkua ajattelinkin. Innosta puhkuen olen hionut, maalannut, purkanut ja suunnitellut. Ihan vielä valmista ei ole esitellä, mutta puolivalmista. Valmistumiseen ei tietysti yhtään auta se, että mielipiteeni vaihtelee tunneittain... :D

 

Viime talvena kirpparilta ostettu rahi on liimattu, pohjamaalattu, välimaalattu ja pintamaalattu.

 

Suunnitelmissa on kuluttaa pintaa "vanhan" näköiseksi... tai sitten ei. Viimeisimpänä olen kallistunut ei-kulutetun puolelle. Kuvat on otettu välimaalauksen jälkeisen hionnan jälkeen, juuri ennen viimeistä maalikerrosta.

 

Rahin päällinen on tulossa näistä kankaista... tai sitten ei. Musta-harmaa-valkoinen tilkkutyönä tehty siintää silmissä. Juju on erilaisissa pintamateriaaleissa: kiiltävää, mattaa, kuviollista, ryppyistä, nukkaista, kirjottua... Ompelua en ole vielä ehtinyt tekemään, joten voi olla, että lopputulos ei miellytäkään ja se on jotain ihan muuta. Kankaissa olevat värit sopii kuin nakutettu olohuoneen tapettiseinään ja sinne rahin olisi tarkoitus päätyä aikanaan.

Sukkasatoa on tänään viimeinen päivä ja ihmeen nahkeasti niitä sukkia tuli tehtyä. 8 paria ei ole kummoinenkaan saavutus, mutta kysehän ei ollut kilpailusta. Tein enemmän kesällä ja kesän lopulla, joten paukut taisi loppua vähän liian aikaisin satoilussa.

 

Vasemmalla on "hienostelusukat" alpakasta, lahjaksi menossa. Oikealla on Annikaisen ohjella tehty pitsisukka. Se oli puolitekeleenä melkein kuukauden puikoilla, mutta sain kuin sainkin tehtyä parin valmiiksi ennen satoilun loppua. Lankana on 7veljestä ja ihme natinalankaa se oli. Yleensä tykkään ihan hirmuisesti neuloa siitä, mutta tämä oli poikkeus. Siksi kai niiden tekeminen olikin melkoista ponnistelua. Malli on tosi kiva, tykkään kun pitsikuvio jatkuu kantapään loppuun asti takana.

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, mutta mulla on sukkia! ;) Alpakasta ihan itelle unisukat, unelman kevyet ja pehmoiset ovat. Jostain syystä ostan aina pätkävärjättyjä lankoja, mutta en tykkää niistä kuitenkaan. Näissäkin ärsyttää tuo kantapään jälkeinen raidoituksen "sekoaminen". Onneksi ovat unisukat, ei tarvi katella niitä, hih.


Näköjään on tullut tavaksi laittaa ruusukuva postaukseni loppuun. Tällä kertaa kuva on työkaverini 50-vuotiskimpusta, jonka veimme aamulla valmiiksi työpöydälle kera kuohuvan juoman. (oli ihan lahjapussissa, ei siis avattuna!) Ruusuja oli muuten 50 kpl, upea kimppu vaikka olikin vain pikkuruusuista.

Se olisi sitten marraskuu huomenna. Miljoonasade soi päässä, joka vuosi tähän aikaan. Ei voi mitään.

Mukavaa maanantaita sinulle, minä lähden tuunamaan huonekaluja.