myboshi - mun pipa

Oletko kuullut myboshi-pojista, jotka ovat päässeet maailman tietoisuuteen virkkaamalla pipoja? Yksinkertaistakin yksinkertaisempi idea ja toimiva markkinointi löytyy myboshin takaa. Siihen markkinointiin haksahdin minäkin ihan mielelläni.

Myboshin tarina on lyhyesti se, että kaksi saksalaista nuorta miestä, Thomas ja Felix, ja olivat Japanissa opettamassa hiihtoa koululaisille. Illat olivat tylsiä ja mukana ollut espanjalainen kaveri opetti heille virkkaamista. Pojat tekivät pipot, jotka ostettiin Tokiossa heidän päästään. He palasivat takasin kotimaahansa ja perustivat yrityksen, joka myy virkattuja pipoja. (Uuu, on kyllä tosi omaperäistä huokaa moni käsityön harrastaja Suomessakin...). Pian tilauksia oli niin paljon, että pojat palkkasivat 25 kotirouvaa virkkaamaan pipoja. Nimi myboshi tulee kahdesta osasta my = minun englanniksi ja boshi = pipo japaniksi. Tampereen kiälelellä siis mun pipa.

Malli on Gifu - kevyt ja lämmin.

 Tarina jatkuu siten, että kilpailijoita ja matkijoita ilmaantui kuin sieniä sateella. Pojat huomasivat, että yritysideaa ja markkinointia on muutettava. Markkinoille lähti omia myboshi-lankoja, virkkuukoukkuja, kirjoja ja oppaita. Idea laajeni siten, että jokaisella halukkaalla on mahdollisuus tehdä oma myboshi. Ohjeita jaetaan auliisti ja ihmisiä innostetaan luomaan uusia myboshi-malleja. Siihen markkinointiin on lähtenyt mukaan myös Novita, joka myy Suomessa myboshi-lankoja. Ostin omani lähi-Prismasta.

Malli on suita - suuren maailman tyyliä.

Novita ei ole lähtenyt mukaan yhteen olennaisimmista markkinoinnin ideoista. Myboshi tuotteisiin kuuluu myös kangasmerkki, jonka voi ommella valmiiseen pipoon. En ainakaan löytänyt merkkiä Novitan sivuilta. DMC:n sivuilta löysin tuotetiedoista myös merkin. Luin jostain, että merkin saa kaupan päälle, kun ostaa kolme kerää lankaa tai merkkejä voi ostaa myös sellaisenaan.

Markkinointi-idea on yksinkertaisesti loistava. En vaan voi olla harmittelematta sitä, että joskus 2000-luvun alkupuolella oli eri medioissa paljon juttua suomalaisista skeittari-pojista, jotka virkkasivat pipoja. Olisipa silloin Novita tai joku muu ottanut pojat mukaan vastaavanlaiseen juttuun. No, tiedä häntä, että olisiko se koskaan menestynyt...

Virkkausopas maksaa 2 euroa ja langat 3,50 euroa kerä.

Itse lanka on paksua ja miellyttävän tuntuista, 70% akryylia ja 30% merinovillaa. Puikko ja koukku suositus on 6-7. Kokeilin ensin kutosen koukulla, mutta se oli ihan liian tiukkaa. Vaihdoin seiskaan ja silloin piposta tuli luvatun mukainen kevyt ja lämmin. Kummipoika oli kylässä viikonloppuna ja hän sai kaupassa itse valita mallin ja lankojen värit. Värejä on yhteensä 40 ja kieltämättä lankapöytä kaupassa on herkullisen hieno.

Kummipoika halusi myboshiin vielä tupsun, mutta kuvattiin pipo jo nyt ennen sen laittamista (tupsu ei ole vielä valmis). Ylimmässä kuvassa on oma poikaseni, joka valitsi pidemmän mallin. Virkatut pipot ovat ilmeisesti suurinta hottia nyt maailmalla. Olympialaisissa ainakin Norjan ja Slovenian (vai Slovakian?) kisajoukkueiden pipot näyttivät virkatuilta (tai neulotuilta?).

Myboshi mallit ovat helppoja ja nopeita toteuttaa. Veikkaan, että moni virkkausta koulussa opetteleva poika tai tyttö tekisi mielellään oman myboshin. Minä ainakin tein ja suunnittelen jo omaakin myboshia... Pitääpä kipaista taas kaupassa hakemassa lisää lankaa. ;D

[edit. laitoin kommentoinnin vain rekisteröidyille käyttäjille, roskapostia pukkaa niin paljon. Muutan sen myöhemmin takaisin.Katsotaan, että auttaako yhtään vai laitanko kokonaan valvonnan päälle.]

Aina tulee jotain

Olen ollut jo monta kertaa kirjoittamassa, mutta aina tulee jotain. Viime aikoina on tullut lähinnä urheilua. Ei pelkoa, että itse, mutta nuo olympiatoivot ne urheilee. Melkein aivan sama mitä TV lähettää, niin minä istun ruudun ääressä ja neulon.

Mitään valmista ei ole tullut, neulon ja puran, neulon taas, kokeilen ja puran. Ilmeisesti yritän liian vaikeaa, kun mikään ei onnistu. En tosin olisi uskonut, että 2o 2n kaulahuivikin menee purkuun. No, siinä esteeksi tuli langan loppuminen kesken. Tiukka kurkkua kuristava kaulahuivi ei kuulunut suunnitelmiin, mutta ehkä siitä tuleekin tyyny.

Vasen lapanen on valmis, oikea vielä vaiheessa. Alla oleva on se pilalle mennyt huivi, ehkä tyyny. Mietin vielä, että puranko vai en.

Kämmekkäät tuli kaupan päälle, kun lankaa jäi tuubihuivista yli. Tumma kohta kämmenen päällä näyttää ihan virheeltä, mutta todellisuudessa se on langassa oleva virhe. Ärsyttää vaan, että se tuli paraatipuolelle, olisi voinut olla kämmenen allakin.

Kuvassa kämmekkään alla olevaa tuubihuivin pitsineuletta aloitin ainakin viisi kertaa. Jostain syystä en osannut lukea pitsikaaviota oikein ja piti oikein ottaa puhelu Itä-Suomeen ja kysyä neuvoa. Onneksi neuvot auttoivat ja kuudennen kerran aloittaessa homma pelitti. Kiitos M tsempistä! Tuubihuivi on vielä päättelemättä, kun mietin vielä, että teenkö mallin mukaan vai en. Mallissa oli huivi neulottu kiinni siten, että se on kerran kierretty ympäri, mutta mielestäni siitä tulee hiukan liian tiukka kiertäen....

Tämän kämmekkään luultavasti puran. Se on hiukan liian suuri ja ehkä noin paksu lankakin on vähän niin ja näin.

Ystävänpäivätovotuskin jäi tekemättä. Olimme jo aikaa sitten sopineet yhteisen illallisen ystäväpariskunnan kanssa. Tunnelma oli ristiriitainen, aiemmin päiviällä saimme töissä todella pysäyttävän suru-uutisen. Toisaalta oli upea ja ihana ilta hyvien ystävien seurassa. Taustalla kummitteli mustareunainen pilvi ja mieli on ollut maassa koko viikonlopun ajan. Ensi viikko tulee olemaan töissä raskas.

Vanha ja kulunut totuus on, että koskaan ei voi tietää kuinka paljon aikaa on jäljellä. Liian lujalla kädellä siitä vaan tällä(kin) kertaa muistutettiin.

Aamulla kaikki näyttää paremmalta

Niinhän sitä luulisi. Viikonloppuaamuisin teen yleensä päätöksiä. Viikon aikana pyöritellyt ideat ja ajatuksen poikaset kirkastuvat varmuudeksi, että näin tehdään. Viimeaikoina olen pyöritellyt rivarin rappuja ees taas, yllätys varmaan kaikille. Alkuperäinen idea niiden kanssa oli, että yläkertaan ja alakertaan vievät raput tehdään samanlaisiksi, tottakai. Vaan eipä aikaakaan niin voi kauhistus (voi kuinka tykkään tästä Christien kirjan suomennoksesta) ja suunnitelma menee uusiksi.

Tämän vuoden uutuus minulle olivat lilat hyasintit.

Päätöksen tueksi.

1. Alakertaan menevät portaat ovat paljon huonommassa kunnossa kuin yläkertaan menevät, vaativat enemmän kittausta ja hiontaa.
2. Portaat ovat keskenään erilaiset, vaikka molemmat ovat kierreportaat. Alakertaan menevät ovat kiinteät betonin päälle rakennetut ja yläkertaan avonaiset metallirungolla. Otsalaudat poikkeavat toisistaan ja valoisuus on täysin erilainen.
3. Alakerran portaista ei voi pelastaa tammista etulistaa, mutta yläkerran portaista voi. Listojen uusiminen on mahdotonta uusimatta koko porrasta.
4. Alakertaan meneviä rappuja ei näe juuri lainkaan muutoin, kuin alakertaan mennessä.
5. Yläkertaan menevät raput ovat huoneiston paraatipaikalla ja näkyvissä koko ajan mistä tahansa keskikerran nurkasta.
6. Seinän väri portaiden vieressä on erilainen. Alakertaan mennessä valkoinen, yläkertaan mennessä harmaaseen menevä mudan ruskea. Molemmat olivat alkuperäisesti samalla värillä, mutta muta ei toiminut alakertaan menevissä. Se teki portaasta hämärän ja tunkkaisen. Myös seinämateriaali yhdistettynä väriin teki alakertaan menevistä portaista keskeneräisen näköiset. Karhea betonipinta näytti siltä, että päälle maalatulla värillä on yritetty saada ruma näyttämään paremmalta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Valkoinen mattamaali toimii miljuuna kertaa paremmin ja valoisuus nousi kertaheitolla noin 100.

 

Näkymä makuuhuoneen ikkunasta yhtenä aamuna.

Päätös

Alakerran askelmat maalataan kokonaan keskiharmaalla Colorian lattiamaalilla, koska heillä on tarjolla puolikiiltävä vaihtoehto.Tämä oli alkuperäinen ajatus molempiin portaisiin, mutta maaliksi olin kaavaillut korkeakiiltoista lattiamaalia.
Tai ihan alunperin olisin halunnut kokonaan lakatut portaat vaaleaa puuta, mutta se olisi vaatinut koko portaikon uusimista.siihen taas ei ollut valuuttaa, eikä sen puoleen haluakaan.

Yläkertaan menevät portaat muuttuivat täysin.
Portaat maalataan sävytetyllä valkoisella (sama puolikiiltävä maali kuin alakerran rapuissakin) ja etureunojen tammilistat lakataan himmeällä värittömällä lakalla.

Todiste siitä, että tammikuussa 2014 on ainakin kerran paistanut aurinko.
Se paistoi noin puolitoista minuuttia.

Insinööri olisi tehnyt päätöksen jo paljon aikaisemmin, kuin minä tuosta portaiden erilaisuudesta. Inttailin mielessäni pitkään juupas-eipäs-leikkiä. En päässyt ylitse tuosta erilaisuudesta. Nähtäväksi jää, että onko päätös oikea vai ei. Näillä nyt kuitenkin mennään.

Nämä yläkertaan menevät siis valkoiset ja etulista (joka on liukuesteen ulkoreunassa) lakattu tammi.

Nämä alakerran raput kokonaan keskiharmaaksi. Molemmissa rapuissa liukuesteet mustat, kuten käsijohdinkin.

Kuinka sinä olisit asian päättänyt? 

Kaikki samalaiseksi vai ei? 

Olisi hauska kuulla mielipiteitä asiasta. 

Mukavaa viikonloppua! Remppa jatkuu ja vähän opiskelukin, löhöilyyn ei ole aikaa tänä(kään) viikonloppuna.

Hullun hommaa

Loma teki tehtävänsä, enää ei pysty laiskottelemaan yhtään. Muutama päivä on tehty remppaa, mitäs muutakaan sitä joutilaana. Alakerran rapunalusvarasto on ollut Insinöörin heiniä, betoniseinien tasoitusta lähinnä. Sinne varastokoppiin ei mahdu kahta, niin pitipä sitten aloittaa uusi projekti.

Lähtötilanne oli tämä, tai no niin, lähes lähtötilanne:

Alakertaan menevät raput ovat tässä jo osittain raaputetut päällimmäisestä lakkakerroksesta.

Järkyttävän kuluneet ja järkyttävän rumat. Niinpä blogisti otti kuumailmapuhaltimen toiseen ja siiklin toiseen kauniseen käteen ja aloitti raaputuksen. Ja se puhalsi ja raaputti ja puhalsi ja raaputti 10 kpl porrasaskelmia puhtaaksi irtoavasta tummanruskesta lakasta.

Kuvassa on meneillään toiseksi viimeinen askelma. Välillä käytiin rautakaupassa, ihan kaikkea ei omista varastoista löytynyt...

Tällä hetkellä tilanne on tämä:

 

Seinät saivat valkaisun luottomaalilla (jota löytyy aina varastosta) ja rautakaupasta haetulla lakkakitillä tasoitettiin askelmat. Luottomaali on Lidlin valkoinen sisämaali. 

Täytyy nyt oikein kehua, että kuinka hyvä maali se on (tämä ei ole blogiyhteistyö ;). Jos koskaan mietitte, että kannattaisiko Lidlistä ostaa maalia, niin ehdottomasti kannattaa. Maali on lähes hajuton, erittäin peittävä, täysin matta ja kuivuu todella nopeaan. Vesiliukoista tietty. Hinta siinä on parasta, 11 litran purkki maksaa 16,95. Ostan aina kaksi kerralla. 

Insinöörikin ehti tasoittamisen välillä maalisudin varteen.

Työvaiheita on tehty jo monta. Portaat on siiklattu, tasoitettu ja hiottu. Seinät ja otsalaudat on maalattu kertaalleen. Käsijohteen pienat on hiottu. Vielä olisi vähän laittamista.

1. Toinen kerros tasoitetta askelmiin ja hionta.
2. Seinien ja otsalautojen maalaus toiseen kertaan.
3. Käsijohteen alapuoli ja pienat maalattava ainakin kahteen kertaan.
4. Askelmien pohjamaalaus, hionta ja pohjamaalaus toiseen kertaan.
5. Askelmista poistettujen liukuesteiden korvaus jollain (poistetut olivat täysin käyttökelvottomat)  ja liukuesteiden asennus. Minkälaiset? Se on vielä hakusessa.
6. Askelmien pintamaalaus ainakin kahteen kertaan, ehkä jopa kolmeen.

Sitten ne olis valmiit.

Niin paitsi, että niitä portaita on vielä 13 kpl lisää yläkertaan. Ja muutama pystypienakin. Alakerran rapussa niitä on 11 kpl, yläkertaan menevissä yhteensä 38 kpl. Niin ja suojakaiteessa vielä 12 kpl lisää. Ja yläkertaan menevien kierreportaiden alapuolikin pitää maalata, sekä metalli- että puuosat.

Hullun hommaa.

Jotta sitten vanhana muistaisin

... että tänä vuonna tammikuussa luonto on sekaisin. Portaan pielessä toukokuussa istutettu lankaköynnös kukoistaa edelleen.

... että toukokuussa amppelissa ollut tarhaorvokki pudotti siemeniä ja nyt ne kasvavat taimella hiekassa tammikuussa 2014. 

... että tänä vuonna juhlimme hääpäivää kahdesti, kun viime vuonna jäi väliin. Ensimmäisen kerran juhlistimme kotona yhdistettyyn vuoden vaihteeseen.

ja että toisen kerran varsinaisena päivänä 2.1. Insinööri oli tilannut pöydän Bistro LePotista, Arto Rastaan maalaisranskalaista tyyliä edustavasta ihastuttavasta ja taivaallisen hyvää ruokaa tarjoavasta ravintolasta.

... että jouluaattona vietiin kynttilät kaatosateessa, mudassa rämpien, hautausmaalle. Mietin, että istuttaisinko muutamat unohtuneet kukkasipulit.

 

... että tänä vuonna Poikanen seikkailee bysantissa ihaillen Bosborin salmea, kun minä taas haahuan kotona kuluttaen aikaa haahuiluun, vaikka kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta päätin toisin. Raporttien laadinta on jäänyt taka-alalle, kun pidettiin GoF-maraton. Sen seurauksena päättömät juoksee unissani ja säpsähdän öisin suden murinaan tai lohikäärmeen kirkunaan.Ylösalaisin on myös lähes kaikki kuvani, mikrojärkkärillä otettujen kuvien logiikka ei kohtaa läppärin kuvankäsittelyohjelman kanssa ja lopputuloksena jopa tekokuuset kasvaa ylösalaisin.

... että Itä-Suomen joulupaketista löytyi kuusi ja nalleja (Kiitos M ja koko perhe ihanansta lahjasta!). Viinimarjalehdistä tehty glögi houkuttaa, vaan ei raaski. Nalletkin vartioivat kuusta sotilaallisessa rivissä ja mietin miltä nallet näyttäisivät ilman sisuksia.

... että älä laita erivärisiä kynttilöitä vierekkäin purkkiin säilytykseen. Valkoiset olivat pinkinkirjavia, mutta onneksi pimeässä sitä ei huomaa.

... että nyt alkoi blogini kuudes vuosi. Monta asiaa olisin unohtanut ilman tätä.