Jotta sitten vanhana muistaisin

... että tänä vuonna tammikuussa luonto on sekaisin. Portaan pielessä toukokuussa istutettu lankaköynnös kukoistaa edelleen.

... että toukokuussa amppelissa ollut tarhaorvokki pudotti siemeniä ja nyt ne kasvavat taimella hiekassa tammikuussa 2014. 

... että tänä vuonna juhlimme hääpäivää kahdesti, kun viime vuonna jäi väliin. Ensimmäisen kerran juhlistimme kotona yhdistettyyn vuoden vaihteeseen.

ja että toisen kerran varsinaisena päivänä 2.1. Insinööri oli tilannut pöydän Bistro LePotista, Arto Rastaan maalaisranskalaista tyyliä edustavasta ihastuttavasta ja taivaallisen hyvää ruokaa tarjoavasta ravintolasta.

... että jouluaattona vietiin kynttilät kaatosateessa, mudassa rämpien, hautausmaalle. Mietin, että istuttaisinko muutamat unohtuneet kukkasipulit.

 

... että tänä vuonna Poikanen seikkailee bysantissa ihaillen Bosborin salmea, kun minä taas haahuan kotona kuluttaen aikaa haahuiluun, vaikka kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta päätin toisin. Raporttien laadinta on jäänyt taka-alalle, kun pidettiin GoF-maraton. Sen seurauksena päättömät juoksee unissani ja säpsähdän öisin suden murinaan tai lohikäärmeen kirkunaan.Ylösalaisin on myös lähes kaikki kuvani, mikrojärkkärillä otettujen kuvien logiikka ei kohtaa läppärin kuvankäsittelyohjelman kanssa ja lopputuloksena jopa tekokuuset kasvaa ylösalaisin.

... että Itä-Suomen joulupaketista löytyi kuusi ja nalleja (Kiitos M ja koko perhe ihanansta lahjasta!). Viinimarjalehdistä tehty glögi houkuttaa, vaan ei raaski. Nalletkin vartioivat kuusta sotilaallisessa rivissä ja mietin miltä nallet näyttäisivät ilman sisuksia.

... että älä laita erivärisiä kynttilöitä vierekkäin purkkiin säilytykseen. Valkoiset olivat pinkinkirjavia, mutta onneksi pimeässä sitä ei huomaa.

... että nyt alkoi blogini kuudes vuosi. Monta asiaa olisin unohtanut ilman tätä.