Hullun hommaa

Loma teki tehtävänsä, enää ei pysty laiskottelemaan yhtään. Muutama päivä on tehty remppaa, mitäs muutakaan sitä joutilaana. Alakerran rapunalusvarasto on ollut Insinöörin heiniä, betoniseinien tasoitusta lähinnä. Sinne varastokoppiin ei mahdu kahta, niin pitipä sitten aloittaa uusi projekti.

Lähtötilanne oli tämä, tai no niin, lähes lähtötilanne:

Alakertaan menevät raput ovat tässä jo osittain raaputetut päällimmäisestä lakkakerroksesta.

Järkyttävän kuluneet ja järkyttävän rumat. Niinpä blogisti otti kuumailmapuhaltimen toiseen ja siiklin toiseen kauniseen käteen ja aloitti raaputuksen. Ja se puhalsi ja raaputti ja puhalsi ja raaputti 10 kpl porrasaskelmia puhtaaksi irtoavasta tummanruskesta lakasta.

Kuvassa on meneillään toiseksi viimeinen askelma. Välillä käytiin rautakaupassa, ihan kaikkea ei omista varastoista löytynyt...

Tällä hetkellä tilanne on tämä:

 

Seinät saivat valkaisun luottomaalilla (jota löytyy aina varastosta) ja rautakaupasta haetulla lakkakitillä tasoitettiin askelmat. Luottomaali on Lidlin valkoinen sisämaali. 

Täytyy nyt oikein kehua, että kuinka hyvä maali se on (tämä ei ole blogiyhteistyö ;). Jos koskaan mietitte, että kannattaisiko Lidlistä ostaa maalia, niin ehdottomasti kannattaa. Maali on lähes hajuton, erittäin peittävä, täysin matta ja kuivuu todella nopeaan. Vesiliukoista tietty. Hinta siinä on parasta, 11 litran purkki maksaa 16,95. Ostan aina kaksi kerralla. 

Insinöörikin ehti tasoittamisen välillä maalisudin varteen.

Työvaiheita on tehty jo monta. Portaat on siiklattu, tasoitettu ja hiottu. Seinät ja otsalaudat on maalattu kertaalleen. Käsijohteen pienat on hiottu. Vielä olisi vähän laittamista.

1. Toinen kerros tasoitetta askelmiin ja hionta.
2. Seinien ja otsalautojen maalaus toiseen kertaan.
3. Käsijohteen alapuoli ja pienat maalattava ainakin kahteen kertaan.
4. Askelmien pohjamaalaus, hionta ja pohjamaalaus toiseen kertaan.
5. Askelmista poistettujen liukuesteiden korvaus jollain (poistetut olivat täysin käyttökelvottomat)  ja liukuesteiden asennus. Minkälaiset? Se on vielä hakusessa.
6. Askelmien pintamaalaus ainakin kahteen kertaan, ehkä jopa kolmeen.

Sitten ne olis valmiit.

Niin paitsi, että niitä portaita on vielä 13 kpl lisää yläkertaan. Ja muutama pystypienakin. Alakerran rapussa niitä on 11 kpl, yläkertaan menevissä yhteensä 38 kpl. Niin ja suojakaiteessa vielä 12 kpl lisää. Ja yläkertaan menevien kierreportaiden alapuolikin pitää maalata, sekä metalli- että puuosat.

Hullun hommaa.

Jotta sitten vanhana muistaisin

... että tänä vuonna tammikuussa luonto on sekaisin. Portaan pielessä toukokuussa istutettu lankaköynnös kukoistaa edelleen.

... että toukokuussa amppelissa ollut tarhaorvokki pudotti siemeniä ja nyt ne kasvavat taimella hiekassa tammikuussa 2014. 

... että tänä vuonna juhlimme hääpäivää kahdesti, kun viime vuonna jäi väliin. Ensimmäisen kerran juhlistimme kotona yhdistettyyn vuoden vaihteeseen.

ja että toisen kerran varsinaisena päivänä 2.1. Insinööri oli tilannut pöydän Bistro LePotista, Arto Rastaan maalaisranskalaista tyyliä edustavasta ihastuttavasta ja taivaallisen hyvää ruokaa tarjoavasta ravintolasta.

... että jouluaattona vietiin kynttilät kaatosateessa, mudassa rämpien, hautausmaalle. Mietin, että istuttaisinko muutamat unohtuneet kukkasipulit.

 

... että tänä vuonna Poikanen seikkailee bysantissa ihaillen Bosborin salmea, kun minä taas haahuan kotona kuluttaen aikaa haahuiluun, vaikka kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta päätin toisin. Raporttien laadinta on jäänyt taka-alalle, kun pidettiin GoF-maraton. Sen seurauksena päättömät juoksee unissani ja säpsähdän öisin suden murinaan tai lohikäärmeen kirkunaan.Ylösalaisin on myös lähes kaikki kuvani, mikrojärkkärillä otettujen kuvien logiikka ei kohtaa läppärin kuvankäsittelyohjelman kanssa ja lopputuloksena jopa tekokuuset kasvaa ylösalaisin.

... että Itä-Suomen joulupaketista löytyi kuusi ja nalleja (Kiitos M ja koko perhe ihanansta lahjasta!). Viinimarjalehdistä tehty glögi houkuttaa, vaan ei raaski. Nalletkin vartioivat kuusta sotilaallisessa rivissä ja mietin miltä nallet näyttäisivät ilman sisuksia.

... että älä laita erivärisiä kynttilöitä vierekkäin purkkiin säilytykseen. Valkoiset olivat pinkinkirjavia, mutta onneksi pimeässä sitä ei huomaa.

... että nyt alkoi blogini kuudes vuosi. Monta asiaa olisin unohtanut ilman tätä.

Mennyt Joulu

Tuolta se tuli ja tuonne se meni. Joulusta jäi ihan yhtä hyvät tunnelmat, kuin jokaisesta muustakin joulusta, vaikka en sitä ihmeemmin hössännytkään. Viimeiset kolme päivää ennen tiivistä siivousta, ruuan laittoa ja dekoreerausta ja hups. Joulu tuli ja nyt se jo mennyt.

Aaton aattona tehdään yleensä jo kattaus seuraavalle päivälle. Bongaa blogisti! Papparatsinen yllätti kesken siivouksen. ;D Kannattaa bongata myös sievät tarralaput tarjoiluastioissa. Useammin kuin kerran olen unohtanut laittaa pöytään kaikki, mitä olen suunnitellut. Kokemuksen ja erehdyksen kautta tarralaput ovat siis oleellisia jouluvalmisteluissa...

Järkyttävän suuret lautasliinarenkaat löytyivät alennuksesta, mutta en yhtään muista mistä. Ikea? Tuskin sieltä, mutta 4 kpl paketti maksoi 3,-. Juomalaseina ovat kirppislöytöni viime vuodelta. Lasit maksoivat 50 senttiä kpl ja ihana kristallin kilahdus on musiikkia korvilleni.;D

Kirpparilta ovat myös kynttilänjalat, paitsi kaksi Iittalan Festivoa. Ne ovat perintönä saatu edesmenneeltä tädiltäni. Tamara Aladinin Carmenit ovat myös viime vuoden löytöjä. Pitsiverho keskellä on myös kirpparilta, maksoin siitä 50 senttiä. Vanha ja kulunut totuus on se, että kattauksessa astioiden erilaisuudesta tulee omanlaisensa tunnelma ja tykkään juuri sellaisesta tunnelmasta. Kattaus on täysin minun näköiseni.

Glögitsaikkalasit ovat olleet matkassani jo vuosia. Simpukkakulhot ja molemmat tarjottimet ylä- ja alakuvassa kirpparilta. Tänä vuonna glöginä oli vaalea omenaglögi Ikeasta (tosi hyvän makuista, nam) ja pipareina ikisuosikkini Annas pepperkakor.

Joulupukki toi uuden kameran! Mikrojärkkäri vaatii vielä opettelua, ainakin kuvakoko on jotenkin ihmeellinen. Käsitsuumi on outo ja tarkennuskin on vähän hakusessa, mutta tykkään ihan hirmu paljon pienestä koosta.

Tämä kuva on otettu käsivaralla kynttilän valossa, eipä olisi onnistunut pokkarillani...

Kiitos Joulupukille runsaista ja mieluisista lahjoista ja kiitos kaikille, joiden kanssa sain viettää yhteisen joulun. Mikään kattaus ei ole täydellinen ennen hyvää seuraa ja tunnelmaa. ♥♥♥


Nyt valmistaudun iltaan, täysin toisenlainen kattaus uuden vuoden vastaanottoon yhdistettynä 4. hääpäivän viettoon.

Onnellista tulevaa vuotta 2014!

Kadonnut Joulu

Vaikea mieltää, että joulu on jo ovella. Tänä vuonna kaikki on mennyt nurin päin tai muuten vain väärin...

• Tein joulukortit jo marraskuussa, viimeisen illan raivopäinen askartelu puuttui.
• Olimme ylioppilasjuhlissa 7.12. Toukokuun juhla siis kesken jouluvalmistelujen.  
• Kalenteria ei tehty tänä(kään) vuonna. se on yleensä tuonut joulufiiliksen jo marraskuun puolessa välissä.  
• Lunta ei ole. Mustaa, vettä ja synkkyyttä on sitäkin enemmän.
• Melkein kahden viikon mittainen flunssa vei kaiken energian.
• Joulukuussa on tehty vain remppahommia alakerrassa, ei askartelua, ei kynttilän valoa, ei mitään jouluvalmisteluja vielä.
• Amaryllis kuihtui jo joulukuun ekalla viikolla.

Kaikesta näistä huolimatta yksi on varmaa: Joulu tulee, valmistautuu sihen tai ei. Eilen toteutin yhden idean, johon olin hankkinut tarvikkeet jo marraskuussa, joulupallohimmeli pantavanteesta, silkkinauhasta ja ikean palloista. Ei malttanut olla askartelematta edes jotain. :)

Lempeää Joulua!

 

Päästäisen elämää

Tyhjän paperin syndrooma on melko harvinaista minulle. Olen aina saanut asioita paperille vaivattomasti, usein liikaakin. Tiivistys on vaikeaa. Bloggaaminen on ollut aina helppoa ja rentouttavaa. Mistä nyt tuulee?

Päästäiset (Soricidae) ovat pieniä samettiturkkisia eläimiä, joiden kuono on pitkä ja suippo.

Olen aina pitänyt hiiristä. Maalla niitä vilisee sisällä ja ulkona. Lasken samaan sakkiin myös päästäiset, vaikka toinen on jyrsijä ja toinen ei. Niissä on jotain hellyttävää, vaikka tiedän tuholaisiksi. Hiirenpaskaa siivotessa (ja varsinkin niitä pissoja) sadattelen ja vihaan. Oletko koskaan katsonut hiirtä silmiin? Hellyyttävät ruskeat nappisilmät, pieni kuononpää ja touhukas olemus vetoaa minuun.

Päästäisten kuono on hyvin liikkuva, ja kaiken aikaa touhuava eläin nuuhkii sillä alinomaa ympäristöään. Päästäisten ulkokorvat ja silmät ovat hyvin pienet ja joko kokonaan tai osaksi turkin suojassa.

Haluaisin olla kaiken aikaa touhuava päästäinen, mutta olen lähes kaiken aikaa istuva laiskiainen. Istuminen tappaa ihmisen, se meille kerrottiin oikein uutisissa. Vaarallisen työn lisää siis odottelen palkkaani.
Luultavasti olisi paljon helpompaa kirjoittaa blogia, jos joskus tekisi jotain, mistä blogata. Istumisesta ei ole helppo löytää mielenkiintoisia aiheita kirjoittamiseen. Toisaalta teeveen edessä istuessa saattaa löytää paljon aiheita mielensä pahoittamiseen, joista kirjoittaa.

Jossain mainoksessa vanhempi herrasmies ihastelee lasteni lapsen touhuamista ja vakuuttaa myös ikääntyvien tarpeesta touhuta. Oksettaa ajatus pienen lapsiparan vanhempien toiminnasta tai sitten vanhempi herrasmies ei osaa suomen kieltä. Haluan ajatella, että kyse on jälkimmäisestä.

Toisessa mainoksessa intoillaan pesuaineen uskomattomasta tehosta poistaa tahroja ja siinä nuori nainen kertoo olevansa lastenhoitaja. Hänen mielestään lasten täytyy saada elää. Se on hyvin kannatettava ajatus myös muille lastenhoitajille. Tietysti se on hyväksi myös pesuainemarkkinoille, että elossa olevia lapsia on lastehoitajien jäljiltä. Syntyy sitä tahraista pyykkiäkin enemmän, kun on enemmän eläviä kuin kuolleita lapsia.

Vain muutaman gramman painoiset päästäiset vaikuttavat kovin haurailta. Tuntuu sulalta ihmeeltä, että ne ylipäätään selviytyvät luonnossa. Ne ovat kuitenkin kokoonsa nähden hurjia saalistajia ja korvaavat haurautensa elämällä pikakierroksilla.

Työelämässä menen pikakierroksilla lähes joka päivä. Olen paljon pohtinut sitä kuuluisaa kiirettä. Olenko muita paljon tärkeämpi ja tarpeellisempi työntekijä, kun minulla on aina kiire. Olisiko aika katsoa peiliin ja todeta se tosiasia, että suurin syy kiireeseen olen minä itse? Onneksi sain loistavan, ahkeran ja upean työharjoittelijan pariksi kuukaudeksi. Sillä välin, kun hän tekee kaikki työni, niin voin ihan kaikessa rauhassa olla kiireinen. Keskitytään siihen ongelmaan sitten ensi vuoden puolella. Jos kaikelta kiireeltä ehtii.

Päästäiset tarvitsevat valtavia määriä ruokaa pysyäkseen käynnissä. Vankeudessa pidetyt päästäiset syövät alle vartin välein, vuorokauden ympäri. Päivässä ruokaa tarvitaan kaksi tai kolmekin kertaa otuksen painon verran. Nälkäkuolema uhkaa päästäistä vain muutaman tunnin paaston jälkeen, joten niukat talvikuukaudet ovat sille alituista taistelua.

Nälkään kuolemisen uhka on todella suuri minulle. Syön talvikauden varastoa kiihtyvällä vimmalla ja en pysty lopettamaan. Vaatekaappini on tosi surullinen tapaus. Sieltä ei löydy mitään muuta, kuin kiristäviä vaatteita. Nyt vaan on se tilanne, että on ihan kamala kiire. En ehdi paneutua ruokavalioremonttiin lainkaan. Eikös se uusivuosi ole paras aika kaikille lupauksille? Palataan siihen sitten ensi vuoden puolella. Kappas, vartti meni jo. Pitää hakea voileipä ja onneksi on vielä suklaakeksejä. Ihanaa, piparkakkujakin! Jee!

Päästäisten yksi erikoisimmista piirteistä on valtavat aivot suhteutettuna ruumiin muuhun painoon. Aikuisen päästäisen aivot painavat lajista riippuen keskimäärin kymmenesosan ruumiinpainosta. Useimpien nisäkkäiden keskuudessa tällainen suhde on harvinainen.

Mielenkiintoista.

Terävähampainen ja temperamentikas päästäinen pärjää kyllä itsensä kokoisia ja suurempiakin eläimiä vastaan. Jopa niin hyvin, että päästäisten tiedetään saalistavan hiiriä ja käärmeitäkin. Mutta jo kissan tai koiran kokoista vastustajaa vastaan päästäinen on tyystin avuton. Koska se ei voi pysytellä pitkään piilossa - sehän nääntyisi nälkään - se on altis saaliiksi joutumiselle.

Hampaani eivät ole terävät. Olen narskuttanut niitä lapsesta lähtien. Hampaiden tylsyydestä huolimatta pärjään kyllä myös niitä suurempiakin vastaan. Siinä varmaan auttaa tuo temperamentti. Viime aikoina kuitenkin epäilys on nakertanut hampaan koloa. Olenko ottanut askeleita väärään suuntaan? Ovatko kaikki ponnisteluni hukkaan heitettyä? Epäilyksistä huolimatta jatkan analyysia muutosjohtamisesta, teen prosessikaavioita ja luetteloin tehtäviä. Henkilökohtaisella tasolla nautin kovasti, mutta onko kaiken vapaa-ajan uhraaminen työlle lopulta kannattavaa. Siihenkin palataan ensi vuonna. Nyt yritän päästä yli opiskelun kyllästymisen vaiheesta ja suoriutua tutkinnosta voittajana.

 Talvet metsäpäästäinen viettää hereillä, se ei siis vaivu esimerkiksi talvihorrokseen.

Hereillä olen, mutta horroksessa. Tervetuloa taas sinä vanha tuttuni kaamoslamaannus. Sitkeästi tulet joka vuosi, vaikka kuinka pyristelisin.