Päästäisen elämää

Tyhjän paperin syndrooma on melko harvinaista minulle. Olen aina saanut asioita paperille vaivattomasti, usein liikaakin. Tiivistys on vaikeaa. Bloggaaminen on ollut aina helppoa ja rentouttavaa. Mistä nyt tuulee?

Päästäiset (Soricidae) ovat pieniä samettiturkkisia eläimiä, joiden kuono on pitkä ja suippo.

Olen aina pitänyt hiiristä. Maalla niitä vilisee sisällä ja ulkona. Lasken samaan sakkiin myös päästäiset, vaikka toinen on jyrsijä ja toinen ei. Niissä on jotain hellyttävää, vaikka tiedän tuholaisiksi. Hiirenpaskaa siivotessa (ja varsinkin niitä pissoja) sadattelen ja vihaan. Oletko koskaan katsonut hiirtä silmiin? Hellyyttävät ruskeat nappisilmät, pieni kuononpää ja touhukas olemus vetoaa minuun.

Päästäisten kuono on hyvin liikkuva, ja kaiken aikaa touhuava eläin nuuhkii sillä alinomaa ympäristöään. Päästäisten ulkokorvat ja silmät ovat hyvin pienet ja joko kokonaan tai osaksi turkin suojassa.

Haluaisin olla kaiken aikaa touhuava päästäinen, mutta olen lähes kaiken aikaa istuva laiskiainen. Istuminen tappaa ihmisen, se meille kerrottiin oikein uutisissa. Vaarallisen työn lisää siis odottelen palkkaani.
Luultavasti olisi paljon helpompaa kirjoittaa blogia, jos joskus tekisi jotain, mistä blogata. Istumisesta ei ole helppo löytää mielenkiintoisia aiheita kirjoittamiseen. Toisaalta teeveen edessä istuessa saattaa löytää paljon aiheita mielensä pahoittamiseen, joista kirjoittaa.

Jossain mainoksessa vanhempi herrasmies ihastelee lasteni lapsen touhuamista ja vakuuttaa myös ikääntyvien tarpeesta touhuta. Oksettaa ajatus pienen lapsiparan vanhempien toiminnasta tai sitten vanhempi herrasmies ei osaa suomen kieltä. Haluan ajatella, että kyse on jälkimmäisestä.

Toisessa mainoksessa intoillaan pesuaineen uskomattomasta tehosta poistaa tahroja ja siinä nuori nainen kertoo olevansa lastenhoitaja. Hänen mielestään lasten täytyy saada elää. Se on hyvin kannatettava ajatus myös muille lastenhoitajille. Tietysti se on hyväksi myös pesuainemarkkinoille, että elossa olevia lapsia on lastehoitajien jäljiltä. Syntyy sitä tahraista pyykkiäkin enemmän, kun on enemmän eläviä kuin kuolleita lapsia.

Vain muutaman gramman painoiset päästäiset vaikuttavat kovin haurailta. Tuntuu sulalta ihmeeltä, että ne ylipäätään selviytyvät luonnossa. Ne ovat kuitenkin kokoonsa nähden hurjia saalistajia ja korvaavat haurautensa elämällä pikakierroksilla.

Työelämässä menen pikakierroksilla lähes joka päivä. Olen paljon pohtinut sitä kuuluisaa kiirettä. Olenko muita paljon tärkeämpi ja tarpeellisempi työntekijä, kun minulla on aina kiire. Olisiko aika katsoa peiliin ja todeta se tosiasia, että suurin syy kiireeseen olen minä itse? Onneksi sain loistavan, ahkeran ja upean työharjoittelijan pariksi kuukaudeksi. Sillä välin, kun hän tekee kaikki työni, niin voin ihan kaikessa rauhassa olla kiireinen. Keskitytään siihen ongelmaan sitten ensi vuoden puolella. Jos kaikelta kiireeltä ehtii.

Päästäiset tarvitsevat valtavia määriä ruokaa pysyäkseen käynnissä. Vankeudessa pidetyt päästäiset syövät alle vartin välein, vuorokauden ympäri. Päivässä ruokaa tarvitaan kaksi tai kolmekin kertaa otuksen painon verran. Nälkäkuolema uhkaa päästäistä vain muutaman tunnin paaston jälkeen, joten niukat talvikuukaudet ovat sille alituista taistelua.

Nälkään kuolemisen uhka on todella suuri minulle. Syön talvikauden varastoa kiihtyvällä vimmalla ja en pysty lopettamaan. Vaatekaappini on tosi surullinen tapaus. Sieltä ei löydy mitään muuta, kuin kiristäviä vaatteita. Nyt vaan on se tilanne, että on ihan kamala kiire. En ehdi paneutua ruokavalioremonttiin lainkaan. Eikös se uusivuosi ole paras aika kaikille lupauksille? Palataan siihen sitten ensi vuoden puolella. Kappas, vartti meni jo. Pitää hakea voileipä ja onneksi on vielä suklaakeksejä. Ihanaa, piparkakkujakin! Jee!

Päästäisten yksi erikoisimmista piirteistä on valtavat aivot suhteutettuna ruumiin muuhun painoon. Aikuisen päästäisen aivot painavat lajista riippuen keskimäärin kymmenesosan ruumiinpainosta. Useimpien nisäkkäiden keskuudessa tällainen suhde on harvinainen.

Mielenkiintoista.

Terävähampainen ja temperamentikas päästäinen pärjää kyllä itsensä kokoisia ja suurempiakin eläimiä vastaan. Jopa niin hyvin, että päästäisten tiedetään saalistavan hiiriä ja käärmeitäkin. Mutta jo kissan tai koiran kokoista vastustajaa vastaan päästäinen on tyystin avuton. Koska se ei voi pysytellä pitkään piilossa - sehän nääntyisi nälkään - se on altis saaliiksi joutumiselle.

Hampaani eivät ole terävät. Olen narskuttanut niitä lapsesta lähtien. Hampaiden tylsyydestä huolimatta pärjään kyllä myös niitä suurempiakin vastaan. Siinä varmaan auttaa tuo temperamentti. Viime aikoina kuitenkin epäilys on nakertanut hampaan koloa. Olenko ottanut askeleita väärään suuntaan? Ovatko kaikki ponnisteluni hukkaan heitettyä? Epäilyksistä huolimatta jatkan analyysia muutosjohtamisesta, teen prosessikaavioita ja luetteloin tehtäviä. Henkilökohtaisella tasolla nautin kovasti, mutta onko kaiken vapaa-ajan uhraaminen työlle lopulta kannattavaa. Siihenkin palataan ensi vuonna. Nyt yritän päästä yli opiskelun kyllästymisen vaiheesta ja suoriutua tutkinnosta voittajana.

 Talvet metsäpäästäinen viettää hereillä, se ei siis vaivu esimerkiksi talvihorrokseen.

Hereillä olen, mutta horroksessa. Tervetuloa taas sinä vanha tuttuni kaamoslamaannus. Sitkeästi tulet joka vuosi, vaikka kuinka pyristelisin.