Sijaistoimintaa

Pesin keittiön tiskialtaan ja työpöydän pitkän kaavan mukaan, kun oli ihan hirrveän likainen. Krysanteemikin on odottanut ulos istutusta jo kolme päivää, niin pakkohan se oli laittaa. Siemenpussissa lukee, että esikasvatus huhtikuussa. Kuukausi on ihan kohta ohi, joten on erittäin tärkeää istuttaa siemenet just nyt. Teen nyt pikaisesti blogipäivityksen, että pääsen taas takasin säännölliseen bloggausrytmiin, ettei vaan jää taas pitkää taukoa. Ai niin, ne pyykitkin odottaa laittamista, ehkä minä tästä hetimiten lähden...

Hohhoijaa, kuinka ihminen on on järjettömän kekseliäs huomaamaan mitä kaikkea voikaan tehdä, paitsi sitä, miksi viettää lomapäivää kotona. Pitäisi tehdä opiskelujuttuja, mutta kun on niin paljon kaikkea muuta kivaa. Riittää, että ei ole edes niin kivaakaan.

Luulisi, että tähän ikään on jo oppinut, mutta ei. Kuinkahan vanhaksi sitä pitäisi elää, että oppisi? Veikkaan, että aika loppuu kesken siinä oppimisprosessissa.

Jotenkin ihan hullaannuin (taas kerran) siemenpussien kanssa. Pitkästä aikaa laitoin niitä jopa kasvamaan. :) Etualalla oleva Keisarinelämänlanka kiehtoi tuolla hassahtaneella hörsöilyllään. Keskellä oleva Kaunopunahattu on perenna ja yritän saada siitä täydennystä Taloon maalle kukkapenkkiin. Mielessä vähän kiehtoisi tehdä uutta kukkamaata, mutta se taitaa jäädä haaveeksi.

Kääpiöauringonkukkakin pääsi pitkästä aikaa valikoimaan. Vuosia sitten joskus laitoin vastaavia ja tykästyin silloin kovasti.

Nämä valikoimasta pääsivät jo viikonloppuna multiin ja elämänlanka hurvahti heti seuraavana päivänä idulle. Nyt ovat komeat pikkutaimet ja kohta koulitaan omiin purkkeihin. Takana pilkottaa auringonkukkakin jo idulla. Niitä ajattelin laittaa toisen satsin viikon päästä, niin kukinta-aika vähän pitenisi. Kiinanasteri, hajuherne ja unikot vielä odottelee multiin laittamista. Niin sitten kun saan ne opiskelujutut tehtyä... heh.

Lempikukkani Daaliaakin laitoin kolmea eri lajia. Ensimmäisen kerran valikoimissani on myös valkoista väriä. Mukulapussin kulmassa on kyllä niin kaunis houkutuskuva, että eihän tätä voinut vastustaa. Pinkki Bluesette puskee jo versoa ruukusta. Ainoa hankaluus näissä itsekasvatetuissa on se ulkoiluttaminen, etteivät hojota pituutta liikaa. Ehkä tänä vuonna jaksan olla reipas.

Viime syksynä näköjään jaksoin olla tosi reipas. Rivarin etupihan rinteeseen lykätyt tulppaanit kasvaa täyttä päätä, vaikka räntää ja kylmää jaksaa riittää. Tänään tuuleekin niin, ettei henkeä saa. Suureksi ilokseni myös tete-narsissit puskee voimalla tulppaanien rinnalla. Viime vuonna ostin ison läjän pikkuteteitä halvennuksesta ja ensin ne ilahduttivat etupihan ruukuissa monta viikkoa ja nyt uudelleen tänä vuonna maasta käsin. Olen laittanut monta kertaa useana eri vuonna tetet aina maahan, mutta eivät ole menestyneet. Yksi vuosi maalla nakkasin kaikki tetet kompostiin ja kas, keväällä kukkivat sieltä. Laitoin maahan ja mitään ei ole kuulunut tai näkynyt sen jälkeen...

Siellä ne nyt värjöttelee ulkona amppelissa nuo ihanat kevätkrysanteemit. Nyt aloitan sen opiskelujutun tekemisen ihan just, mutta heitään vaan ne pyykit pikaisesti pyörimään koneeseen. Eiks ni?

Iloa viikonloppuusi!