maanantai 17. maaliskuuta 2014

Innostumisia leijailee


Keväisen heräilen yleensä aina johonkin tekemiseen. Välillä se on uutta kokeilua, välillä vanhaa tuttua, mutta enemmän tai vähemmän se aina vie mennessään. Nyt se on ikivanhaa ja samalla ihan uutta. Olen siis opetellut pistoja uudelleen lähes 30 vuoden jälkeen ja kivaa on - flowtakin on jo havaittavissa.



Vanha verhopätkä, muutama tilkku ja kirjontakehys ovat olleet pääosassa viime päivinä.



Ihan kaikki pistot ei osu kohdalleen ja vinksottaakin vähän sinne ja tänne, mutta olen päättänyt kutsua tekemistäni kansankirjonnaksi. Eikös se ole vähän kuin tapana? Ite-taiteiljatkin tekee kansantaidetta, niin samalla logiikalla mennään. Kansanomainen kirjonta taas on ihan pro-hommaa.



Miten ne pykäpistot meneekin aina noin vinoon? Olisi ilmeisesti pitänyt aloittaa suorakaiteista ja vasta harjoittelun jälkeen siirtyä pyöreisiin?

Lähdin hakemaan yhtä mieluista kirjontakirjaa kirjakaupasta pitkän harkinnan jälkeen. Olin valmistautunut siihen yli vuoden sillä ajatuksella, että en tee heräteostosta. Järkeilin, että jos olen siitä haaveillut jo vuoden, niin se ei ole enää heräteostos ja kirjonta ei ehkä ole ohimenevä ihastus.




Kirjakaupan hyllyltä ei löytynyt sitä, mitä lähdin hakemaan ja kaikki muut vaihtoehdot olivat ei-niin-mieluisia. Onneksi kävelin outlet-osastolle ja siellähän se kirja oli yli -50% alessa. Samalla löytyi kaksi muutakin tosialesta ja sain kolme kirjaa halvemmalla, kuin olin ajatellut yhdestä maksaa. Kannatti siis harkita!

Poikkesin kirppikselläkin ja ihan ensimmäisenä katsoin, että kyllä on kivan värinen kirjan kansi (keväällä turkoosi loistaa ihan joka paikasta silmilleni) ja tarkemmassa syynissä siitä löytyi muutenkin hieno kansi.




Kyse oli kolmen kirjan sarjasta ja se oli puoleen hintaan alkuperäisestä hintapyynnöstä.



Ylimpänä oleva oli kirpulta jo aikaisemmin tarttunut mukaan, mutta nuo sini-turkoosit on ihan huiput ja löytö lauantailta. Kirjat ovat alunperin italialaisia ja tehty vuonna 1966. Ne ovat suomennettu vuonna 1974. Ensimmäinen kirja on täynnä neule- ja virkkaustekniikoita, toinen kirja erilaisia kirjontatapoja ja -tekniikoita ja kolmas on pukuompelu ja kankaan kudonta. Uijui pojjaat ja tytöt! 300 sivua täynnä erilaisia kirjontatekniikoita. Olen NIIN onnellinen näistä. Kaikki kolme kirjaa olivat yhteensä 6 euroa! Tässä on muutama näytekuva kirjan sisällöstä:


Erilaisia pykäpistomalleja
(en edes tiennyt, että niitä on monta erilaista versiota)


Hienoja mallipiirroksia suoraan lapsuudestani.


Huomaa ripset, vyö ja korut kädessä!

Siis jos en kirjo, niin selailen näitä kirjoja yhä uudestaan ja uudestaan. ;D




Tässä on vielä kokonaisena vaiheessa oleva tyynynpäällinen ja kuten värityksestä huomaatte, se on menossa Taloon Maalle. Tuo alin kuvio näyttää ihan selällään olevalta pusuhuuliselta mittarimadolta ja sen yläpuolella olevalla on silmät ristissä kun haistelee auringokehräkukkaa. Kuten huomaatte, me kansankirjojat saamme suurimman inspiraation ja innoituksen luonnosta. ;D


perjantai 14. maaliskuuta 2014

Vapaat harjoitukset


Olen astunut mukavuusalueeni ulkopuolelle ja harjoitellut kirjomista! Vuosien varrella olen tehnyt kyllä silkkinauhakirjontaa, ristipistoja ja joskus kanavatöitäkin, mutta tavallista kirjontaa en. Edellisessä postauksessa mainitulla kirppiskierroksella löysin pikkutytön pellavamekon eurolla. Ostin sen ompelumateriaaliksi, mutta siitä tulikin harjoittelumatskua kirjontaan. Vapaat harjoitukset ilman mallia oli teemana.



Muistan joskus ala-asteella, että käsityötunnilla piti tehdä sadun inspiroimana tyyny kirjomalla. Taustakangas oli tumman vihreää (juuri saman väristä kuin ne plyysi- tai vakosamettisohvat 70-luvulla) ja kaikki langat oli liukuvärjättyjä. Sadussa oli kultaa laulava lintu ja tekeleeni oli jotenkin tosi persoonallinen (luetaan ruma).



Sain takautumia tuosta keltaisesta ketjupistosta. Koulussa tekemässäni kirjontatyössä lintu istuu puun oksalla ja näyttää oksentavan keltaista ketjusilmukka-kiemuraa maahan. Jaiks. :)



Puu, jossa lintu istui, oli tehty pykäpistoilla liukuvärjätystä ruskeasta langasta...



Muistaakseni työssä ei ollut käytetty lainkaan tikkipistoa, eikä nappeja.



Enkä kyllä muista, että olisin käyttänyt kirjontakehystä silloin. 

Homma vaikuttaa kyllä pahasti siltä, että kirjonta saattaa aiheutta riippuvuutta ja flow-ilmiöitä. Tykkäsin todella paljon pistelystä.



Kaikki kirjonnassa käytetyt tarvikkeet, paitsi neulat, on ostettu kirpparilta. Kirjontakehys jo aikaa sitten, niitä oli kaksi kappaletta nipussa ja hinta oli 2 euroa. Pellavamekko siis sen euron ja paljetti/helmipussi 20 senttiä.

Kirjontalangat oli muistaakseni 80 senttiä pussillinen ja tilkkukangas on kirpparilta ostetusta paitapuserosta. Se on ostettu juurikin ompelujuttuja varten ja sen hintaa en muista, mutta ei voi olla euroa enempää. Siitä on tehty jo monta miniompelua ja vähän isompaakin.

Ai niin, ompelulangat paljettien ompeluun on myös kirpparilta, 4,50 euroa yhteensä 14 puolaa eri värisiä lankoja ja napit oli 80 senttiä pieni minigrip-pussillinen.



Kierrätysteemalla kun mennään, niin kuihtuneet ruusut antoivat vielä viimeisen somistuksen ennen päätymistään biojätteeseen. Sitä se intagrammissa hengailu teettää, inspiraatioita kuvaamiseen.

Onko sinulla kirjontamuistoja jaettavaksi vai onko se sinulle harrastus?


tiistai 11. maaliskuuta 2014

Vielä pienempiä yksityiskohtia


Tapasin sattumalta kirpparilla ihanan ystäväni Eliisan. Olen tutustunut häneen nukkekotiharrastuksen myötä. Piitkästä aikaa näimme ja heti tuli mieleen taas nukkekotoilu. On pitkä aika, kun viimeksi olen tehnyt mitään miniatyyrikoossa ja tuskin enää edes osaisin (näkisin) tehdä mitään.

Innostuksen vallassa puhaltelin pölyt pois nukkekodista ja nappasin muutaman vielä pienemmän yksityiskohdan, kuin edellisessä postauksessa...




On jotenkin ihan käsittämätöntä, että olen joskus jaksanut väkertää noin pieniä tillkutöitä. Niissä on muuten paljon isompi työ kuin 1:1-kokoisissa. Noin pieni tilkkutyö ei anna yhtään virhettä anteeksi.



Tätä tilkkupeittoa tein 8 tuntia. Siis yhden kokonaisen työpäivän. Pehmustettu sängynpääty oli nopea verrattuna peittoon.



Pitsiliinan olen virkannut kirjontalangasta ja kultakalamalja on lahja ystävältäni.




Kuohuviinikorkista tehty jakkara ja kukkapuut on erilaisista kynttilämansettien osista. Puulattia on tehty bamburullaverhon säleistä ja käsitelty osmovahalla.



Valmis kaappi on tuunattu maalaamalla shabbychic-henkeen ja pikkutavarat saatuja tai ostettuja.


Tuolit on tuunattu valmiista kalustosta, mutta pöytä on itse tehty bilteman sytykepuista. Miniatyyriruokaa en ole oikein koskaan oppinut tekemään kunnolla, kuvassa olevat on saatuja tai ostettuja taitavimmilta tekijöiltä.

Juttelimme Eliisan kanssa siitä, että kuinka me kummatkin pidämme todella paljon nukkekotoilusta ja tekemisestä. Eliisa sanoi, että hän kaipaa sitä nukkekoti-flowta. Niin minäkin todella paljon. Miten se muka aina on niin kiirettä tai muuta tekemistä, ettei ehdi tekemään sitä, mistä todella pitää? Viime aikoina on tullut liian paljon muistutuksia, että sitä "sitten eläkkeellä joskus" -tekemistä ei kannata ajatella.

Ehkäpä heitän syrjään muut kiireet ja paneudun oikein kunnolla flown vietäväksi.

Mistä sinä saat flow-fiiliksen niin, että tekeminen vie sinut täysin mennessään?


maanantai 10. maaliskuuta 2014

Pieniä yksityiskohtia


Kevätaurinko kurkistelee pilvien takaa ja taas tapahtuu heräämisiä. Ikkunat huutaa pesua, kirkkaat värit pompsahtelee silmiin joka paikasta ja tekemisen syyhy kutkuttaa. Kodin kohennus ja muutos on taas kerran mielessä. Tutkin nurkkia "sillä silmällä" ja vaivihkaa tapahtuu pieniä muutoksia. Ainakin mielikuvissani.













Keskimmäisissä kuvissa on joulukoristeet, jotka on meillä ympäri vuoden seinällä. Niissä ei muutosta ole ollut moneen vuoteen. :)

Ruusukimppu on vaihteeksi shampanja, eikä pinkki tai vaaleanpunainen. (hui mikä muutos!) Seuraavaksi silitän kirppislöytöni ja vaihdan keittiöön kapan ensimmäistä kertaa. Johan se edellinen olikin jo 7 vuotta... (ja heti meni vaihtamaan). Ei sitä nyt suurin harppauksin auta mennä muuttamaan mitään. Ties vaikka innostaisi tekemään muutakin.

Jokohan se remppakärpänenkin kohta iskisi? Sitä odotellessa.


sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Taas koukussa


Kevätvärejä tarttuu aina puikoille tai koukulle tähän aikaan vuodesta. Tällä kertaa koukulle ja lankana on jotain vintage-marinoituja-alesta-löydettyjä keriä. Kurkkupurkkien uutta elämää suunnittelin.








Aurinkokin pilkahtelin NIIN mukavasti, että innostuin kuvaamaan taas pitkästä aikaa. Johan sitä harmaata olikin jo.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Uusia alkuja



Poikkesin taannoin Pepin blogikirppiksellä ja ilokseni löysin kaksi juuri oikeaa ja hakemaani asiaa. Kerrosvatia olen haeskellut puoli aktiivisesti jo pidemmän aikaa, mutta mieleistä (tai mieluisen hintaista) ei ole tullut vastaan. Olen miettinyt myös (ehkä) tekeväni sellaisen itse, ainakin kaksi osaa olisi jo valmiina. Kävi tosi hyvä tuuri ja löysin sen ihan vain kotisohvalla istuskellessa. Ja joku vielä väittää, että netissä roikkuminen olisi hukkaan heitettyä aikaa. Pyh, sanon minä!




Koko on juuri passeli pikkuherkuille. Ainoa vika vadissa on, että ne herkut katoaa siitä tosi nopeaan. ;D

Toinen ostokseni oli sohvapöytä sen joskus-ikinä-ehkä-keväällä-valmistuvan sohvani viereen. Täydellisen kokoinen ja mallinen. Kiitos Pepi, kun maltoit luopua tästä ♥♥♥. me like.






 Uusia alkuja tulee tämän päivän ruokakauppaostoksista. Olen jo useana vuonna ostanut siemeniä Lildlistä ja viime vuonna kokeilin ekan kerran vihanneksia. No, ei sitä kasvimaatakaan ole ollut aiemmin... Ostin kylvönauha-siemeniä, koska olin niin vaikuttunut viime vuoden porkkanoista. Ne olivat makeita, suloisia ja aah niin hyviä suoraan maasta suuhun tai kattilaan.



Nyt rohkaistuin ostamaan myös avomaakurkkua ja yrttisekoitusta kylvönauhassa. Kylvönauha on jo vanha juttu, mutta ehdottoman käytännöllinen ja hyvä. Hauska juttu näissä nauhoissa on, että avomaakurkun kanssa yhdessä on myös tilliä. Yrttisekoituksessa on persiljaa, tilliä ja kynteliä. Viimeisin on ehkä oudoin yrtti kaikista minulle. Oregano, timjami, basilika ja salvia ym. ovat tutumpia. Käyttääkö teistä joku kynteliä? Vinkkejä otetaan vastaan. Hyviä ohjeita oli ainakin täällä.

Näistä tuli ihan hirmu suuri kutina Taloon Maalle, vielä pitää odottaa ainakin pari kuukautta, huoh.

Siemenistä puheen ollen, Suvukummun Marjalla on ihana siemenarvonta 24.3. asti. Osallistu ihmeessä. Klikkaa kuvaa, niin pääset suoraan arvontaan!


http://risusydan.blogspot.fi/2014/03/kevatiloa-arvonta.html?showComment=1394126243509#c3105672571274360204


Yksi uusi alku on myös minun Instagram-tilini. Joku lukijoista on ehkä jo huomannutkin sivupalkissa vaihtuvan insta-diaesityksen ja sen alla olevan linkin. Jos jotakuta kiinnostaa, että miltä naamani näyttää, niin sieltä voi käydä kurkkimassa. Eipä tosin ole paljon katsomista siinä selfiessä, mutta ainakaan sen takia en saa päätäitä, heh.

Joko sinä olet instagrammaaja? Täytyypä myöntää, että olen ihan hurahtanut siihen. Töissä ne jo sanoo, että olen kuin teinit puhelin kourassa koko ajan. Jos sinulla on insta-tili, niin voit seurata minua, jos seuratuttaa, Voit myös tykätä kuvistani, jos tykkäät. Tulen myös mielelläni seuraamaan sinua, jos kerrot käyttäjänimesi kommenteissa. Olin sinnitellyt instaa vastaan jo pitkään, etten ala, mutta lähdin kuitenkin. Tämä Lauran postaus osui kuin tilauksesta ja klikkasin itseni Lauran seuraajaksi heti kun osasin. Laura oli mun eka!

Suvikummun Marjalla on on kyllä NIIN ihania kuvia, että ne pitäisi olla Instagrammissa. Taidankin haastaa Marjan avaamaan oman tilin!!! Niihin kuviin tulisi kyllä tykkääjiä ihan tolkuttomasti ympäri maapallon. Miten on Marja, harkitsetko vai joko sinulla on tili? ;D

Mukavaa tulevaa viikonloppua, kevättä on jo ihan selvästi ilmassa!

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Oikeat työkalut




Makitan kuumailmapuhaltimella  kuumennetaan sokeri rapeaksi Crème brûléen päällä, tottakai.
Eikö teillä vai?


k

Kiviporanterällekin voi käydä näin ihan tavallisessa betoniseinässä... Olen ehkä vähän pettynyt halpa-romu-hallin laadukkaisiin tuotteisiin, ei kestä edes viittä vuotta kun jo rikkuu. ;D




maanantai 3. maaliskuuta 2014

Juhlissa










Onnea vielä kerran Äiti!