Jää näköjään tämä blogin päivitys tosi vähiin näinä aikoina. Viihdyn nykyään paljon enemmän Instagramissa, päivitykset sinne ovat niin helppoja ja nopeita. Tuntuu, että olen kyllästynyt yleisesti blogimaailmaan, en vain omaan blogiini. Ehkä on vähän hyvä välillä jättäytyä tauolle, vaikka se ei mitenkään suunniteltua ole.
Paljon on ehtinyt tapahtua viime aikoina. Kävin Berliinissä katsomassa poikastani ja viikonloput maalla ovat olleet yhtä työmaata aamusta iltaan. Illalla kun kaatuu rättiväsyneenä sänkyyn, niin siinä ei paljon bloggaaminen ole mielessä. Ehkä taas lomalla tahti vähän kiihtyy. Saa nähdä sitten parin viikon päästä.
Maalla kukkamaa rehottaa sekä kukkia, että rikkaruohoja. Jälkimmäisiä enemmän. Viime viikonloppuna oli talkoot, kun opiskeluaikaiset ystäväni rantautuivat maaseudun rauhaan puolisoineen. Suureksi ilokseni kaksi ystävääni perkasi kukkamaani (tuhannet kiitokset Porin ja Tampereen suuntaan! ♥♥♥).
Tämä sininen siementävä akileija on kukkinut jo pari viikkoa ja nuppuja riittää vielä moneksi viikoksi. Surukseni vaaleanpunainen akijeija oli jo päässyt nuppuihin asti, kun joku tauti (ehkä) mustutti varret osittain pokki asti ja kukintaa ei tänä vuonna nähdä.
Tietääköhän kukaan, että mikä alla oleva mysteerikukka on?
Heinikkoa leikatessa törmäsin ojakellukan ja niittyleinikin "risteytykseen". Ylempänä näkyvä oranssi tulikellukka on hyvin saman näköinen kuin tämä keltainen versio. Alakuvassa näkyvät lehdet ovat jonkun muun kasvin. Lehtiruusuke on aivan tulikellukan näköinen ja hyvin maata vasten. Siirsin tämän kukkapenkkiin ja toivon, että pikkukukka leviäisi siellä. En ole koskaan nänyt meidän tontilla vastaavaa. Veikkaan, että se on jonkin sortin puutarhakarkulainen.
Tämä Instgramissakin julkaistu kukkakimppu on yhden ystäväni tekemä. Hän on aivan huippu sitomaan kimppuja luonnonkukista. Sain nauttia hänen kättensä töistä talkooviikonloppuna ja oli pakko ikuistaa kaikki kimput. Voiko suloisempaa olla, kuin nämä luonnonkukkakimput?
Kiitokset vaan sinne Espooseen, ei vain kimpuista vaan koko viikonlopusta! :)
Tämäkin on kuin kukkakaupasta ostettu! |
Muistatteko tämän saapasmaljakon, jonka ostin joskus kirpparilta? Kimppu on ihan täydellinen juuri tähän maljakkoon. |
Tunteekohan kukaan, että mikä kiitäjä tämä on? Valtavan kaunis ja iso se oli. |
Polku huussille sai shabbychic romuromantiikkaa, kun laitoin kulahtaneen korituolin päälle vanhaan kattilaan istutetut pelakuut. Villipuutarhan yllätys Terjoen salavan takaa on hassu hempukka. :)
Vielä kerran kiitokset kaikille talkoolaisille, en voi kylliksi kiittää teitä. Puuliiteri sai uuden lattian, kasvimaa on kylvetty, kesäkukat istutettu, kukkamaa perattu (ja se samperin kultapiisku siirretty muualle), kimppuja on ihailtu ja kuvattu ja jännityksellä odotan betonivalujen tuotoksia juhannuksena! Olette kaikki rakkaita, pus och kram. ♥♥♥
Täysin samaa blogiähkyä täälläkin, mutta täytyy taas yrittää....Miksi? Hmmmm...
VastaaPoistaUpea tuo korituoli kuva!
Lämmintä kesää sinne... Eikö niin! :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaNo voi hemmetti, vastasin mutta häipyi bittiavaruuteen.
PoistaOtetaas uusiksi. Ähkyttää, kun samat jutut kirjoituksissa ja samat nurkat kuvissa pyörii vuodesta toiseen. Mut kai se aika harvalla muuttuu vuosittain, että missä asuu ja mistä tykkää. Katsellaan ja kuunnellaan molemmat, miten homma jatkuu...
Korituolista mun tuli heti sut mieleeni, se kävisi myös Namun hämyisään nurkkaan. :) Juua ja lämmintä toivotaan. Eilen tuli räntää ja rakeita, hrrrrrr. :[
Ja sit kadonnutkin vastaus ilmaantukin tänne, kun julkaisin toisen, huoh. Poistin kaksoisvastauksista toisen....
PoistaOlipa kiva kuulla, että on kaipailtu. :)
VastaaPoistaEn tunne yhtään kiitäjiä, mutta se oli minunkin arvaukseni, kun googlettelin. Luonnossakin näytti enemmän keltaiselta ja vaaleanpunaiselta, mutta ehkä se taittuu vähän vihreän puolelle...