tiistai 12. helmikuuta 2013

Virkattu matto vai iso virkattu kurttukuppi?


Iski kevätfiilis ja värihimo. Poikkesin kudeostoksilla ja päätin virkata maton tulevaan uuteen pesuhuone/wc- yhdistelmään.
En tiedä, että mikä se isku takaraivoon oikein oli, mutta tiukkaa ja vahvaa turkoosia piti saada. Siis meillähän ei ole kaupunkikodissa MITÄÄN sinistä, paitsi jokunen lakana, mut ne ei näy kuin yöllä. Eikä siis silloinkaan, kun öisin pidän yleensä silmät kiinni. (jep, tosi terävänä olen tänään. ;) 
Paitsi viime yönä silmat oli auki; juoksin sarjamurhajaa pakoon ja heräsin kauhusta kankeana. Silmät revähti teelautasen kokoisiksi, mutta silloinkaan en nähnyt niitä sinisiä lakanoita. Oli nääs pimeää. ;D


Kympin koukku, kude on paksua.



Takaisin asiaan! Kudekaupassa oli tasan kaksi turkoosia säkkiä ja ostin ne molemmat. Eihän sitä koskaan tiedä, että kuinka villiksi siitä turkoosista oikein menen. Kamalaa se olisi, jos turkoosi loppuisi juuri kun sitä tarvitsisi kipeimmin.

Kerin ja kerin ja kerin ja vielä vähän kerin. Insinöörikin keri ja ihmetteli, että miten tälläiseen voi jäädä koukkuun. Illan päätteeksi molemmat niisti turkoosia räkää (näytti muuten tosi sairaalta, hui!).


Valko-turkoosi on himpun verran ohuempaa kuin koko turkoosi.


Sieviä somia keriä kun oli vino pino, niin pakkohan sitä oli aloittaa. Jostain syystä en ajatellut selkeästi ja aloitin tähtimaton virkkauksen. Samaisen maton olin tehnyt jo viime kesänä, siitä tuli tälläinen ja se löytyy postauksesta viimeisenä. Viime kesän matto oli ohuemmasta kuteesta ja himpun verran ongelmia oli tehdessä. Paksummasta kuteesta tehtynä ongelmia oli oikein kasapäin, huh.


Voi herreguud mikä kippo!


Kurttua, ruttua ja ärräpäitä riitti. Matosta tuli kurttuinen kuppi.Auts.

Olin kuitenkin kuullut luotettavalta taholta, että kastelun jälkeen kurtunkin saa suoraksi. Epäilin suuresti ja valmistauduin henkisesti purku-urakkaan. Maton valmistumisen jälkeen heitin maton pesukoneeseen ja kastelun jälkeen se oli yhä edelleen rutussa.

Mietin jo, että kuinkahan sikkuraan kude on mennyt ja voiko sitä enää käyttää purkamisen jälkeen...
Venytystä, vanutusta ja taistelua ja laitoin kuivumaan. Aamulla matto oli nihkeä ja edelleen kurtussa. Viimeisenä toivona levitin maton lattialle ja tamppasin sen jaloilla suoraksi.


Tässä vielä kastelematta, mutta kuivana venytettynä.


Ihme tapahtui, matto oikeni! Siinä vasta välähti, että en siis ajatellut asiaa selkeästi mattoa aloittaessa. Se on ihan liian suuri sijoituspaikkaansa. Tai siis niin, eihän se lattia ole edes valmis vielä, että mihin se tulee... Voihan hyvinkin olla ihan passeli paikkaansa.


Pesukoneen jälkeen, maton halkaisija on n. 95 cm.


Varsinainen syy kuteiden hamstraukselle oli kuitenkin se, että aion kutoa maton tai kaksi alakertaan. Siis oikeasti kutoa kangaspuilla (kangaspuilla kudotaan ja puikoilla neulotaan, sen verran käsityökoulun käynyt on oppinut aikoinaan). Varasin ajan käsityökeskukseen ja kohta alkaa sukkulat viuhua. Tosi kiva taas mennä kutomaan pitkästä aikaa, se on hauskaa puuhaa.

Kuvia on ihan liikaa, mutta tuon herkkuvärin takia en pystynyt hillitsemään. Kattokaa ny, kun se on NIIN kesä ja valo.
Kaipaan avokkaita jalkaani, haluan eroon toppatakista, pipokin on kireenä ja kaulahuivi kutittaa.

Voikaa kaikki hyvin, minä menen kerimään loput.





36 kommenttia:

  1. Jestas!
    Mä en ole sitten yhtään sininen ihminen, mutta tuossa turkoosissa on SITÄ JOTAIN! -en vaan oikein vieläkään tiedä mitä, mutta mun tapettimalleistakin se siniseen vivahtava on tällä hetkellä voitolla.

    Kuuluuks tämä jotenkin ikään...kun on näin kamalan nuori?? ☺☺

    Mä kans hinkuisin virkata mattoja mutta kun ei ole tarvetta, niin menen töppösten pariin (ei niillekään ole varsinaista tarvetta, mutta ne voi säilyttää pienmmässä tilassa...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep Pepi, ikään se kuuluu. En tiedä, että miksi halusin sinistä kotiinkin, kun maalla sitä on joka paikassa. Olen kyllä aina siitä tykännyt, ei siinä mitään.

      Poista
  2. Ei yhtään liikaa kuvia, noita katselee mielellään, Kauniin väristä kudetta olet löytänyt:)

    Itse olisin täysin valmis kevään tuloon. Lunta on tarpeeksi, vaikka huomiselle on taas luvattu lisää.
    Mun tekis kans mieleni kokeilla maton virkkausta. Ontelokudetta on jo valmiina, inspiraatiota vaan odottelen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanne, kevät saisi kyllä tulla jo..
      Mä en ole koittanut ontelokudetta koskaan, mutta veikkaan, että se sopisi mun kireälle käsialalle paremmin kun toi paksu trikoo. :)

      Poista
  3. UUuuuuu,onpas hiano!
    Ja kiitos hauskan humoristisesta kirjoitustyylistä, oli kiva lukea:)
    Ihanaa, että olet menossa mattoja kutomaan, toivottavasti näemme myös täällä blogissa niitä tuotoksia.

    Itse omistan ikivanhat kangaspuut(helposti satavuotiaat), jotka sain itselleni entisestä työpaikastani koulukodista. Ovat tosin osina mummolan saunan vintissä. Haaveeni on , että joku osaava joskus kokoaisi ne, niin pääsisin kutomaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, että kun olisi kiva olla omat kangaspuut. Se vaan vaatii tilaa ja sitä ei liiemmin ole. Ei edes maalla. :) Aikomus olisi kuvata kudonta keikkaa ja valmistakin tänne.

      Poista
    2. Niin, ei meilläkään tiloja noille ole. Tosin olen ajatellut, että naapuriin mummolan vanhaan navettaan ne voisi joskus kasata, ja sitten kesäisin siellä hakata mattoja...navetassa kun ei ole elukoita ollut enää vuoskymmeniin,ihan varastona vaan,niin sieltä ehkä saisi raivattua tilaa...
      Osaatko vinkata, mistä voisi kysäistä,voisiko joku tulla kotikäyntinä kangaspuut kokoamaan ja laittamaan loimet(onks ne loimet?).Olen itse miettinyt, että vois kysäistä kansalaisopistosta tai sitten käsi,-ja taideteollisuusoppilaitoksesta, niissä molemmissa kun tiedän meillä päin olevan kangaspuita...

      Poista
  4. Kaunis on matto! Mulla turkoosi pyörii lasten vaatteissa läpi kesän, mutta siinä se kyllä pysyy eikä muualle leviä edes keväthuumassa.

    Turkoosia räkää, hihii.. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei se oli ihan karmean näköistä valkoisella paperilla. Ihan just saman väristä kuin ne vessan vettä värjäävät raikasteet, jaiks. :D

      Poista
  5. Virkkasin juuri samanlaisen kuusen alle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai vitsit, kun mietin, että olisi kiva tehdä toi sama malli yksivärisestä punaisesta, mutta mietin, että on liikaa joulua. Ei mun tullut edes mieleen, että sen voisi laittaa kuusealusmatoksi. Hyvä idea!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Tuttu malli ennestään (Kauhavan kangasaitta), mutta väri on herkku. :)

      Poista
  7. Kuullostaa mukavalta touhulta, mutta taidan astmakeuhkoineni jättää kuitenkin väliin! Mä varmaan yskisin pari päivää värikästä tavaraa ulos! :)

    Hieno matto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun pitää ostaa valmiiksi kerittyjä, niin ei pölyä. Noi oli ihan vaan lätkäisty pussiin ja ite piti selvittää.
      Kiitos kehuista. :)

      Poista
  8. Pirtsakka ja nätti!

    Itsellä on juuri erittäin sotkuinen tummanruskea ontelokudekasa olohuoneen lattialla odottamassa, että jaksaisin uudestaan tarttua kerimisen vaativaan hommaan. Se on ehkä tässä kudevirkkauksessa se vähiten odottamani duunivaihe, kuteen saaminen vyyhdestä tai mytystä keräksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pirteyttä olen kaivannut.

      Se keriminen on koukuttavaa, mutta myös ihan järkyttävän ärsyttävää samalla. Tummanruskea ontelokude kuullostaa hyvältä. Hain juuri ruskeaa (mokka/nutria/muta?, ihan hämärä "ei-minkään-värinen" ruskea) trikoota minäkin, mutta se oli onneksi vyyhdeillä. Hiukan helpompaa se kuin mytty. :)

      Poista
    2. Arrghhh... kuteen keriminen epämääräisestä mytystä on yhtä ahdistavaa kuin ompelusten osalta lankojen päättely.
      Mullakin odottaa tuo "muta-tai-mikä-lie-harmaanruskea" kerimistä ja pinkkiä olisi vielä snadisti jäljellä. Mitähän tekisi?

      Poista
  9. Ihana väri kuteissa.. sieltä mistä minä ostan kuteet on ollut viimeksi huonolaatuisia tein valituksenkin mutta vastaus oli että lappu on seinällä siitä että kuteissa on paksuuseroja no ostin mustaa ja puolet oli ohuempaa kuin villalanka..väreissä ei siellä ole ollut paljoa valinnanvaraa..ja ne kuteet on osittain lattialla ja hyllyn alla ja siellä on itsepalvelu..joten kerrankin olin makuulteni siellä lattialla ja kaivoin leveän hyllyn alta kuteita..hankalaa taidan ensikerralla hakea ihan muualta kuteet..kangaspuut on parasta matontekoa minäkin osaisin tehdä mutta ei ole paikkaa missä tekisi asun pikku paikkakunnalla ja pitäisi aina ajaa toistakymmentä kilometriä ensin yhteen suuntaan ja mokoma takasin..että pääsisi kutomaan mattoa..tuo on unelmaani että saisin kutoa vielä joskus kangaspuilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti vielä tulla sanomaan että t.i.l.a. ohjelmassa esitelitiin jotain käsitykeskusta, jonne saa mennä kutomaan mattoa ja siellä on vielä opetustakin..arvaa millasen matonkutomis kipinän taas sain itselleni mutta sekin sijaitsi ihan liian kaukana..huohh olisipa täälläkin samanlainen paikka :)

      Poista
    2. Heissan Hannele ja kiitos kommentistasi!
      Nuo trikookuteet vaihtelee aika paljon, kallimmalla saa parempaa, mut kun mä en halua maksaa niin paljon. :p
      Näissä kahdessa on valkoisen kirjava melkein puolet ohuempaa kuin tuo koko turkoosi.

      Meillä on täällä Pirkanmaalla aika hyvin noita käsityökeskuksia, joissa pääsee kutomaan jollain tietyllä hinnalla riippuen loimen hinnasta.

      Löytyykö teiltä päin kansalaisopistoa tai työväenopistoa, jossa voisi käydä? Maalla asuessani keskustaan mentiin juurikin tuo mainitsemasi toistakymmentä kilometriä. Se oli kyllä joskus turhauttavaa.
      Lähimpään käsityökeskukseen on meiltä kotoa kaupungissa kuutisen kilometriä, mutta autolla menen. Kudepussi on niin järkyttävän suuri, ettei pysty muuten... :)

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Jep, usko meinasi loppua moneen kertaan. Onneksi en luovutttanut, vaan uskoin siihen luotettavaan tahooni. :)

      Poista
  11. IHANA väri ja voi miten samettisen näköinen pinta!
    Samaa mattomallia yritin minäkin joskus syksyllä virkata mutta luovutin kun se meni ihan kipparalle jo ihan alkuvaiheessa,saattaahan se tietysti olla että ohjeen lukutaito ei osunut kohdilleen;)
    Maton kutominen on rentouttavaa puuhaa,olen ollut työpaikassa jossa niitä ja poppanoita sai päivät pitkät louskutella ja on mulla yksi itselle kudottu,sininen muuten,matto vielä tallessakin,en vaan henno sitä hävittää VAIKKA sininen onkin:D Loimia en kyllä ikinä oppinut laittamaan mutta sujuvasti louskuttelin kuitenkin:)
    Valoa kohti mennään,hitaasti mutta varmasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin herkkuväri?
      Mulla oli molemmilla kerroilla vaikeuksia ton ohjeen kanssa. Tuo sakaran aloituskohta on paha! Jouduin oikein ottamaan laskimen esiin ja miettiä ihan tosissaan silmukkamääriä kun ei natsannut mitenkään. Loppujen lopuksi 96/6=16, eikä 15. Ohjeesta olin jotenkin ymmärtänyt,että 15 s/sakara, huoh.
      Seuraavalla kerralla et luovuta, kato nyt, millaisesta kurtusta tuli ihan hyvä!
      Kutoen kohti valoa on tämän viikon motto. ;D

      Poista
  12. Matto on kaunis, turkoosi väri on suosikki täälläkin... Ihan vaan tiedoksi: Savossa päin kyllä kudotaan, oli sitten kyseessä puikot tai puut - keskeneräinen puikoilla oleva sukka on sukankudin :) Ja jos en ihan väärin kotiseudun asioita muista, niin neulominen mielletään taas helposti ompelemiseksi, kun neulaanhan se viittaa ainakin sanana. Jos nyt ihan vallan semantikoksi heittäytyy, niin vielä: kuteista ei puhuta kutimen yhteydessä, mutta toisaalta kangaspuissa työstetään paitsi kuteita, myös erilaisia lankoja... Summa summarum: kyllä suomen kieli on rikas ja monipuolinen, -merkityksinen ja -ilmeinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannele, turkoosi on nyt jotenkin ihan in mulle. :)
      Sukankutimet mullakin on aina kädessä, mutta opettajat koulussa sai kiepit AINA, jos joku sanoi kutovansa puikoilla. Kai se oli vähän niinkuin viran puolesta, jos ammatti on käsityön opettaja...

      Muistan äitini kertoman jutun evakoista pohjanmaalla, kun talon emäntä sanoi tytölle, että viruta naamasi. Toinen oli ihan kauhuissaan, kun viruttaminen heillä tarkoitti venyttämistä eikä pesemistä. Onneksi on ihana suomen kieli, rikasta ja kaunista. :)

      Poista
  13. Onpa todella ihana väri! Ihan niinku se .... se.... mikäsenyon... se ... KEVÄT!

    Mua väsyttää. Ihana on matto. Vielä ihanampi sen virkuttaja. Oikeesti, kiitos kun olet olemassa.

    (Lisää tähän vähän onnenitkua ja onnenräkää. Niisk. On tää kaikki niin ihanaa.)

    <3:lla luottoimukärsäkäs

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnenräkäkin voi olla turkoosia kevättä. ♥♥
      Pus itelles.

      Poista
  14. Mun mielestä toi kuppikin oli hieno. Mulla on saman mallin matto edelleen kesken. Vien sen varmaan äipälle valmistumaan ;)
    Missä kudekaupassa kävit? Mää tarvisin kanssa mut en koskaan ehdi tesomalle, ja jos oliskin jossain lähempänä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Triteksistä hain, yhtä toista väriä löysin kirpulta. siitä tekisi mieli kutoa matto yläkertaan.
      Kuppi on ainakin komee kooltaan jos ei muuta. :)

      Poista
  15. Ystävyys on kuin lumipallo,
    joka kasvaa kerros kerrokselta
    - tai kuin turkoosi mattosi!
    Hyvää Ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula, sitä samaa sinulle. Myöhässä tosin, mutta eikö ystävänpäivä ole aina. :)

      Poista
  16. Heippa Minna! Törmäsin tähän blogiisi, kun googlettelin virkattuja mattoja. Turkoosi on ihan parhautta, itse virkkasin samaisesta väristä hetki sitten pari sisustuskoria. Liityin saman tien lukijaksesi, kun vaikutti niin inspiroivalta! Olen muuten huomannut ihan saman ilmiön mattoja virkatessa, että aina kupruilee jostakin kohdasta, vaikka kuinka noudattaisi ohjeita ja käyttäis oikean kokoista virkkuukoukkua. Ja aina ne sitten lopulta suoristuu parhaiten lattialla, kun niiden päällä on hetken aikaa rampattu. Peseminen auttaa myös, kai ne jotenkin venyy siinäkin. Pitäis minunkin kuvata omat virkatut mattoni ja pistää niistä kuvia uutukaiseen blogiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Rouva Silmukkainen, kiva kun poikkesit ja ja jätit kommentin ja vielä lukijaksikin. :)
      Osa virkkaamistani on kyllä asettunut suorana ihan heti, mutta tuon mallin kanssa on ollut ongelmia ennenkin. Jos katsot kategorioista virkkaus, niin sieltä näet lisää tekemiäni mattoja. Viime kesäna tein oikein jättiläisen lakanoista revityistä kuteista. :)

      Poista
  17. Paula-maton virkkuu minulla alkoi liian helposti. 10 kerrokselle asti matto käyttäytyi tosi hyvin: ei kupruja tai mitään. 10 kerroksen jälkeen ongelmat sitten alkoivat. Minä osaa virkata kuvankaavion mukaan, mutta sanallinen ohje tuottaa tuskaa. Joskus hyvin alkanut työ tyssää kerrokseen, joka on niin vaikea selkoisesti selitetty että kuvallinen selitys sen tueksi ois tarpeen. Ilmeisesti juuri tuon 10 kerroksen sanallisen ohjeen ymmärrän jotenkin vääriin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!