Virkattu matto vai iso virkattu kurttukuppi?

Iski kevätfiilis ja värihimo. Poikkesin kudeostoksilla ja päätin virkata maton tulevaan uuteen pesuhuone/wc- yhdistelmään.
En tiedä, että mikä se isku takaraivoon oikein oli, mutta tiukkaa ja vahvaa turkoosia piti saada. Siis meillähän ei ole kaupunkikodissa MITÄÄN sinistä, paitsi jokunen lakana, mut ne ei näy kuin yöllä. Eikä siis silloinkaan, kun öisin pidän yleensä silmät kiinni. (jep, tosi terävänä olen tänään. ;) 
Paitsi viime yönä silmat oli auki; juoksin sarjamurhajaa pakoon ja heräsin kauhusta kankeana. Silmät revähti teelautasen kokoisiksi, mutta silloinkaan en nähnyt niitä sinisiä lakanoita. Oli nääs pimeää. ;D

Kympin koukku, kude on paksua.

Takaisin asiaan! Kudekaupassa oli tasan kaksi turkoosia säkkiä ja ostin ne molemmat. Eihän sitä koskaan tiedä, että kuinka villiksi siitä turkoosista oikein menen. Kamalaa se olisi, jos turkoosi loppuisi juuri kun sitä tarvitsisi kipeimmin.

Kerin ja kerin ja kerin ja vielä vähän kerin. Insinöörikin keri ja ihmetteli, että miten tälläiseen voi jäädä koukkuun. Illan päätteeksi molemmat niisti turkoosia räkää (näytti muuten tosi sairaalta, hui!).

Valko-turkoosi on himpun verran ohuempaa kuin koko turkoosi.

Sieviä somia keriä kun oli vino pino, niin pakkohan sitä oli aloittaa. Jostain syystä en ajatellut selkeästi ja aloitin tähtimaton virkkauksen. Samaisen maton olin tehnyt jo viime kesänä, siitä tuli tälläinen ja se löytyy postauksesta viimeisenä. Viime kesän matto oli ohuemmasta kuteesta ja himpun verran ongelmia oli tehdessä. Paksummasta kuteesta tehtynä ongelmia oli oikein kasapäin, huh.

Voi herreguud mikä kippo!

Kurttua, ruttua ja ärräpäitä riitti. Matosta tuli kurttuinen kuppi.Auts.

Olin kuitenkin kuullut luotettavalta taholta, että kastelun jälkeen kurtunkin saa suoraksi. Epäilin suuresti ja valmistauduin henkisesti purku-urakkaan. Maton valmistumisen jälkeen heitin maton pesukoneeseen ja kastelun jälkeen se oli yhä edelleen rutussa.

Mietin jo, että kuinkahan sikkuraan kude on mennyt ja voiko sitä enää käyttää purkamisen jälkeen...
Venytystä, vanutusta ja taistelua ja laitoin kuivumaan. Aamulla matto oli nihkeä ja edelleen kurtussa. Viimeisenä toivona levitin maton lattialle ja tamppasin sen jaloilla suoraksi.

Tässä vielä kastelematta, mutta kuivana venytettynä.

Ihme tapahtui, matto oikeni! Siinä vasta välähti, että en siis ajatellut asiaa selkeästi mattoa aloittaessa. Se on ihan liian suuri sijoituspaikkaansa. Tai siis niin, eihän se lattia ole edes valmis vielä, että mihin se tulee... Voihan hyvinkin olla ihan passeli paikkaansa.

Pesukoneen jälkeen, maton halkaisija on n. 95 cm.

Varsinainen syy kuteiden hamstraukselle oli kuitenkin se, että aion kutoa maton tai kaksi alakertaan. Siis oikeasti kutoa kangaspuilla (kangaspuilla kudotaan ja puikoilla neulotaan, sen verran käsityökoulun käynyt on oppinut aikoinaan). Varasin ajan käsityökeskukseen ja kohta alkaa sukkulat viuhua. Tosi kiva taas mennä kutomaan pitkästä aikaa, se on hauskaa puuhaa.

Kuvia on ihan liikaa, mutta tuon herkkuvärin takia en pystynyt hillitsemään. Kattokaa ny, kun se on NIIN kesä ja valo.
Kaipaan avokkaita jalkaani, haluan eroon toppatakista, pipokin on kireenä ja kaulahuivi kutittaa.

Voikaa kaikki hyvin, minä menen kerimään loput.