Nyt on matto kudottu, mutta vielä puissa. Kutominen on melkoisen meditatiivista hommaa, sukkulat viuhuu ja homma etenee. Olen joskus kirjoittanut, että vanhoissa kirkoissa minulle tulee aina mieleen sukupolvien välinen yhteys. Tunnen olevani yksi osa menneiden sukupolvien ketjussa. Samoin kävi kutoessa, mummut, tädit ja suvun naiset vieläkin kauempaa ovat kutoneet samalla tavalla mattoa kuten minäkin tänään. Se on hieno tunne.
Kudoin kolmella sukkulalla, yhdessä oli aina yksivärinen turkoosi, toisessa oli aina turkoosi-valkoinen ja kolmannessa vaihdoin vuorotellen yksiväristä ja kirjavaa. Olisin halunnut kokonaan yksivärisen, mutta kude ei riittänyt siihen.
Kudoin mattoa kaksi metriä. Maton oikea lopullinen pituus tulee olemaan 175 - 180 cm, joudun purkamaan alusta sen 15 - 20 cm. Sössin alussa (tai lopussa, ihan kuinka vaan), maton alkupäästä n. 20 cm on leveämpi kuin maton loppu. Ei mennyt ihan putkeen. Meni puihin, hekoheko puujalka.
Aion kantata maton päät, en jätä niitä hapsuille. Luultavasti kanttaan ne mustalla, mutta sen näkee sit myöhemmin. Tykkään kovasti mustasta loimesta, se tuo ryhtiä enemmän kuin valkoinen. Toinen matto täytyy vielä tehdä, mutta sen pituus on vielä hakusessa. Muutama asia pitää ratketa ennen sen tekoa. Keväämmällä sit...
Kirpparilta löytyi ryijy (ja lisää sinistä) pilkkahinnalla. Se on kuin nenä päähän maalle. Luulisin, että ryijy on tehty suunnilleen samoihin aikoihin kuin Talo Maalla on rakennettu. 40 - 50-lukua veikkaan, malli ja materiaalit viittaa siihen aikaan.
Hinta oli vaivaiset 15 euroa. Hei miettikää, että mikä homma tuota on ollut tehdessä, huh. Ryijy on neulottu pohjakankaalle, ei siis kudottu kangaspuissa. Se on ihan priimakunnossa, nukka ei ole kulunut yhtään. Mulla oli heti visio, että mihin seinälle sen keväällä laitan.
Osa langoista näyttää kovasti kasvivärjätyiltä, sinisistä en osaa sanoa, mutta nuo vihertävät ainakin ovat minun silmääni kasvivärjätyn näköisiä. Osaako joku nähdä sitä valokuvista? Satunnainen Paula? Ryijy on muuten kuvattu meidän olkkarissa lauteiden päällä. Jep, lämpökäsiteltyä haapaa muovikelmussa on meillä olohuoneen koristeena, toisessa nurkassa on pyyhekuivain ja kaksi suihkua sekä laattoja. Kivaa kun remontoidaan!
Mukavaa viikkoa kaikille ja tervetuloa kaikki uudet lukijat!
Ihana väri! Tuo ryijy on aivan upea, arvokkaampi kuin mikään nykypäivän sisustushömppä ;)
VastaaPoistaKiitos Maikki! Tykkäsin todella paljon ryijystä, vaikka ei todellakaan ole sisustustrendien huipulla. 60-70-luvun ryijyt taas alkaa olla haluttuja, niissä on kuviot vaan niin paljon modernimmat ja värit sähäkämmät. :)
VastaaPoistaTodellinen LOISTOLÖYTÖ tyo ryijy, upea!
VastaaPoistaJaa-a, en kyllä uskalla sanoa väreistä mitään! Keskikuvion vihreät sävyt ovat kyllä ihan kasvivärjätyn näköisiä, samoin sisempi kellanvihreä kehys. Mutta sininen on varmaan ostolankaa, sinistä ei saa juuri muulla kuin indigolla ja harva sitä käyttää - onnistuminen on kuulemma säästä kiinni!!?? En ole koskaan päässyt kokeilemaan.
*
Samaa mieltä, matoissa musta loimi on upea, nostaa kuteen väriit kauniisti esiin. Oi, rupesipa taas tekemään kangaspuille mieli!! Edellisestä kerrasta on jo vuosia (ja taitaa sen matonkin hapsut olla vielä palmikoimatta toisesta päästä...)
Kiitos Paula, niin minustakin. :)
PoistaIhan samoilla linjoilla olen kanssasi noista väreistä, sinistä en usko kasvivärjätyksi.
Mattoa oli kyllä kiva tehdä, mutta sain niskani niin jumiin, että tarkkaan pitää harkita seuraavan tekoa. Se on aina ollut mulla niin, jumiin menee. Toinen matto vielä pitäisi tehdä, mutta katsotaan sitä sitten joskus myöhemmin. :)
Miten kaunis maton väri. Tuo maton kutominen on varmaan terapeuttista hommaa. Olen tehnyt vain ja ainoastaan joskus sellaisen pienen eteisen maton anopin opastuksella ja tykkäsin siitä, mutta en osaa ollenkaan.
VastaaPoista