Joulun jäljillä

Oletko koskaan tuntenut olevasi ulkomailla Suomessa? Minulle kävi niin Turussa. Poikettiin pikaisella kyläreissulla ja halusin ehdottomasti käydä Tuomiokirkossa.

Ensimmäisenä tuli ovella vastaan  ryhmä japanilaisia ja ovea heille pitäessä sain miljoona kumarrusta kera "arigaton". Seuraavana kirkon sisällä puhuttiin italiaa.

Ihmiset vaelsivat kamerat kädessään, englantia, ruotsia, ja espanjaa puhuttiin. Samassa seurassa turistien kanssa kamera kädessäni hetken aikaa luulin olevani poissa Suomesta.

Rakastan kirkkoja, niiden suureellisuutta, pönötystä ja kauneutta. Sukupolvien välinen ketju linkittyy nykypäivään ja tunnen menneisyyden sielussani voimakkaana. Sama tunne tulee aina maasta ja kirkosta riippumatta.

Tutkijat kiistelevät siitä, että koska Turun Tuomiokirkko on alkujaan rakennettu. Mielipiteet vaihtelee 1200-1400 -lukujen välillä. Nykyisen asunsa se sai 1827 Turun palon jälkeen.

Tiesittekö muuten, että Turun kaupungin palo on osittain tamperelaisten vika? Turun porvareista suurin osa oli Tampereella markkinoilla ja siksi sammuttajia oli liian vähän.

Vanhalla suurtorilla oli vanhanajan joulumarkkinat. Brinkkalan talon parveketta on meillä tuijotettu televisiosta jouluaattona jo monta kymmentä vuotta. Joulurauhan julistus Turusta on SE juttu, mistä joulu todella meidän perheessä virallisesti alkaa.

Markkinoilla oli paljon myyjiä ja paljon ostajia. Tunnelma oli, no, jouluinen. Glögi lämmitti, tonttutyttö vilisti, joulupukki istutti lapsia syliinsä, joulukuuset tuikkivat ja laulu raikasi. En tiedä, että miltä tunnelma tuntuisi Rovaniemellä, mutta täällä tunsin hetken ajan, että olen todellisen joulun jäljillä. Markkinahumusta huolimatta.

Ihan paras koju oli Brinkkalan talon sisäpihalla. Joulukoristeiden vaihtopiste, hyvä idea.

Torilla kuljettaessa mietittiin, että onko päin prinkkalaa saanut nimensä siitä, että joku on ihan oikeasti mennyt päivä prinkkalaa. Ja niinhän se on mennyt:
Prinkkala-nimeä kantaa Turussa kaksikin historiallista rakennusta; Kakskerran saaressa sijaitseva kartano (ruotsiksi Brinkhall), sekä keskustassa sijaitseva Prinkkalan talo (Brinkalahuset), jonka parvekkeelta joulurauha vuosittain julistetaan.
Sanonta "päin prinkkalaa" (alkuaan "päin Prinkkalan muuria") on tiettävästi syntynyt 1820-luvulla, kun joku on ajanut vaununsa säpäleiksi lähtiessään Prinkkalan talossa järjestetyistä maaherran juhlista.

Kiitos poikanen, että saatiin yösija ja kiitos kirpparikierroksesta. :) 
[Niistä löydöistä sitten seuraavalla kerralla lisää.]