maanantai 10. syyskuuta 2012

Legendaa


Olen sienestänyt koko elämäni. Suppilovahveroita kerään mieluiten, kun en omista pakastinta ja niitä on helppo kuivata. (se pakastin on ostoslistalla kyllä, mutta vasta kun edellinen jää/viileäkaappi hajoaa...) Viime vuosi oli järkyttävän hyvä, Even kanssa kerättiin yhdessä jo ähkyyn asti.

Kävin metsässä viikonloppuna vakipaikoissa ja toisista löytyi ihan ok ja toisista ei juurikaan. Yksikin metsän kolo, josta noukittiin viime vuonna yli 40 litraa, oli melkein tyhjänä sienistä ainakin vielä. Kolmisen litraa sain sieltä ämpärin pohjalle.

Löysin yhden ihan uudenkin paikan ja sieltä oli nopsalla poiminnalla noin 12 litraa plakkarissa. Luulin löytäneeni oikein hyvän paikan. Siihen astisessa mittapuussa se olikin mainio paikka, 25 vuoden suppiskerääjän kokemuksella luulin tietäväni, että mikä on hyvä paikka ja mikä on ihan ok ja mikä huono...

Kunnes sunnuntaina löysin HYVÄN suppilovahveropaikan.


Kuva on otettu surkealla kännykkäkameralla poimimisen huumassa, sorry kun on epätarkka.

Olen monesti kuullut juttuja mattoina leviävistä suppisesiintymistä ja olen pitänyt niitä vähän kuin kalavaleina. Liioiteltua totuutta, sienivaleita ehkä. Monissa minunkin vakipaikoissani sieniä on mattoina, mutta ei tähän malliin... Löytynyt paikka oli sammalinen rinne, jossa oli yhdessä kohdassa (hyvin pienellä alueella) järkyttävän suuri määrä suppilovahveroita, mihin päin vain katsoi. Mykistyneenä haukoin henkeä ja onneksi olin varannut muovikasseja autoon (optimistisella sienestäjällä on aina autossa muutama ylimääräinen muovikassi).

Kuvassa vasemmalla näkyy viiden litran ämpäri, joten siitä voi vähän aavistella sienten kokoa, ne olivat suuria, meheviä, kauniita, suloisia ja niin maukkaita. :) Näitä vastaavia "mattoja" levittäytyi joka puolelle pientä aluetta. Poimintaan meni noin puoli tuntia kolmelta ihmiseltä ja saalis oli 35 litraa yhdestä kohtaa.
Hei haloo, 35 litraa yhdellä poiminnalla!!!

Viikonlopun saldo oli yhteensä 55 litraa poimittuja suppilovahveroita ja 5 litraa kanttarelleja. Ja nyt on vasta syyskuun alku, yleensä aloitan suppisten poimimisen syyskuun puolenvälin aikoihin.
Älkää ihmeteltkö, että miksen käy blogistaniassa. En ehtinyt viikonlopun aikana perata sieniä vielä lainkaan. Olen kadonnut seuraaviksi päiviksi sienilandiaan. Nukkumaan mennessä kun suljin silmäni, niin näin pelkkiä suppilovahveroita silmissä, niitä vilisi ainakin toiset 55 litraa. Käy sekin työstä kun poimii ne sienet kaikki kahteen kertaan, heh.

Oletko sinä koskaan löytänyt vuosisadan sienipaikkaa? Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia.

Olen saanut myös tunnustuksia ja kiitos niistä kaikille muistaneille, ne lämmittää kovasti ja palaan niihin hiukan myöhemmin. Hoidan nuo sienet alta pois ensin. ;)


21 kommenttia:

  1. Noin 7 vuotta sitten Vesilahdella oli ihan uskomaton suppistaivas, näen siitä joskus vieläkin unia... Tunnistan itseni tekstissäsi :) Monta kertaa nukkumaan mennessä, suppilot ovat vilisseet silmissä.
    Tämä vuosi on ollut niin ihmeellinen (kaikin puolin), etten ole ehtinyt sieneen vielä lainkaan. Ensi viikonloppuna täytyy korjata tilanne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on tosiaan ollut hulinavuosi, mut nyt on aika nauttia oman talon onnesta. Teillä on niin kaunista!

      Ajettiin maalle Nokian kautta ja köröteltiin Mahnalasta Hämeenkyröön. Yritin kurkkia teidän taloa, mut huonolla menestyksellä. "Pikkulintu" lauloi sijaintia suunnilleen, ainakin kylä nimen... Samoilla huudeilla pyöritään. ;D

      Poista
  2. Ihanaa, miten paljon suppiloita....tahtoo metsään kanssa...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JOs metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt! :)

      Poista
  3. Haha, tiedän täysin sen tunteen, kun silmät pistää kiinni ja supparit vaan välkkyy verkkokalvoilla... Kotopuolessa Kaakkois-Suomessa on sellaiset mestat, että siellä tosiaan suppikset kasvaa mattona isolla alueella. Pirkanmaalta en ole löytänyt ihan saman veroisia - vielä. Poimiminen alkaa kyllä siinä vaiheessa käydä työstä. Ja se putsaaminen... huh. On sulla urakka edessä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itä-Suomessa kaikki on suurempaa, puut ja mäetkin! :)

      Se poiminta kävi työstä, jalat puutu. Sain onneksi lykättyä sukulaisille 30 litraa, saavat itse putsata, heh. Koko kämppä haisee taas sieneltä kun kuivuri hurisee yötä päivää...

      Poista
  4. Viime vuosi oli kyllä kaikin puolin huikea suppisvuosi! Nyt meidän metsässä ovat vasta tuloillaan...
    Voin kyllä niin helposti samaistua tuohon riemuusi.Jossain kirjassa joskus sanottiin, että sienien löytäminen lisää onnellisuutta. Ja näinhän se totta vie on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli, viime vuosi oli ihan Helmi (hehee, mikä sanaleikki tähän kohtaan). Mä ainakin olin onneni kukkuloilla, voin allekirjoittaa väittämän koska tahansa. :)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Olin yhtä sanaton kun näin sen suppisten määrän. Kerrankin olin hetken hiljaa... ;D

      Poista
  6. Viime vuonna koin samanlaisen fiiliksen! Yhdessä kohdin metsää oli suppiksia joka puolella, siis todellakin joka puolella minne katsoi. Hoilasin täysillä "I'm in heaven", siltä se tuntui. Sienitaivas ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sienitaivas, totta tosiaan. Se oli sellainen paikka, että vielä kiikkustuolissakin muistelen: "se oli silloin 2012 syksyllä kun löysin sen hyvän sienipaikan, muistatkos sie ukko-kulta... " ;D

      Poista
  7. Iloisia sieninautintoja sulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään on yllättäin sienikeittoa lounaaksi ja huomenna varmaan sienipiirakkaa... :)

      Poista
  8. Ohhoh! Aika saalis.

    Mulla oli viime vuonna toi, että sieniä vilisi silmissä öisinkin. Tosin mun sato oli aika paljon pienempi(ja senkin lahjoitin nyt syksyllä parempiin suihin, kun meillä ei kulunut ja uutta pukkaa, kiitos innokkaan pikkumiehen) Mutta viime vuosi oli mun eka suppilosyksy ja tosi hyvän paikan löysin porukoiden nurkilta. Tosta meidän lähimetsästä löytyi kanssa, mutta ei mitenkään matoiksi asti.

    Kivaa perkuuta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä jännä ilmiö, monet muutkin ovat kokeneet sen saman "suppisten palaminen verkkokalvolle". Olis hauska tietää, että mistä se johtuu. Insinööri oli vakuuttunut, että niissä sienissä on jotain tajuntaa laajentavia...

      En olekaan käynyt lainkaan meidän lähistöllä kotona. Kai sitä on niin urautunut, ettei muka osaa mennä kuin maalla metsään. eikä mulla sen puoleen ole kumppareitakaan.

      Perkaus on aloitettu, enää vajaa 20 litraa jäljellä. Onneksi suurin osa sienistä löytyi mukavasta rahkasammaleesta, ne on silloin niin kauniita ja puhtaita, että vähän sudilla pyyhkäisy riittää. :)

      Poista
    2. Siis kaupunkikodissa ei ole kumppareita, olen vienyt kaikki maalle. :)

      Poista
  9. Ah, mikä sienipaikka :) Itse olen äärettömän "huono" sieniä löytämään, yleensä huomaan seisovani niiden päällä ;)

    Kivaa tiistaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne suppikset on kyllä järjettömän salakavalia. Mulle kävi ihan samalla tavalla taas tälläkin kertaa, että olin astunut päälle jo kun huomasin. :)

      Kivaa tiistaita myös sinulle, minä jatkan perkausta. :)

      Poista
  10. Mä niin ymmärrän tuota tunnetta, kun sienimättäät tulee massoina vastaan. Tiedän yhden hyvän paikan, jossa sieniä on vierivieressä paljon, monia monia mättähiä. Olen jo pari kertaa käynyt siinä, ja pienimmät olen jättänyt kasvamaan. Kummallisen hyvät "kiksit" näistä hyvistä sienipaikoista saa! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!