Töissä kiire jatkuu ja kotona olen jotenkin ihan pihalla koko ajan. Kameraan en ole koskenut moneen viikkoon ja koneella roikkuminen ei kiinnosta pätkän vertaa. Joulu jäi jotenkin tynkä-lyhyeksi ja vieläkään en ole toipunut siitä, että se on ohi. Vuosikin vaihtui sumussa korvien välissä. Olen jäänyt jumiin tuntemattomalle aikavyöhykkeelle, aivoni heiluvat madonreijässä pääsemättä ulos pinteestä.
Tein tällä viikolla yhden kirjoneulelapasen, elämäni ensimmäisen. Eilen hermostuin ja purin sen. Ei kirjoneuletta näin tiukan käsialan tekijänä voi tehdä. Ja kun niin tykkäisin.
Yhden virkatun maton ajattelin tehdä, mutta ei kiinnosta keriä vyyhtejä pätkän vertaa. Ajatuksena siis sekin.
Postiluukusta kolahtaneet lehdet on kaikki pinossa lukematta ja ajattelin perua kaikki tilaukseni. Ei kiinnosta.
Täppärille olen suunnitellut suojapussin tekemistä jo monta viikkoa ja ompelukone houkuttelisi. En halua levittää kankaita, nauhoja, nappeja pitkin poikin. Mitä sillä pussilla nyt niin väliä on?
Selkä on ollut jumissa jo monta viikkoa. Napsitut särkylääkkeet ja lihasrelaksantit ovat varmaan siirtäneet mieleni kemikaalihuuruisen apatian syövereihin ja innostua en jaksa mistään.
Toivottavasti Etelä-Euroopan lempeät tuulet tuulettavat myös korvien välini puhtaaksi tästä loputtomasta sudoku-koomasta ja saan jotain järjellistä aikaiseksi. Sudokuita nimittäin teen vimmalla yhä uudelleen ja uudelleen. Numeroiden logiikka kietoo pauloihinsa sanojen maistelijan, siinä ei auta Plutarkhos eikä Kyrö. Kirjat paiskaan kaikki nurkkaan jo ensimmäisen sivun jälkeen. Jo on aikoihin eletty.
Pitäisiköhän kohta jo huolestua kun oma mieli on vieras itsellekin?
Eniten harmittaa saamattomuuteni blogikommentoinnissani. Jumittaa vaan niin raskaasti sekin. Anteeksi!
 |
| Valoa tunnelin päässä? |
Voikaa te kaikki hyvin, minä odotan lomaa.
Millään en nyt kyllä voi antaa anteeks ... :D
VastaaPoistaEi maar, noi pillerien popsimiset on ihan vihoviimeistä hommaa, menee mielenkiinto kaikkeen!
Ei pal auta vaikka kuinka antais henkistä henkaria ja sanois että koitas nyt roikkua vaikka tuossa!
Tai mistä sitä tietää....roikkuus nyt sitten vaan!
Onneksi siulla loma tiedossa - taitaa tulla tarpeeseen....
VastaaPoistaToisaalta en yhtään ihmettele jos jumittaa, joulukuunhan postasit päivittäin. Kyllä ne jumit sieltä taas avautuu. Teet sudokuita jos siltä tuntuu, eiköhän taas iske väkerrysinspiskin. Tai sitten vaan teet sudokuita :D
En varmana sano, että kyllä se siitä, koska se on niin kaluttu klisee, mutta sen voin sanoa, että: pitenevä päivä, valo, linnunlaulu, leuto merituuli, gaudi... ja mitä niitä onkaan!
VastaaPoistaSe on Minna tämä tammikuun pimeys, odotas vaan kun alkaa helmikuussa vähän valostuu, on ystävänpäivää jne. Sitten onkin jo maaliskuu ja melkein kevät ;)
VastaaPoistaMutta, minäkin odotan lomaa... 24.1 alkaa liki kahden viikon loma, sitten mä alan odottaa huhtikuun 2 vk lomaa.. ja sitten kesälomaa.. ei ihan mene putkeen täälläkään. Olin kehityskeskustelussa viime viikolla, ja sanoin oh:lle, että olen aivan kypsa tähän työhön. Oh lohdutti, Eliisa, sä oot vain väsyny... Niinpä niin :)
Kuviot uusiksi jos ei kirjoneulelapasen niin sitten sen loman avulla,mä uskon lähestyvän kevään ja normikuvioista irtaantumisen voimaan...Itsellekin on tuo särkylääkeapatia tuttua huttua,ei pääse sanomaan että blogikateus iskisi sen asian suhteen:)Jumien hellittämistä ja sitä valoa sinne tunneliin toivottelen kera lempeiden ja mielialaa kohottavien tuulien<3
VastaaPoistaOikein on osuva tuo sinun tunnelikuvan alapuolella..niin se menee..ja pitää sitä huokasta välillä ja antaa vain kaiken olla, sieltä se aikanaan taas ajatus lähtee rullaamaan, ei aina tarvii jaksaa niin kauheesti :) kuten edellisissäkin kommenteissa on viitattu..tsemiä kaikille! Raahaudutaan yhdessä tään kaamoksen läpi..
VastaaPoistaEnpä osaa muuta sanoa kuin yhtyä edellisiin ja toivoa sinulle tsemppiä ja hyvää lomaa!
VastaaPoistaKuulosti niin tutulta,itsekin uppoudun sudokuihin silloin kun mikään muu ei kiinnosta.
Blogiväsymys on vaivannut minuakin jo pitkään ja en tiedä mistä sekin on tullut. Bloggaillaan sitten kun jaksetaan.
Hyvää viikonloppua!