Mulle tuli stoppi kesäloman jälkeisellä viikolla, melkein 3 viikkoa sitten. Palattiin maalta kaupunkiin neljän viikon jälkeen ja silloin sanoin Insinöörille, että nyt riitti.
 |
| Kimppu Ystävältäni! |
Meillä on kaupunkikodissa odoteltu kellarin remonttia (taloyhtiön juttuja) kohta kolme vuotta. Kellari on lämmintä varastotilaa maalatulla betonipinnalla ja sinänsä ihan älyttömän hyvä juttu. Siellä on ollut jos jonkinlaista verstasta pystyssä, listojen maalausta, askartelutilaa, jopa aitoja on kasattu siellä kaatosateen aikana. Hävettävän vähän olen käyttänyt sitä talv(i)en aikana. Tällä hetkellä siellä on epämääräisiä laatikoita, pussukoita, työkaluja, kompura, lautoja ja kenkävarastoni. Tilaa siellä on on noin 30 m².
Sinne on suunnitteilla mm. kakkos-olohuone, tv:n katselupaikka. Ja nyt näyttää siltä, että se remontti siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Ja se riitti mulle.
 |
| Oijoi, mikä väri! |
Tunnen ihmisiä, jotka eivät voi sietää sekasotkua, tavarapaljoutta tai keskeneräisyyttä. (kukkuu Eve, tuutko siivoamaan! ;) Itseäni se ei ihmeemmin häiritse. Tai siis häiritsee, mutta kun tiedän jossain vaiheessa siihen tulevan muutoksen, niin osaan sietää sitä.
Ongelmani on se, että huonekalut alakertaan on jo valmiina. Yritäppä tunkea 100 m²:n tavarat noin 70 m²:öön. Siinä se, kaaos valmiina. Viime talvinen kampanjani "Turhista tavaroista eroon" oli juuri tätä tavarapaljouden ahdistusta. Oirehtimista siis oli valmiiksi jo ennen stoppia.
Nyt olen päättänyt, että otamme alakerran käyttöön pienellä pintaremontilla. Maalaan seinät, puunaan lattian ja laitan väliseinän verholla. Lattia vuorataan matoilla, niitä riittää jo valmiiksi täältä Maalta, räsymatto poikineen. TV, toinen sohva ja nojatuolit siirtyy alakertaan. Samoin sohväpöydäkseni ostama matka-arkku ja kirjat muuttaa alakertaan. Jos ja kun se isompi remontti tulee, niin silloin arvioidaan tilannetta uudelleen.
Kumpaan ryhmään sinä kuulut? Kestätkö keskeneräisyyttä ja/tai tavarasotkuja vai meneekö järki, jos asiat ei heti tapahdu tai järjesty? Onkohan vastaukset fifty-sixty, vai kuulunko vähemmistöön?
Alunperin suunnittelin, että olisin kirjoittanut postauksen jokasyksyisistä tunnelmista, mutta koska Nipsu "varasti" kirjoitukseni, niin voitte kätevästi käydä lukemassa ne fiilikset sieltä. ;D;D
Kommentoin siihen postaukseen, että en minäkään koskaan pääse niille kursseille, joihin haluan, mutta tosin kävi. Pääsin opistomme huonekalujen entistäminen ja uudistaminen kurssille. Tarkoitukseni olisi kunnostaa Veikko paraatikuntoon talven aikana. Innoissani olen asiasta. Jos Veikko on kurssille liian suuri projekti, niin joku muu pienemmistä sitten... niitähän meillä riittää.
 |
| Intiassa kuukin on kummempi, oo-hiio-hoi! |
Nyt menen nauttimaan kertalämmitteisen saunan lempeistä löylyistä, pöllien siirtelyn jälkeen lihakset kaipaa rentoutusta. Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille teille.
Joko osallistuit edellisen postauksen arvontaan? Hopotihop, kipinkapin.
ai perhana, entisöinti kuulostaa mahtavalta! mulla maanantaina (ihme kyllä, kaupunki ARPOO ilmottautuneiden joukosta voittajat) ratlkeaa vesijumpan kohtalo ;D
VastaaPoistaNo kukkuu vaan. :D
VastaaPoistaKiitos tarjouksesta, suorastaan ratkean innosta...
Mä meen vesijuokseen. Perinteisesti puolivuosittain. (Miksi se aina jää?)
Ja sit se italia. (Naurattaa jo valmiiksi.)
Savityöt? Viikonloppukurssi hopeaa? Se sun entisöinti? (Ääääh.)
Mainio aihe taas:)Mun keskeneräisyyden sietokyky vaihtelee sen mukaan kuka sen on aiheuttanut=D Mulla on kaksi tuolia ja yksi kaappi odottanu maalausta KAUAN,silmä on niihin tottunu eikä haittaa ollenkaan vaikka ne käytössä ja kamalan näköisiä,sitten taas jos mies lupaa laittaa vaikka hyllyn seinälle eikä tee sitä heti,laitan sen itse papattaen samalla,että kaikki jää aina vaiheeseen=D Tavarapaljoutta siedän hyvin,mulla kun on tuota kamitsua,mutta kaikella pitää olla oma paikkansa,ajelehtivat tavarat ahistaa ja pahasti...Sekasotkua kestän nykyisin jo jonkunlaisesti,aiemmin en ollenkaan,mutta tytön syntymän jälkeen olen tietoisesti koulinut itseäni sitä sietämään,on saanu neiti toteuttaa itseään ilman että äiti kulkee koko ajan rätin kanssa perässä..Siivoamisesta tykkään ihan oikeasti ja kyllä meillä yleensä on jos ei siistiä niin ainakin puhdasta=D Entisöintikurssi kuulostaa kivalta,mullahan on verhoilijan ammattitutkinto,tosi ihanaa puuhaa ja vaikken sitä enää työkseni teekään,se on kyllä taito josta on ollut tosi paljon iloa.Veikko on hyvä tyyppi ja ansaitsee tulla kunnostetuksi;)Ihania kukkeleita olet saanut,tuoksuu tänne asti...Muikeaa lauantai-iltaa sinulle!
VastaaPoistaHianoo kun pääsit kurssille ☺
VastaaPoistaJa Veikko on mitä parasta seuraa sinne, kyvy vaikka NamuTädiltä, sillä oli vastaava urakka!
Mun keskeneräisyyden sietokyky on tunnetusti loistava!
Ei mitään kiirettä kunhan on valmista heti. Eilen!
☺
Mie oon viimeiset seitsemän vuotta elänyt keskeneräisyydessä. Että repikää siitä. VIHAAN sitä, ihan todella, mutta kun kaikkea ei vaan saa kertaheitolla valmiiksi niin ei saa. Keskeneräisenkin kanssa oppii elämään, vaikka ei haluaisi oppia. Siihen jollain kumman tavalla turtuu.
VastaaPoistaEnsin rakensin talon. Se oli vielä pikkuisen keskeneräinen kun lähdin siitä talosta ja avioliitosta.
Sitten mutkan kautta tähän taloon, joka oli niin karu ilmestys, että remontointi alkoi heti ja jatkuu edelleen. 188 neliössä riittää laittelua. Ja tässä ohessa on rakennettu yksi talli, tehty yksi lapsi ja kaikki päivät remontoidaan muiden keskeneräisyyksiä ja rakennetaan niille uutta.
Alkaa maistua joskus ihan kirjaimellisesti puulta. Ihan pikkusen. :p
No joo, tavaraa kertyy, vaikka kuin yrittäisi olla "järkevä", kissankontit, aina vaan tulee nurkkiin täytettä.Onneksi joskus tulee puuska että nyt kaikki tarpeeton pois, eikun autoon ylimääräiset ja Konttiin. En jaksa oikeasti mitään romukasoja nurkissa, ne ahistaa... mutta ei aina ole sitä INSPIRAATIOTA putsaamiseen, kas kun MITÄÄN ei voi tehdä ilman INSPIRAATIOTA; vai mitä? :D
VastaaPoistaKiitos kommenteista kaikille!
VastaaPoistaKaipa se niin on, että olosuhteetkin joskus laittaa sietämään, vaikka ei siitä kovasti niin tykkäisikään.
Mukavaa viikon alkua kaikille, inspistä odotellessa! ;D
Aaah, mielenkiinnolla odotan pikarempparaportteja!! Täytyy taas imeä vaikutteita, että saa itsensä käyntiin... ;o)
VastaaPoista*
Käy kurkkaamassa, blogissani on jotain sinulle!!
Aivan samat fiilikset täällä... :) Keskeneräisyyttä kestää kun vaan päättää, että "tällä nyt mennään" mutta sitten jos hommat alkavat venymään tai alkaa tuntua että "ei hitsi, ei tästä kyllä tule ikinä mitään", niin sitten vaan tulee päivä, jolloin riittää ja pitää kääriä hihat. Kummassakin suhtautumisessa on puolensa - tuntuu että nuo "heti kaikki valmiiksi" ihmiset saavat asiat valmiiksi mutta itselle sopii tällainen joustavampi malli, joka jättää sitten vähän enemmän tilaa..hmm..asioiden jahkailulle. :D
VastaaPoistafantastic blog !
VastaaPoistakisses,
Klaudia B.
Kiitos Paula, palaan asiaan myöhemmin. :)
VastaaPoistaNorppa: itseasiassa mulla on käynyt enemmän kuin yhden kerraan juuri siten, että kun on vähän tuumaillut, niin tulee parempi. :)
Ideat muhii ja jalostuu, nytkin on yksi hirvensarviin (?!) liittyvä "ongelma" ratkaistu ja ideani on paaaljon parempi kuin ekaks mieleen tullut. Syksyn mittaan varmaan näkyy sit täälläkin, että mikä idea!
Homma on kesken ja hermo ei kestä, mutta silti se pysyy edelleenkin keskeneräisenä... Eli siis molempaa persoonaa löytyy!
VastaaPoistaSitten kun se teidän kellarin on valmis, niin täällä naapurissa olisi samansuuntaisia hommia.
VastaaPoistaLöysin tänne, enkä kyllä allekirjoita mitään keski-ikäjuttuja, tai sitten olen jo itsekin siinä iässä ;)
Inspiroiva blogi, hyvä kun tuli puheeksi.
Hei! Löysin tänne ja päätin tähän kommentoida tuosta blogikateudesta. Joskus itekin siihen olen langennut.Mietin, mistä ihmisillä riittää rahaa ostella ja ostella, sitä sun tätä ihanaa ;). Ja kuinka paljon jaksavat tähdä vaivaa kuviinsa. Mulla ei ole aikaa käsitellä kuvia ;). Laitan yleensä sellaisina kuin tulevat kamerasta ulos :).
VastaaPoistaMutta kiva,kun aloitit keskustelun aihesta. Ehkäpä se vielä jatkuu tässä.
Tsau!
VastaaPoistaIhan huippu tuo Veikko ;) Tai siis mahtavaa, kun löytää tuommoisen tekstin tuolin takaa ja tuoli lähtee elämään ihan omaa elämäänsä... Kyllä Veikosta tulee kurssin päätteeksi komea kalu ;D
Mä siedän keskeneräisyyttä tai sekasotkua oikeestaan aika vähän... Roinaa ja tavaraa on kyllä enemmän kuin tarpeeksi, mutta jos ne saa kätsysti piilotettua esim. kaappeihin, homma kunnossa! Ei häiritte enää... :)
Heippa Kultsi: sama jakomielitauti vaivaa täälläkin! ;D
VastaaPoistaMargit: kiva kun poikkesit! Kävin blogissasi ja kiva blogi on sullakin. Mattohommia näköjään molemmilla, mahtava löytö se musta kude!
Multasormi: kiva kun löysit tiesi tänne. Aihe on kyllä herättänyt keskustelua ja kommentointia paljonkin. Välillä mulle tulee blogiähky ja silloin se kateudenpeikkokin joskus kurkkii. Aikaisemmissa kommenteissa Laura sanoi, että silloin kone kiinni. Hyvä konsti on se. :D
Voikukkapelto: Veikko on ihana, samaa mieltä. :) Sillä retkahti alaselkä ja pelkään, että se on isompikin operaatio... Kaapit ihmisen elämässä on pelastus, 50-lukulainen rivari vaan on kaappitilaltaan surkku. :(
Pitäiskö alkaa PeSuRuKa? Ei huono kerho sekään. ;D