Touhuan kotona niitä näitä, tiskikoneen täyttöä, vähän järjestelyä, keitän kupin teetä. Istahdan koneen ääreen ja alan selailla blogeja. Yhdellä on upeita valokuvia, toisella järjettömän kaunis ja siisti koti, kolmannella syntyy mielettömän upeita käsitöitä sormia napsauttaen. Neljäs taas on NIIN onnellinen ja kaikki asiat elämässä on NIIN ihanaa..
Pikku hiljaa alkaa nousta ärsytys takaraivossa. Huomaan, että kärsin blogikateudesta.
Täysin järjenvastaista ja niin hemmetin turhanaikaista! Miten voi olla, että aikuinen ihminen, kohtuullisella järjellä varustettu keski-ikäinen nainen taantuu pikkulapsen tasolle? Mä en ala!
Käykö teille koskaan niin?
Toki ymmärrän, että maailmassa on noin ziljoona parempaa valokuvaajaa kuin minä. Ja voisin harjoittelemalla ehkä minäkin tulla paremmaksi. Mistä moinen kateus kauniista valokuvista?
Ymmärrän myös sen, että se siisti ja kaunis koti ei aina ole niin. Silottelenhan minäkin. Rajaan kuvista kammotukset ja puolestaan otan kuvia vain silloin, kun olen siivonnut. Miten niin eivät muutkin tekisi samaa? Miksi en muka tajua sitä ärsytyksen noustessa?
Kateus voi olla terveellistäkin, innostaa itseään parempiin suorituksiin, tekoihin tai sanoihin. Blogikateus on kaukana siitä. En koe samanlaista ilmiötä muuten kuin blogistaniassa. Tai no, ehkä joskus harvoin muuallakin, mutta miksi virtuaalimaailma nostaa minussa kiukuttelevan pikkulapsen esiin. Liittyykö se siihen samaan kategoriaan, että anonyymina on helppo huudella kommenttilootiin ja keskusteluihin törkeyksiä, joita ei ikinä muuten tekisi? Miksi on niin vaikeaa olla tavallisilla elämän pelisäännöillä virtuaalimaailmassa?
Toivon, että ette käsitä tätä kirjoitusta väärin. Rakastan blogiyhteisöä, iloitsen ja suren blogiystävien kanssa ja olen onnellinen jokaisesta kommentista, jonka annatte. Kirjoitus on vain pohdintaa ilmiöistä täällä blogimaailmassa. Kummallisuuksia, joihin en törmää kasvokkain maailmassa.
Kyllä sitä tietenkin toivoisi että voisi itsekin elää vaikka omakotitalossa, tai ees ihan omistamassaan osakkeessa eikä vuokra-asunnossa jossa KAIKKI paikat repsottaa sieltä täältä. :P Ymmärrän!
VastaaPoistahih..juuri noita samoja ajatuksia liikkuu täälläkin päässä useammin kuin tarpeen :)
VastaaPoistavarsinkin täydellisyys saa oman ei niin täydellisen elämän välillä maistumaan happamille marjoille..mutta mutta..
olen yrittänyt olla välittämättä varsinkin niistä täydellisistä pihoista ja valmiiksi rempatuista taloista, meilläkun ei sitä valmista tule ikinä :)
..ymmärrän :))
ymmärrän täysin! mä olisin voinut kirjoittaa ton sun päivitysksen, niin on samat vibat välillä ;D
VastaaPoistaJoo, ymmärrän helposti. :D Hei meillä ainakin on ihan aina joku paikka sekasotkun vallassa, kun miulla EI YKSINKERTAISESTI OLE AIKAA kulkea täällä pölyhuisku kädessä, vaikka haluaisinkin.
VastaaPoistaKun oikeen kunnon PMS-oireet on kohdillaan, en kertakaikkiaan kykene katselemaan joidenkin täydellisen valkoisia tyylikkäitä koteja, se on ärsytys (tai oikeammin se rumempi sana) potenssiin miljoona. Joskus nyyhkin miehellekin, että miksi meillä ei voi olla tällaista, ja näytin kuin suoraan sisustuslehdestä napattua hohtavan valkoista ja harkittua sisustusta jonkun kotoa. Mies tokaisi, että ei kenenkään koti oikeasti voi olla tuollainen, sepä piristi mieltäni kummasti. ;)
Miun elämä on tällaista ja koti sellainen kuin on. Miulla on paljon, mistä olen aina haaveillut, mutta kai se ihmisen perusluonteeseen kuuluu, että pikkusen pitää aina toisia kadehtia... ;)
Juu ,jonkinlaista kateutta esiintyy täälläkin=D Ei niinkään siisteydestä,tavaroista tai mistään ulkoisesta,minä kadehdin kirjallisia lahjoja,loistavia pohdintoja,hauskoja kuvauksia,tekstejä joista tulee tunne,että just noin mäkin ajattelen,en vaan ole sitä sanoiksi asti saanut..Nytkin täällä kateudesta vihreänä kirjoittelen ja mietin,että hiivatti tolla Minnalla on sana hallussaan,joten voi se mennä niinkin päin että sinuakin kadehditaan=D Ihan vilpittömästi kuitenkin iloitsen siitä,että olen löytänyt blogeja,joista tätä viherrystä aiheuttavaa kirjoitustapaa löytyy...Tietysti näissä samaisissa blogeissa on mahtavia käsitöitä,kauniita sisustuksia ja niitä kuvia joiden katselusta nautin,mulla vaan tuo verbaalinen lahjakkuus jostain syystä kolahtaa eniten...Eilen muuten laitoin just sotkukuvan keittiöstä ihan siitä syystä,kun rupes ärsyttään oma touhu noiden kuvien suhteen,tyyliin en julkaise kuvaa kun siinä näkyy maitopurkki,joku pian luulee ettei meillä juodakaan maitoa idyllisesti kannusta tai ainakin pullosta=D Tää on niin tätä...
VastaaPoistaNo, en kyllä kateutta tunne, mutta ehkä haikeutta ja juuri tuosta "kätevät käsistään" jutusta...
VastaaPoistaKotini ei ole iso, eikä mitenkään hieno, mutta minulle rakas ja ainutlaatuinen paikka....
Luulempa, että niissä hienoimmissa ja siistimmissä kodeissa, ei välttämättä asu niitä onnellisimpi ihmisiä ja onnellisuushan se on se tärkein juttu... vai mitä...☺
Haaveilenhan minäkin vanhasta talosta maaseudulta, mutta näinkin on hyvä...☺☺
Noniin. Kirjasithan ylös sen, mistä on puhuttu. Tiedät mun kannankin jo valmiiksi.
VastaaPoistaHetkittäin SE iskee. Mä olen saamaton paska ja KAIKILLA muilla on NIIn hienoja ja ihania juttuja. Kotikin on ihan paska. Ja rehellisesti voin sanoa, että en oikeasti ole kateellinen muiden omaisuudesta, saavutuksista tms., mutta totta totisesti blogistaniassa iskee joku vamma.
Nyt juuri ei ole suurempaa kohtausta, mutta kun seuraava ahdistus iskee, kuulet sen varmasti. Taas. ;D
PS. Ugh. Olen kommentoinut.
VastaaPoista:D
Olen joskus mettinyt omaa kotiblogia..mutta onko meillä kuitenkaan Niin upeeta ja hienoa ja kun saamattomuuskin vaivaa ..olisiko mitään esiteltävää? Mutta siis KYLLÄ!! kateus vaivaa joka kerta kun blogeja selailee..ehkä se joskus poikii jotain uuttakin
VastaaPoistaKiitos kommenteista ja mukavaa kun vastasitte kysymykseeni!
VastaaPoistaPieni Lintu: Niinpä, mut hei sulla on niitä mielettömän hienoja valokuvia... ;D
Jaana: mulle on suurin juttu ne SIISTIT kodit. Jotenkin mun on ihan älyttömän vaikeaa pitää tavaroita järjestyksessä. :D
Nipsu: sielun sisaruutta havaittavissa. Mä olin ihan myyty siitä sun syksy-kirjoituksesta. Just kuin olisit kirjoittanut mun fiilikset. Ja sitäpaitsi, olin kade, että ehdit kirjottaa sen ennen mua!! ;D
Kanaemo: osuit naulan kantaan, pms-oireilu pahentaa tilannetta. Eniten ehkä itseä ärsyttää se, että mieleltäni järjestyksen ihminen, mutten käytännössä, hih.
Kirsi: kiitos kauniista sanoistasi. Musta vaan itsestä tuntuu, että olen ihan hirmu jaarittelija. Napakamminkin saisi asiat sanottua.
Se on muuten jännä juttu, että kuinka joskus haluaa rikkoa sen blogitäydellisyyden idyllin ja kuvata/kertoa rosoisuudesta. Olen huomannut, että yleensä niihin postauksiin, jossa ei-menny-kuin-strömsöössä tulee usein eniten kommentteja tai reagointia. Kaipa se inhimilliyys kuitenkin on jotenkin helpommin lähestyttävää?
Irmastiina: kyllä se oma koti on paras. :)
VastaaPoistaEn ehkä kuitenkaan minäkään varsinaisesti kadehdi jotain pois muilta ja toivoisi sitä itselleni sen sijaan. Blogikateus on mielestäni perusteetonta ja kuitenkin kun tämä blogimaailma on tietyllä tapaa valheellinen, niin itseasiassa kadehdin sitä toisen valhetta... Taisi mennä vähän vaikeaksi, mutta juuri edellisen takia on minusta niin äärimmäisen hämmentävää, että tunnen blogikateutta. Kademieli ikäänkuin kohdistuu siihen blogiin, ei ihmisen taitoihin, osaamiseen tai tavaraan. Hmm, hämmentävää tosiaan.
Eve: siinäpä juuri se. En oikeasti kadehdi toista kuten yritin Irmastiinallekin vastata, blogivamma tosiaan. Oivasti sanottu.
Ugh, oli jo aikakin sun kommentoida! ;D
B, samoja mietin minäkin ennen oman blogin perustamista. Blogikateus kyllä saa aikaan kummallisia asioita. Olen toteuttanut monia juttuja, kun olen saanut ideoita toisten blogeista.
Evellekin iski istutuspöytäkateus Kirsin blogijutun jälkeen ja siitä se tempaisi seuraavan yön aikana oman. :D Niin, että ehkä siitä kateudesta tosiaan voi olla jotain hyötyäkin.
Itse olen yrittänyt petrata valokuvausta ja joskus jopa tulee hyviäkin osumia. :)
Kokeile rohkeasti omaa blogia, tähän hommaan innostuu!
Aina löytyy jotain kadehtimisen aihetta...yksi mitä ei kaikilla todellakaan ole on itseironia ja huumori! Sitä sulla Minna piisaa sitäpaitsi mä kiukuttelin joskus samasta aiheesta ja ehdottelin uusia blogeja tyyliin...käsityötumpelon-blogi, ei pätkääkään tyylitajua-blogi...jne. eniten vituttaa kaikki -blogi olis myös hyvä (:
VastaaPoistamaria: Eniten vituttaa kaikki -blogi on ollut ja päässyt kirjaksikin asti. http://enitenvituttaakaikki.blogspot.com/
VastaaPoistaOli mun parasta kahvituntiviihdykettä aikoinaan.
Maria: kiitos. Itseironiaa kyllä piisaa! :D
VastaaPoistaEikös joskus ollut joku näyttelykin käsityö UFOista (unfinished object)..? Voisi olla piiitkä toi mun käsityölista jos kaikki ne tänne laittaisin, hih. :D
Perhana kun on niin kiirettä pitänyt ettei o ehtinyt edes kadehtia mitään.
VastaaPoistaMitä nyt hyviä yöunia, liian pitkiä päiviä, ei-mitään-tekemistä-hetkiä ja muuta jonninjoutavuuksia ☺
Ja siivoojia -jos jollain käy! En tiä käykö, mutta JOS, niin oon ihan tanan kade!!
Vapaaehtosia siivoojia lähimailla???...tääl yks koti hukkuu p***aan! Ja se ei ole toi kesäkoti ☺
*hakee happipullookaasunaamariasnorkkelia*
Pepi. :D
VastaaPoistaSulta ainakin kadehdin energisyyttäsi!!! ;D
Moi, Kumma kyllä, mutta blogit eivät herätä minussa kateutta. Katselen kauniita kuvia, joskus vähän kuin lavastuksia, ja vain ihailen niitä ja huokailen, että ai kun on nättiä ja kivasti tehty ja hyvin keksitty ja onpas siellä tehty hyviä löytöjä. En vertaile niitä omaan mökkiin tai kotiin tai blogiin, kun omat on omia ja minun tekosiani ja sellaisina kivoja ja omalla maulla toteutettuja. Lievää kateutta kyllä herättää lähinnä viherpeukaloiden puutarhan loistokkuus, miten sekin saavutetaan??
VastaaPoistaSe, mikä herättää minussa kateutta on periminen ja omiminen. Peritään taloja, mökkejä, rantoja ja rantamökkejä jne. Tai se, että omitaan sen poikaystävän talo, mökki, ranta... Siis suomeksi se, että ei tartte pinnistellä vaan sellaiset asiat, joita minäkin haluan ja hankin omin voimin, tuodaan joillekin tarjottimella. No such luck here! Kateus on mustaa, mutta se voi olla myös eteenpäin vievä voima. Tosin kateus ei ollut taustalla, kun hommasin mummonmökin vaan innostus mummomökeistä ja riemu, kun sain haaveen toteutettua.
Anne
...........jaaaa....ei vaan riitä energisyyttä siivota täällä jota kodiksi pitäis kutsua :/
VastaaPoistaMun energia taitaa aina lopahtaa just kotiovelle ☺
...huomenna....?
Ollaan Minna tästä aiheesta taidettu keskustella aikanaan nukkekotijutuissa :)
VastaaPoistaMulla on tainnut tää kateus kääntyä sellaiseksi "ihan sama"-fiilikseksi. Kun on jotenkin aivan sama, onko jollakin nättiä, saako joku jotain hienoa aikaiseksi jne. Ne hienot blogitkin ovat tulleet jotenkin tylsän hienoiksi... osaankohan selittää. Joku osaa ottaa hienoja kuvia, asetella tavarat hienosti mutta so what? Maailmassa on niin isoja juttuja, että ne tuntuu ihan "ei tärkeältä".En silti halua mitätöidä näitä upeita blogeja, koska ne ovat tärkeitä, kauniita juttuja jokaiselle tekijälle itselleen ja jokaisella ihmisellä on kuitenkin jokin tarve tehdä ja esitellä niitä.
Blogimaailman sijaan mielummin tuhertaa omissa oloissaan omia, itselle tärkeitä juttuja. On tullut olo, että jos teen jotain - omasta mielestäni hienoa - miksi tarvitsen siihen jonkun muun kommentin tai todisteen, että olen tehnyt jotain tärkeää, hyvää. Ja jotenkin olen ajatellut, että olen itse pirun hyvä, itselleni riittävä. En huippuhyvä missään, en taiteellisesti,en käsityötaidollisesti, en sisustusmielessä nimessä, enkä oikeastaan missään. Mutta se tässä parasta onkin. On ihanaa olla keskinkertainen ;)
Anne: se onkin vähän kumma juttu se blogikateus, periaatteessa se on vähän kuin käänteistä. Miksei mulla ole noin hienoa blogia? Yleisesti ottaen olen hyvin tyytyväinen kaikkeen, kotiini, blogiini ja no ehkä joskus niihin valokuviinikin, mutta ainakin "kerran kuussa" kieroudun jotenkin ihmeellisesti ja putoan aina samaan kuoppaan. Vaikka tiedän ihan hyvin kuinka tyhmää se on.
VastaaPoistaVaikka olen yrittänyt pitää blogini "itseni näköisenä" ja mielestäni melko "terveellisellä" pohjalla, niin silti kateus iskee?!? Ainakin kaikki ystäväni, jotka lukevat tätä, sanovat, että blogi on juuri sinun oloisesi ja minut tunnistaa kirjoituksista hyvin.
Kiva, että olet löytänyt itsellesi oman mummon mökin. Olisi kiva lukea siitä joskus (ei siis mitään painostusta täältä päin siihen omaan blogiin..hih).
Pepi: mullakin siivous etenee hitaasti. Sun energiat meni Lillaan, mun kaasoiluun häissä! ;D
Eliisa: Tästä ollaan kyllä puhuttu sunkin kanssa iät ajat sitten ja vieläkin putoan siihen kuoppaan, höh.
VastaaPoistaTervejärkistä ja ehdottomasti viisasta tekstiä sinulta. (kannatetaan)
Olen pahasti koukuttunut tähän blogimaailmaan, olen saanut monia hyviä ystäviä ja tykkään bloggailusta. Aika harvoin se on mulle taakkana, joskus se sitäkin, mut sit pidän tauon.
Mulla on ollut sua ihan hirmu ikävä, blogista aina välillä kuulin kuulumiasi ja kaipaan myös nukkiskerhoa. Mitäs sanot, jos vaikka pidettäisiin nukkiskerho meillä vaikka kerran kuussa? Ollaan juuri siistimässä/remppaamassa alakertaa ja sinne voisi saada mukavan askartelutilan kerholle. Juuri eilen illalla sitä mittailin ja tuumailin. Olin itseasiassa laittamassa sulle viestiä siitä. Laitankin vielä vkonlopun aikana!
Niin asiaa! Kyllähän se iskee ja silloin on paras laittaa kone kiinni ja istua pimeässä(kynttilänvalossa)! :-) (mahdollisesti halata jonkinlaista elävää olentoa jos sellainen sattuu menemään ohi!) :-)
VastaaPoistaIhanaa Viikonloppua!
Laura: juuri näin. Silloin iskee viikon blogitauko ja ajatukset siirtyy ihan muualle. Mukavaa viikonloppua myös sinulle! :)
VastaaPoistaOlipas hyvä ja ajatusta herättävä tuo sun postaus...ja sen myötä tulleet lukuisat kommentit! Vau!
VastaaPoistaItselläni menee niin, että on päiviä tai ajanjaksoja (se aika kuukaudesta tms.) jolloin tuntee itsensä riittämättömäksi ja sillon saattaa tuntua kurjalta lukea toisten "täydellisistä maailmoista". Sitä unohtaa, että ehkä ei tuonkaan kuvan ulkopuolella ole kaikki kultaa ja loistetta ja jos on, niin ovatko ne ihmiset sitten oikeasti niin onnellisia kuin antavat ymmärtää. Normiaikoina taas, joita nyt onneksi on suurin osa päivistä, heh ;D tajuan, että ei ne blogin täydelliset kuvat ja ah, auvoisuus tosiaan aina vältäämättä ole se ainoa ja oikea totuus... Rajaanhan (ainakin yritän) itsekin kuvistani ne maitotölkit ja käsittelen muutenkin lähes kaikki kuvat ym. Näin teen kuitenkin vain siksi, että kuvista tulee kauniimpia. En siksi, että ihmiset sitten luulisivat, että meillä on "täydellisistä". Itse katselen ilolla kauniita kuvia, maitotölkkejä ja koirankarvoja kun näkee kotona omastakin takaa, heh ;D
Mä todella ainakin toivon, ettei kukaan tule kateelliseksi mun blogiani lukiessaan!
Mun mielestä kirjoitustyylillä on hirveästi osuutta tässä asiassa. Miten ne asiat esitetään ja niistä kerrotaan. Ainakaan mun seuraamiani lempiblogejani kohtaan en rehellisesti sanottuna tunne kateutta, toisinaan haikeutta jostain asiasta (puutalo) tai kyvystä (ompelu tai leivonta), jota ei itsellä ole, mutta en kateutta. Sillä uskon blogejen takana olevan sympaattisiä, tavallisia, ihania ihmisiä, joilla on kullakin omat vahvuutensa ja taitonsa ja jokaisella omalla tavallaan kaunis koti. Näitä vilpittömästi ihailen ja kuten sanottu, joskus harmittelen, kun/jos itseltä jotain puuttuu, mutta sitten katson ympärilleni ja yritän palauttaa mieleen, mitä itsellä on. Ja yritän ehkä lisäksi kartuttaa esim.jotain taitoa, kuten leivonta..heh ;) Ja sitten, kerään vinkkejä ja ideoita blogeista! Jokaisella meistä on omat heikkoudet ja vahvuudet, Joku, joka osaa ihania ompelujuttuja, ei välttämätää osaa tehdä niin herkkuruokia tai toistepäin.
Mun mieheni ei ole mikään puuseppä ja nikkaroi mulle päivät pitkät uusia ihania huonekaluja pyynnöstäni, mutta sen sijaan hän on varmasti mitä epäitsekkäin, auttavaisin ja huomaavaisin mies ja isä :) Minä en osaa tehdä hienoja kakkuja upeine koristeluineen ja viisine herkullisine täytteineen, mutta italialaista lohipastaani ei voita mikään! Jollain voi olla se puutalo, sen lisäksi kolme autoa ja kesähuvila, mutta mulla on suht onnellinen ja tasapainoinen avioliitto ja ihana, terve lapsi...Ja se mitä meillä on, on kovalla työllä, monien mutkien kautta ja maltilla saavutettua...siitä tuskin tarvitsee kenenkään olla kade. Toki välillä ärsyttää sikana, kun tuntuu, että itse pitää aina kaikki ansaita uurastuksella ja epäonnistumisten kautta ja toiset tuntuvat saavan hopeatarjottimella, mutta ei se raha onnea tuo...tekee kyllä elämästä muuten monessa asiassa helpompaa, heh..
Nämä yritän pitää mielessä, jos kateus meinaa iskeä ja blogit, joissa mielestäni prassaillaan hienouksilla ja joiden kirjoitustyylistä ärsyynnyn, jätän pois listaltani! Tai jos niitä siellä vielä sattuu olemaan, en niissä vieraile, hih ;)
Jonkinasteinen kateus on varmasti ihan luonnollista ja inhimillistä. Aina sitä haluaa jotain mitä itsellä ei ole...näin on kai aina ollut ja tulee aina olemaan...
Ja tosiaan, voisin vannoa, että on aina joku, joka on Sinunkin blogiasi lukiessaan joskus "kateellinen" :)
Mukavaa sunnuntain jatkoa sinulle!
Liisa: olen perusluonteeltani postitiivinen ja kannustava. Iloitsen ihmisten onnistumisista, missä asiassa vaan. Siksi juuri onkin niin kummallista, että juuri blogimaailmassa nousee esiin piirre, joka on vieras minulle.
VastaaPoistaOlet oikeassa, että muiden blogeista saa valtavasti inspiraatioita ja ideoita ja noin 99,9% ajasta nautin blogien lukemisesta ja kommentoinnista. :)
Pari blogia on ollut minulla sellaista, joiden lukemisen olen lopettanut alun innostuksen jälkeen. Ainahan sen valinnan voi tehdä, että lukeeko vai ei.
Aihe kirjoitukseen nousi esiin, kun muutaman bloggaavan ystäväni kanssa olen asiasta jutellut kasvokkain. Yllättävän monella on ollut blogistaniassa saman suuntaisia ajatuksia. Siksi olikin jännittävää lukea ihmisten kommentteja ja ajatuksia.
Kuten sanon jo aikaisemminkin, kateus voi olla myös positiivisia asioita tuova asia. Se oli muuten Riitta, joka sen istustuspöydän teki ja jota Eve "kadehti". :D
Ihanaa viikon alkua myös sinulle! :)
Tämä aihe oli tosi hyvä, olen sitä tänään, sen luettuani miettinyt oikein perinpohjin...
VastaaPoistaEn todellakaan ajatellutkaan, että olisit "kadehtiva eukko", joka päivät pitkät lueskelee muiden blogeja pahat mielessään, hih ;) Sillä kyllä minäkin nuo samankaltaiset ajatukset itsestäni tunnustan... Ja ihan sama juttu mulla, että paria blogia aloin lukea innoissaan, koska ne olivat kauniita ja niistä sai kivoja ideoita, mutta jossain kohti rupesi suomeksi sanottuna v......maan se yltiöpositiivuus ja täydellisyys, ostellaan sitä ja tätä ja tota, kaikki rakastavat kaikkia ja elämä on yhtä juhlaa ja harmoniaa... Äiti tuoksuu pullalle, missään ei ole pölyhiukkastakaan, vaikka lapsi on uhmaiässä ja vieläpä sairaana... ja samaan aikaan isä hymyssäsuin nikkaroi autotallissa uusia mööpeleitä äitille... Noh, nyt meni ehkä vähän yli, mutta ymmärrät, mitä tarkoitan ;)
Minäkin olen positiivinen ja yritän pitää myös blogini sellaisena. En minäkään jaksaisi seurata jonkun vieraan ihmisen valitusvirsiä ja katsella huonoja kuvia epäsiististä huushollista kovin kauaa... Silti on kiva, jos blogi on elämänmakuinen ja rehellinen. Sillai sopivasti tavallinen ja kuitenkin kaunis ja seesteinen. Sillä sitähän tää bloggailu myös on...matkailua haaveisiin ja pilvilinnoihin :)
Sinne nyt vaan ei kuulu perheriidat ja siivoamattomat vaatekaapit ;D
Siltikin musta on tosi jees lukea välistä Kirsin keittiön kaltainen postaus, jossa ei ole sensuroitu mitään :)) Ehkä mullakin vielä joskus riittää rohkeus vastaavaan!
Liisa: anteeksi, kun vastaan vasta nyt. Jotenkin on mennyt ihan ohi..
VastaaPoistaJuu, en sitä ottanutkaan sillain, että ajattelisit mun olevan kaamea kade kyylä, hih. :D
Elämänmakuinen blogi on juuri sellainen, mikä minuakin miellyttää. Osuvasti sanottu! Yleensä teksteistä "puskee läpi" kumpikin, teennäisyys tai aitous, vaikka kuinka "valheellisessa" blogistaniassa ollaankin. Enkä ihan oikeasti jaksaisi lukea sellaisiakaan, jossa valitetaan tai surkutellaan kurjuutta koko ajan. Elämänmakuisuus tuleekin ehkä juuri siitä, että sopivassa suhteessa sitä ihanuutta ja ei-ihan-niin-ihania juttuja.
Hyvää mieltä, insipiraatioita, ihania valokuvia ja jopa ystävyyssuhteita olen hakenut ja/tai saanut blogistaniasta, kuten varmaan moni muukin tänne eksynyt. Nytkin olen kovin hyvilläni siitä, että näin moni on tänne eksynyt ja jopa kommentoinut. :)