Kammottavat mulkosilmät, sokkelolabyrinttia on vaikea mieltää omaksi. Sivuprofiili on sentään tunnistettava, hyppyrinokka ja pieni leuka.
Olen lukenut Italiasta, siivonnut menneisyyttä kaatopaikalle ja yrittänyt nauttia viimeisitä lomapäivistä. Tässäkö se taas oli? Jaksanko tällä taas pitkän talven? Vielä jäi tekemättä paljon, tehtäväluettelo ei taida loppua millonkaan vanhan talon kanssa.
Ostettiin panelia seinään. Sahan omistajan kanssa juteltiin isotädin ja serkkujen elämästä, kauan sitten kuolleita molemmat. Pieni ostos, tuumattiin hartaasti, laskettiin menekkiä, mietittiin taas ja välillä kerrottiin suvun lapsien kuulumiset. Yksi oli ollut Australiassa, toinen vaihtoi yliopistoa ja kolmas miettii mitä tekisi elämällään. Laskun kirjoittamiseen kului ainakin 20 minuuttia. Kellään ei ollut kiire mihinkään. Tule sitten hakemaan lisää jos loppuu, jätän sinulle varastoon vielä nuo pätkät.
Siitä oli tehokkuus kaukana, mutta inhimillisyys iholla. En muista koska olisin saanut yhtä hyvää palvelua.
Lomanlopetusahdistus on joka vuosi sama, vatsaa nipistelee, alakulo valtaa mielen ja vaivun ajatuksiini yksin. Päätän aloittaa italian opiskelun ja jo päätöstä tehdessäni tiedän, etten kuitenkaan sitä tee. Kuuntelen lupiinien siemenkotien poksahtelua helteessä ja vääjäämättä syksyn tuoksu hiipii salakavalasti maasta hentoisin sormin ja kuiskien yhden kesän loppua.
Onneksi aurinko hellii, sade olisi jo liikaa tälle melankolialle.
Järki ilmeisesti ei näy kuvissa...
VastaaPoistaOih, loman loppuko saa noin melankoliseksi - toisaalta kerrankos sitä jokin mieliala iskee päälle ihan muuten vaan.
Sinun silmiesi tähden - nostan kytkintä ja lähden.... upeat mulkosilmät!!
I h a n a a loppuviikkoa ♥
Voi Minna, kesää ja lämmintä on vielä monta viikkoa jäljellä, vaikka se loma loppuisikin. ( Vaikka toki aikaisin aamulla kun on kosteaa, tuoksu tuo mieleen ihanasti elokuisen koulun alkamispäivän ;)Tää on mun omaa psyykkausta, kun kesälomani loppui jo juhannukseen. Elokuun lopulla on vielä yksi viikko. Ihan täpöillä ollut töissä, nyt kipeenä, kun istuin potilaan vahtina magneettikuvaksessa -hitsi siellä kävi viima ja mikä meteli. En tiennytkään, että se on niin äänekäs laite!?
VastaaPoistaHienot pääkuvat, otapas parempi kuva mulle, musta on aina kiva katsellä noita päänkuvia töissäkin :) Näkyykö ventrikkelit jne.....
Italiaa,ilman muuta. Mä haluaisin kans. Mutta mulla on kans niin paljon, mitä haluaisin tehdä, että tiedän valmiiksi, että saisin kunnon stressin yhdestä Italiastakin :)
Hienosti olette edistyneet Talossa maalla. Nautintoa tuo pikkuhiljaa remppaaminen.
Voi miten kaunista tekstiä surumielisyydestä huolimatta!Tekemättömien töiden listahan on aina lähes loputon,joten vähemmällä ahdistuksella selviää,kun miettii mitä kaikkea on saanut aikaiseksi,eikä niinkään sitä mitä pitäisi vielä saada,tosin tämä on helppo sanoa,mutta vaikea toteuttaa;)Harvinaisen hyvää palvelua olet tosiaan saanut,varmasti jäi hyvä mieli..Toivottelen sinulle tosi hitaaaaaasti kuluvaa loppulomaa ja auringon hellivää vaikutusta!
VastaaPoistaOnhan viikonloput...☺ ja talviloma...☺ Kyllä se siitä, häntä pystyyn vaan!
VastaaPoistavoi kun tunnistan itseni tuosta lomanlopetusmelankoliasta! nyt jo ahdistus hiipii vaikka vielä viikko lomailua jäljellä... vanhasta tottumuksesta kyllä tiedän senkin, että kun on kolme päivää duunissa ollut, tuntuu kun ei olis lomalla ollutkaan!
VastaaPoistamuutenkin ihanaa tekstiä!
Aivot narikkaan, vielä on kesää jäljellä. Pitää olla onnellinen, jos on työ ja on lottovoitto syntyä Suomeen. Sitä rataa sillälailla.
VastaaPoistaTiina: kiitos, tuntuu että järki jäi lomalle. Olen yrittänyt opetella taas työrutiineja... :D
VastaaPoistaEliisa: Ihanaa, että olet taas langoilla! :)
Ventrikkelit? Onko mulla sellaisetkin? Kiehtovia ovat nuo kuvat minustakin, vaikka en niistä mitään ymmärräkään.
Kirsi: kiitos, melankolia tekee minut aina runolliseksi. :) Täytyy myöntää, että maanantaina oli melkoisen epätodellinen olo töihin mennessä. Loma oli tehnyt tehtävänsä, en muistanut salasanaani enää työkoneella, hih.
Irmastiina: näin on, mutta vaikka järki sen tietää niin mieli kapinoi!
Nipsu: muitakin näköjään ahistaa, mulla se on jokavuotinen vaikka kuinka tietää, että ihan turhaan. Kolmas päivä on tänään menossa ja just niinkuin sanoit. Tuskin edes muistaa lomaa enää. :[
Eve: aivot jäi sinne narikkaan jos koskaan ovat sieltä pois olleetkaan. :D