lauantai 12. huhtikuuta 2014

Instagram-kävely Finlaysonin tehdasalueella


Osallistuin Tampereen Mediamuseo Rupriikin järjestämään Instagram-kävelyyn eilen. Työpajan idea oli, että Rupriikki oli ladannut tililleen muutamia vanhoja valokuvia Finlaysonin tehtaan alueelta ja osallistujat kiertävät samat kuvissa olevat paikat. Niistä otettiin kuvia ja ne ladattiin omalle tilille samalla hashtagilla, kun vanhat kuvat oli tagattu. Kaikki kuvat löytyvät Instagramista merkillä #rupriikki_vanhauusi. Minusta insta-kävelyn idea oli hauska ja harmi, ettei osallistujia ollut montaa.




Kuvat näkyvät toki myös omalla insta-tililläni, mutta laitoin ne myös tänne blogin puolelle. Pidän kovasti "Finskun" alueesta ja se on ehdottomasti yksi tutustumisen arvoisista paikoista Tampereella.

Tässä kuvassa on tehtaan puuportin paikka Kuninkaankadun kulmasta kuvattuna. Varsinainen tehtaan pääportti on Satakunnankadun puolella.

Tammerkoski ja sen ympärille rakennetut tehtaat ovat Tampereen historian ydin. Finlayson, Tampella, Verkatehdas ja Tako ovat kaikille Tamperelaisille tuttuja maamerkkejä. Finlaysonin ja Tampellan alueet ovat kohtalaisen hyvin säilyneitä ja niissä on vilkasta "uusio-toimintaa".
Takon kartonkitehdas on vielä toiminnassa kosken Laukontorin puoleisella rannalla alajuoksulla. Toinen alajuoksun tehtaista, Tampereen Verkatehdas, on purettu lähes kokonaan tehtaan muuton jälkeen. Rakennuksista on jäljellä enää kaksi. Pääkonttorin lisäksi 80-luvulla purkamatta jäi vanha värjäämö, joka toimii Käsi- ja taideteollisuuskeskuksena. Värjäämö oli isäni työpaikka vuoteen 1979 ja Insinööri ja minut vihittiin samassa rakennuksessa 2010. 




Tässä kuvassa on Finlaysonin tehtaan kuusivooninkinen. Alkuperäisessä kuvassa pihassa näkyy suuri työläisten joukko ja myös parvekkeella on ihmisiä. Katukiveys kuvassa osoittaa puretun rakennuksen ääriviivat.

Kuusvooninkisen peruskivi muurattiin 1836. Kuusvooninkinen on Vanhan tehtaan keskeisin ja arvokkain kohde. Kuusvooninkista pidetään aikakauden rakennustaidon huippusaavutuksena.
Kuusvooninkinen oli ensimmäinen teollisuusrakennus Suomessa, jossa otettiin käyttöön modernin prosessiteollisuuden vaatimat menetelmät. Tehdas oli rakennettaessa yhtä moderni kuin Keski-Euroopan vastaavat rakennukset. Sodat ja saneeraukset ovat Euroopassa tuhonneet monia tämäntyyppisiä rakennuksia. Finlaysonin Kuusvooninkinen on säilynyt kansainvälisestikin merkittävänä teollistumisen alun monumenttina.




Höyrykoneet Helene ja kuvassa näkyvä Marie ovat vielä alkuperäisessä paikassaan ja ne voi nähdä edelleen Työväenmuseo Werstaan yhteydessä olevassa höyrykonemuseossa. Museokeskus Werstaaseen on aina vapaa pääsy kaikkiin näyttelyihin.

Vuonna 1900 käyttöön otettu konejättiläinen on suurin Suomessa käytetty höyrykone. Sen teho on 1650 hevosvoimaa ja vauhtipyöräkin halkaisijaltaan yli 8 metriä. Kone oli käytössä päivittäin vuoteen 1926 asti, minkä jälkeen se toimi vielä varavoimalaitoksena 1950-luvun puoliväliin saakka. Höyrykone on nimetty tehtaan omistajasukujen päämiesten vaimojen mukaan Heleneksi ja Marieksi.

 



Viimeinen kuva on Finlaysonin palatsin puistosta kohti Näsijärveä. 

Palatsin rakennutti aikoinaan Aleksander von Nottbeck, jonka isä oli Finlaysonin tehtaan vanha patruuna Wilhelm von Nottbeck. Poika Aleksander ei ehtinyt nauttia palatsistaan. Sisustusta suunnitellessaan hän kuoli nuorena yllättäin ja sen jälkeen palatsi toimi tehtaan patruunoiden ja johtajien asuntona. Nykyään se toimii ravintolana ja on erittäin suosittu juhlapaikka. 

Erittäin hieno tilaesittely Palatsin sisätiloista löytyy ravintolan omilta sivuilta tästä linkistä. Palatsin yhteydessä ollut talouspiha-alue on nykyään Tallipihan  nimellä käsityöläispuotien ja -tapahtumien keskus. Ehdottomasti myös tutustumisen arvoinen paikka.

Tallipiha näkyi selvästi Vanhan palatsin puiston alueelle, joten koristeellinen ulkoasu oli tärkeä. Tallipihassa olevien rakennusten tyylin arvellaan saaneen vaikutteita sveitsiläisestä ja vanhavenäläisestä puuarkkitehtuurista. Erilaiset nikkarityyliset leikkauskoristelut olivat muodissa Euroopassa 1800-luvun puolivälistä lähtien.

Kaikki lainatut tekstit löytyvät tekstissä merkityistä linkeistä.

Tampere on aina ollut minulle rakas kotikaupunki, vaikka varsinaisesti en ole koskaan asunut siellä. Tällä hetkellä asun reilun kilometrin kaupungin rajalta ja työpaikkani siellä. Tampereella on runsas ja hyvä kulttuuritarjonta ja viimeaikoina olen käynyt mm. Tampere-talossa Apocalyptican ja Avantin yhteskonsertissa, Tampereen Työväen Teatterissa katsomassa Näillä palkoilla ei makseta näytelmän, Tampereen Teatterissa Les Misérables  musikaalin ja seuraavaksi suunnistan Sara Hildenin taidemuseoon Andy Warholin näyttelyyn.

Ei myöskään kannata unohtaa urheilua, tänään pelataan Suomen ensimmäisessä, vuonna 1965 valmistuneessa,  Hakametsän jäähallissa jääkiekkoa. Meille Ilves-faneille rakas vihollinen Tappara pelaa paikasta SM-liigan finaalissa tänään Rauman Lukkoa vastaan. Huomenna hallilla järjestetään kirppis, kuten lähes joka sunnuntai. Se kirppis taitaakin olla ehkä ainoa Tampereella, jossa en ole vielä käynyt! ;D

Tampereelta löytyy myös messukeskus, jossa on meneillään superviikonloppu. Yhdellä lipulla pääsee viiteen eri tapahtumaan: Puutarha-messut, Kotimaan Matkailumessut, Viinimessut, Kirja-teema-alue ja Tampere Bike Show.

Hotellitarjonta on monipuolista, mutta tiesitkö, että Tampereelta löytyy myös kansainvälisesti noteerattu Dream Hostel.

Moro! Mitä viä orotat? Tuu Tanpereelle ja sassiin, täälä on hyvä meininki ja kaupunki on ihan ihmisen kokone. Varo niitä rotvallin reunoja pirä pipa päässä. Maista Tapolan mustaa ja nauti olostas, ku käppäilet Hämpillä ja poikkeet kauppahallii.





5 kommenttia:

  1. Kiitos kutsusta! Puutarha-messut tuli koettua perjantaina ja Työväenmuseo Werstassa olen muutaman kerran käynyt ihailemassa vanhaa aikaa. Vaan mustamakkarasta ei ole tullut minun herkkuani :O)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Messuille en ehtinyt tänä vuonna, vahinko. Näin kyllä postauksesi ja mieli olisi tehnyt minunkin. :)
      Mä oon ihan epäortodoksi mustan kanssa, syön sitä AINA sinapin kanssa. Kuulemme pualukkahilloo sen olla pitää. ;D

      Poista
  2. Ihana postaus Minna! Kyllä Tampere on rakas paikka, vaikka tuolta rannikolta olenkin. Tuntuu hassulta, että tänä vuonna tulee 30 v kun olen asunut tamperelaisena. Mutta kyllä mä sisimmässäni olen se silakkapitäjän tyttö ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muuten jännä juttu, että kuinka paljon ne varhaisvuodet ihan oikeasti vaikuttaa loppuelämään. Se meidän työpajan vetäjä sanoi, että on muuttanut Itä-Suomesta ja vieläkään ei tunne Tamperetta kotikaupungiksi, vaikka on jo monta vuotta täällä elänyt.

      Mä muistan Oulun vuosiltani, että kuinka ihanaa oli tulla (joskus melko harvoin tulin, kun matka oli pitkä) iltajunalla kotiin. Joka kerta kun hyppäsin junasta ja kävelin kassini kanssa Hämpillä, niin rinnassa läikähti rakkaus kotiseutuun. Kaupunki näyttikin aina niin kaunilta kaihosilmissäni. :)

      Poista
  3. Kuinkahan kauan mulla kesti kotiutua Tampesteriin....kauan! Pikkukaupungin likka ei meinannut millään ottaa tätä omakseen, varsinkaan sen jälkeen kun vähän aikaa asusteli paljon isommassakin. Mutta emmää enää täältä lähtis, tää on koti. Vaikkemmää edelleenkään tunnustaa väriä, en kumpaakaan :)
    Ja mustaa syön niinku pitääkin, pualukkahillolla :D
    Sulle on muutekseen HAASTE! Ja se on pakko ottaa!!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!