Ulkohommia

Keli on mitä mainioin täällä Talossa Maalla ja kohta on vaarana ulkoilmamyrkytys. Sisällä ei vaan malta olla ja kyllä ne sisätyöt odottaa sadepäivää.

Rapistuneet rakennukset ovat aina romanttisia, niistä saa hienoja valokuvia, elokuvissa käytetään tehosteina ja kirjallisuudessakin kuvaillaan usein romanttista rapistunutta rakennusta tai miljöötä. Se on myös näinä aikoina selkeästi sisustustrendi ja myös minun on vaikea vastustaa rappioromantiikkaa.

Kyllähän vanha pinta on kaunista, ei käy kieltäminen. Vanhojen rakennusten kohdalla on vaan niin, että jos niitä ei huolla, niin romattisesta kuluneisuudesta tulee ennen pitkää ei niin romanttinen rytökasa. Niinpä pensselit heilui ja punamultaa vanhan päälle.

Näin rinnakkain katsottuna ero on päätähuimaava. Punamulta on kuitenkin hellä käsittely vanhalle. Lautapinta jää edelleen vanhan näköiseksi.

Jälkeenpäin valmista katsottuna on vaikea huomata, että seinälle olisi tehty yhtään mitään. Mieli on kuitenkin hyvä, isoisäni aikoinaan naputtelemat laudat saivat lisäaikaa ainakin vielä vähän.

Maalauksen ohessa ollaan polteltu piharoskia ja risuja. Nuotiomakkara on kyllä überhyvää.  Mikä siinä onkin, että ruoka ulkona maistuu ihan erilaiselle kuin sisällä?

Rappioromantiikasta hypätään ihan toisenlaiseen romantiikkaan.

Hortensian hinnat ovat nykyään ihanan maltilliset varratuna muutaman vuoden taakse. Kuistille ostin yhden tänne tullessa. Ainoa vaikeus oli värin valinta, olisin voinut ostaa ne kaikki! :)

Tämän ruusun myötä pyydän nöyrimmin anteeksi, että en ole ehtinyt käymään, saati kommentoimaan, teidän blogiystävieni luona lainkaan. Olen nyt jotenkin hukkunut halkopinoihin, punamultaan, risun polttoon ja maalaiselämään niin syvälle, että virtuaalimaailma katoaa taustalle. Nämä aurinkoiset päivät pitää hyödyntää kun niitä on.

Samalla toivotan hyvää äitienpäivää ja mukavaa viikonloppua kaikille!