Eräs läheiseni kysyi, että onko sinulla ikäkriisi. Jatkoi vielä, että en olisi koskaan uskonut, että sinulla olisi. Ajatus jäi vaivaamaan.
Siis kaikkihan alkoi tästä, kun sain kirjeen poliisilta. Tai siis Trafijoltain. Näkökyky pitää tarkistaa ajokorttia varten, kun täytät 45. Sen jälkeen on postissa tippunut tasaiseen tahtiin optikkoliikkeiltä mainoksia: Tervetuloa ikänäkötarkastukseen. Suutuksissani päätin, että menen sille optikolle, joka ei lähetä minulle kirjettä asiasta. Vaihtoehdot alkaa olla vähissä.
Onhan ihan totta, että nuoruuden hehkua on turha etsiä tästä naamasta. Huomaan innostuvani asioista, joista en voinut edes kuvitella olevani kiinnostunut 20 vuotta sitten (luojan kiitos!). Olen enemmän sinut itseni kanssa, tiedän mitä haluan ja olen ehkä onnellisempi kuin olen koskaan elämässäni ollut.
Joskus kuitenkin on sekunnin murto-osan hetken viiltäviä tunteita jostain kokonaan menetetystä ajasta elämässä.
Istuin hämyisessä salissa yksin, katselin ihmisiä ympärilläni ja olin ulkopuolinen kaikille siellä oleville. Tunne oli hyvä - pidän olostani kaupungin keskellä tuntemattomana kaikille muille.
Kuuntelin ihmisiä, join paikan tunnelmaa ja riemuitsin sisäisesti sille tilanteelle ja omalle tunteelleni tilanteesta. Kaksi japanilaisen näköistä naista istuivat kahdestaan ja olivat hyvin hämmentyneen näköisiä. Yksinäinen kylähullu mies muisteli mansikanmyyjää Hämeenlinnan torilla, kun sillä oli aina niin kaunis punainen pusero päällä.
Sulosilmäinen myssypää nuorimies luki kirjaa, marimekon olkakassi vieressään. Kolme nuorta naista keskustelivat kiivaasti nettisivujen tekemisestä ja antamatta jääneestä palautteesta. Kovin tuimailmeinen pariskunta tilasi ruokaa ja ilme ei lientynyt yhtään edes ruuan tullessa.
Olo oli samanaikaisesti kepeä, haikea. Pikkiriikkinen boheemi nosti päätään ylös sisälläni. Voisit olla täällä kylähullu jos haluaisit. Voisit jäädä väittelemään perussuomalaisten vaalisloaganeista. Voisit olla ihan kuka vaan haluaisit. Voisin, mutten halunnut.
Siinä se viiltävä hetki, en halunnut jäädä.
Siitä kirjeestä se alkaa...olen itse saanut jo ensimmäiset lukulasit (ikänäkö) ja lääkärissä käydessä kiva uutinen, vaihdevuodet (46v)! Onneksi oireet loppuivat diagnoosiin. Omilta lapsilta kuulee myös totuuden : "idiootti" "hidas" "hyvät jutut" (sarkastisesti) "ei ole elämää" jne. Vanheneminen on alkanut !
VastaaPoistahaa, tunnistan sanoistasi itsenikin.
VastaaPoistaTuo kolahti, että välillä yllättää itsensä ajattelemasta elämättä jääneitä asioita tai menetetystä ajasta. Entä jos olisin valinnut toisin ? Missä olisin nyt ? Ei sillä, ettenkö olisi äärionnellinen, mutta kuitenkin ;)
Kylähulluus myös on asia, jota voisin kokeilla, tai olisin voinut...
Tutulta kuulostaa minunkin korviini ja päästän aika-ajoin pienen pilkahduksen kylähullua valloilleenkin,kaikissa meissä sitä varmaan rahtunen on,tavalla tai toisella...
VastaaPoistalöydän itseni lähes päivittäin pohtimassa elämää yleensä..mikä kiire meillä on..miksi kerätä kaikkea maallista kun aika loppuu jossain kohtaa..mitä minusta jää vai tarviiko edes jäädä..miksi täällä yleensä ollaan..taitaa olla nämä kyselyt juuri näitä keski ikää lähestyvän kysymyksiä, mun on vaikea ajatella, että seuraava kymmen on 50 sitä seuraava 60..välillä tuntuu, että onko elämää enään sen jälkeen..voi voi
VastaaPoistamutta tuttuja pohdintoja!
Eihän tähän sinun/näihin edellisiin pohdintoihin tuossa yllä ole taas mitään lisättäävää.
VastaaPoistaLähdenpä tästä etsimään, minne olen taas lukulasini tuupannut...
Voihan Wattu, etten sanois...mulla lukulaseja siellä täällä, eka kerta kun moiset sain, oli varsinaista shokkihoitoo -meni vessan peilin eteen ja meinasin saada kunnos slaagin"KOSMETOLOGITÄNNEHETINYTEILEN" -noh, se on vieläkin käymättä! kai mä totuin. Tai jotain.
VastaaPoistaSyvällisiä en jaksa enää ollenkaan miettiä. Siinä alkaan vaan tehdä punkkua mieli. Ja hampaat tulee vaan sinisiks. Ja huulet. Enkä o nätti muutenkaan.
Ja pinnallisena on niiiin kivaa :/
Mulle ikäkriisiin liittyy jotenkin sellainen olo, että olen liian pitkään mennyt muitten ehdoilla. Mihin katosi se luova ja hullu Eliisa?? Olen tylsä keski-ikäinen, joka miettii tarkkaan mitä laittaa päälle - kun ihan oikeasti tekisi mieli oikein kunnolla repäistä. Kaapissa odottaa nätit vihreät "saappaat" - pitämättä, kun olen pohtinut, että näytänköhän jotenkin liikaa keski-ikäiseltä naiselta, joka yrittää epätoivoisesti olla jotain muuta, paljon nuorempaa. Sitten kyllä mietin, että liikun aivan väärissä piireissä :) Pitäisi kerätä ympärilleen samalaisia "outoja otuksia". Tuntisi itsensä hyvinkin normaaliksi sitten.
VastaaPoistaSilmäkriisi tuli eilen nukkekodin kanssa. Jumatsuka, että oli vaikeaa naulata mummun ullakolle pieniä nauloja, kun en mistää kakstehojen osasta löytänyt sopivaa näkökykyä....
Ikäkriisin kanssa kai kamppailen täällä minäkin... Tarve 2-tehoille on mitä ilmeisin, mutta en saa vaan pakotettua itseäni silmälääkäriin. Vika on (ihan varmasti) laseissa, kaivoin siis vain vanhat rillit käyttöön - ja uskottelen, että vanhoilla näen paremmin.
VastaaPoistaEntäs sitten elämä? Vielä ehtisi jotain muutakin tehdä ennen eläkepäiviä. Repäisy olisi kuitenkin tehtävä suht pian, muuten ajaa aika ohi. Vaan onko rahkeissa varaa??
Ei ahdista, mutta polttelee...
Kiitos kaikille kommenteista!
VastaaPoistaTuttuja ajatuksia näköjään kaikille +40. En ainakaan tunnusta (tai tunnista), että potisin erityistä ikäkriisiä. Suloisen kirpeää joskus, mutta hyväksyvää ikääntymistä luulisin. Tai ainakin haluan siten itselleni uskotella! ;D
Pepille: punkkusynkistely on nykyään just tollasta, huulet sinisenä ja seuraavana päivänä karmea päänsärky. Ei maksa vaivaa, skumppaa sen sijaan. Siitähän tulee hiprakka, jossa on pakko olla hilpeä. :D
...siitä suorastaan suositten MUMMia :D sitä puolikuivaa :) nammmm...
VastaaPoistaPS. Ikäkriisi tai ei, mutta oot nuorentunu muutaman kuukauden aikana kovasti. Johtuukohan ruokavaliosta?
VastaaPoista