Talo maalla

VS: kaikki maailman rahat

2012-02-02T07:30:00.000+02:00

Sain Valua Kuvasalta haasteen: Jos minulla olisi kaikki maailman rahat, mitkä viisi tärkeintä kohdetta hankkisin ilman materiaalisyyllisyyttä?

Sitähän piti oikein miettiä, eipä ollut helppoa löytää vastauksia. Tai siis oli, mutta ne kaikki viisi...

Ihan heti ekaksi tietysti maksaisin kaikki omat ja läheisteni velat pois, mutta se on jo tehty. Kun mullahan olisi ne kaikki maailman rahat, niin tottakai se olisi jo tehty.

Lisämateriaa hankkisin talviasuttavasta mökistä Talon Maalla pihapiirissä. Siellä on lämpö päällä läpi vuoden (oi mitä tuhlausta!) ja puhelimella tai netillä kaukokäynnistettävä sauna. Pakastin on aina täytettynä, jotta työviikon jälkeen ei tarvitse miettiä ruokakaupassa käyntiä. Samoin siellä on viinikellari, josta löytyy aina oikea viini oikean lämpöisenä heti käyttöön otettavaksi.

Maisemat mökin ikkunasta, kuvittele se itse talvisena

Samaan syssyyn teetän koko tontin pihatyöt ammattilaisella ja puutarhuri pitää huolta ohjeideni mukaisesti kukoistuksesta. Osa puutarhasta on englantilaistyyppistä kukkapuutarhaa, osa yrttitarhaa tehtynä luostareiden tyyliin ja osa hyötypuutarhaa. Järven rantaan rakennutan nuotiopaikan ja golf-harjoitteluradan Insinöörille. Ostan hänelle myös päältäajettavan ruohonleikkurin.
Tilaan myös järven ruoppauksen ja rakennutan järjettömän suuren laiturirakennelman grillipaikkoineen.

Englantilaisen puutarhan krassi-istutuksia

Toiseksi ostaisin talvikodin Välimeren rannalta ja siinä olisi portinvartijan mökki. Siihen mökkiin palkkaan mökkitalkkarin ja hän pitää huolta kiinteistöstä, kun en ole paikalla. Mielummin vähän vanhempi pariskunta, joilla on omat lapset jo muuttaneet maailmalle. Asennutan monta salaista weppikameraa ympäri tonttia ja tarkkailen, että kuinka hommat hoituu. Portinvartija yllättyy joka sähköpostistani ja ihmettelee, että miten tiedän kaiken. Hän löytää kätketyt kamerat. Siitä syntyy melkoinen soppa, mutta onneksi kaikki päättyy hyvin, koska portinvartija huomaa minun olevan todella reilu (mutta vaativa) työnantaja.
Loppujen lopuksi olemme niin hyviä ystäviä, että he pyytävät minua neljännen lapsenlapsen sylikummiksi ja meistä tulee yhtä suurta ja onnellista perhettä.

Kuva on otettu Välimeren Talon kesäkeittiöstä.

Kolmanneksi perustaisin yrityksen, secondhand-putiikki isossa teollisuuskiinteistössä melko lähellä suurta kasvukeskusta. Tarkempaa yrityskuvausta en nyt voi antaa (ettei kukaan varasta liikeideaani), mutta samoissa tiloissa vuokraan aloitteleville käsityöyrityksille työ- ja myyntitilaa vain nimelliseen hintaan. Vuokratuotto on sidottu myyntiin, tietty prosentti myynnistä kilahtaa minun taskuuni, reilu kun olen.

Omaan putiikkiini hankin myytävät kirpputoreilta ympäri maailmaa. Ostan vain sitä, mistä itse innostun ja pidän. Ja tottakai niitä myydään kuin siimaa, koska mulla on niin todellisen hyvä maku. Kiertelen ja koluan kaikki maailman kirpparit sydämeni kyllyydestä ja ihan heti kohta musta tulee Suomen, Euroopan ja ellei peräti koko maailman trendsetteri, jota kaikki ihailee.

Sädekehä löytyy jopa sormeni ympäriltä

Alueesta kehittyy todellinen keidas, lifestyle keskittymä, johon ostajat tulevat bussilasteittain vuoden ympäri. Olen tietysti palkannut erittäin pätevän ja kätevän pomon putiikkiini, ja tietysti asennan sinne monta webbikameraa, joilla valvon työtä ja touhua. Täppäristäni tiirailen, kuinka rahaa kilahtaa kassaan läjäpäin. Koska kuitenkin olen todella reilu (portinvartijakin sen vahvistaa) ja minulla on sosiaalinen omatunto, niin lahjoitan suuren osan voitoista hyväntekeväisyyteen. Se vain lisää suosiotani ja putiikin myyntiä ja tuottaa lisää rahaa hyväntekeväisyyteen. Kaikki voittaa ja kaikilla on kivaa.

Neljänneksi järjestäisin megasuuren blogitapaamis-bakkanaalin, johon kutsun suosikkiblogini pitäjiä ja kaikki lukijani. Siellä me kaikki pelaamme Even kehittelemää BB-bingoa ja kaikki saa ihan järjettömän paljon pisteitä ja kaikki ovat iloisia, tottakai.

Tervetuliaslahjaksi annan kutsutuille lahjakortin valitsemaansa vaatekauppaan ja kampaamoon. Etukäteen tietysti, jotta jokaisella on jotain päälle pantavaa ja tukka hyvin. Läksiäislahjaksi jokainen saa lahjakortin omaan putiikkini sekä itse valitsemaan hyvätekeväisyyskohteeseen, reilu kun olen. Me ollaan voittajia kaikki, ihania, kauniita, laihoja, pitkiä ja todellisia ystäviä kun oikein silmin katsotaan.

Laitan tässä ihan kohta kutsut tulemaan, joten olkaas tarkkana siellä. Kutsusta ei tietystikään saa puhua kenellekkään toiselle, koska sittenhän se bingo-bongaus menisi ihan myttyyn, kun kaikki tietäisi jo etukäteen kenestä saa pisteitä.

Sopiihan teille kaikille ensi kesäkuu?

Bakkanaalien väriteema

Viidettä en nyt ihan just keksinyt. Sitä täytyy vielä miettiä. Nyt on vähän kiire niissä kutsujen väsäämisessä, joten haaste ei lähde täältä eteenpäin kuin itse mukaan nappaamalla. Jokainen joka haluaa, niin ole hyvä. Reilu kun olen.

Keltaista ja häivähdys oranssia

2012-02-01T13:02:00.000+02:00

No niin, joko nyt olette kyllästyneet?

Ei hätää, tässä niitä on lisää. Tää tuntuu muuten blogissakin juuri samalta, kuin ihan livenäkin. Intoa puhkuen kyllästyttää ihmiset kuoliaaksi omilla lomakuvilla, eikä ole huomaavinaan niitä pidätettyjä haukoituksia.

Nyt bongaillaan keltaista, auringon väri. :D
Ja samalla osallistun Alkukirjain valokuvahaasteeseen, alkukirjaimet ovat tällä viikolla VÄ

Laitetaan haaste myös kaikille teille lukijoillekin.

Mistä kuvista löydät Suomen kielisen sanan, joka alkaa VÄ?

Tarkennuksena vielä, että oma osallistumissanani on VÄrikäs keltainen, mutta löytyykö niitä vielä lisää lisää muiden katsomana. Laita kommentteihin, jos keksit lisää.


Kuva 1 Barcelonan posti

Kuva 2 Tässä on sallittua kaatua niskoilleen, Insinöörin tulkinta kyltistä...

Kuva 3 Turistit kierroksella

Kuva 4 Maalikauppa

Kuva 5 Talo Barcelonassa

Kuva 6 Toinen talo Barcelonassa

Kuva 7 Sagrada Famíliaa rakennetaan yhä

Kuva 8 Castell de Montjuïc
Parempiakin kuvia oli, mutta vahingossa aurinko osui noin kivasti...

Kuva 9

Kuva 10

Kuva 11

Kuva 12

Kuva 13

Kuva 14

Kuva 15

Laitoinkin jo aikasemmin kommentteihin, että oli mukava ottaa matkalla kuvia joku väri mielessä. Tuntui, että ihan tavallisistakin turistikuvista sai jotenkin enemmän irti. Toisaalta taas kamera hakeutui aika erilaisiinkin paikkoihin, ei ehkä olisi tullut otettua montaakaan lähiotosta tai yksityiskohtakuvaa ilman väriteemaa.

Nyt en enää kiusaa teitä reissukuvilla sen enempää. Diaesitykset on ohi ja kuvakirjat selattu. Paperikuvia tuskin enää kukaan katseleekaan.

Mukavaa ja leppoisaa keskiviikkoa, pukekaahan kunnolla päälle. Pakkanen senkun kiristyy vaan!

Mä en tajuu!

2012-01-31T07:00:00.000+02:00

Katselin illalla television mainoksia. Tai siis neuloin ja puolella korvalla ja toisella silmällä vilkuilin televisiota. Huomioni herätti uusi kiva keksintö: automaattipumppupullo nestesaippualle. Ihan jo tosissani mietin, että toihan näppärä värkki. Paljonkohan se maksaa? Pitäisköhän ostaa?

Siinä sitten tuumiskelin ja funtsailin ja asiaa tarkemmin ajatellessa tuli mieleen, että hetkinen! Olen siis menossa pesemään käsiäni ja yritän välttää saamasta bakteereja saippuan käsikäyttöisen pumppupullon painamiskohdasta.

Kelataas vielä vähän, olen siis menossa pesemään käsiäni.

Ja se sauraava, joka käyttää pumppupulloa, on myös menossa pesemään käsiään. Ja sitä seuraava.

Ymmärrän hyvin automaattiannostelijat sairaalassa käsidesiä laittaessa, mutta että kotonakin kun on menossa pesemään käsiään, niin pitää välttää likaamasta niitä.
Enksmä vaan tajuu?

Sukella siniseen

2012-01-30T17:23:00.002+02:00

Reissukuvia jälleen, tällä kertaa sinisellä teemalla.

Sagrada Familia

Molemmat kuvat Parc Güell

Kuten muutkin neljä allaolevaa

Rantabulevardi

Sinisen taivaan ja meren huikaiseva liitto, värit ja tunnelma, kantavat toivottavasti kevääseen asti. Barcelona on kaunis, puhdas ja hyvin toimiva kaupunki. Tiesittekö, että Ryanair aloittaa suorat lennot Turusta Gironaan maaliskuussa?

Olen vuosia lentänyt Eurooppaan ko. lentoyhtiön siivin. Itse asiassa siitä lähtien kun se Tampereelta on lentoja tehnyt. Lentoja ei aluksi ollut kuin Tukholmaan Skavstan kentälle. Ensimmäinen reissu tehtiin koko perheen voimin Pariisiin Skavstan kautta vaihtaen ja vuosi taisi olla silloin 2002.

Tammikuu on erityisen edullinen kuukausi sekä lennoissa, että hotelleissa. Nytkin lensimme Tre-Hahn-Girona sekä takaisin ja lennot maksoivat yhteensä kaikkine kuluineen 114,- kahdelta hengeltä. Siis meno-paluu kahdelta. Melko edullista sanoisin. Tampereelta Helsinkiin pääsee junalla kaksi henkeä edestakaisin pikkuisen suuremmalla summalla.

Barcelonassa meillä oli apartamentos-huoneisto, yhdistetty olo- ja ruokailuhuone, makuuhuone, keittiö, tilava kylppäri sekä parveke aivan vanhan kaupungin liepeiltä. Se maksoi 5 yötä 250,-, mutta normaalihintaisena (sesonkiaikaan) se on puolet kalliimpi.

Moni teistäkin on varmaan jo lentänyt "Reiskalla" ja tehnyt omatoimimatkoja, mutta niille jotka vielä miettivät, niin voin suositella lämpimästi.

Oikein mukavaa maanantai-iltaa kaikille!

Bongaa punaista!

2012-01-30T03:30:00.000+02:00

Reissusta bongattua, punaista näin siis monta kertaa. ;D

Löytöjä

2012-01-29T13:42:00.000+02:00

Välillä jotain muutakin kuin reissukuvia. Tai niin, no. Reissultahan nämäkin ovat, mutta tuonne ei tarvinnut mennä lentokoneella, heh...Poikettiin Tampereen SPR:n Kontissa eilen ja ihmeteltiin väen paljoutta. Siellä olikin puolen hinnan päivät ja tottahan sieltä löytyi shopattavaa. Se on sitten siisti, hyvin hoidettu ja tilava kirppis. Vaikka väkeä oli paljon, niin ahistuksen tunnetta ei tullut ollenkaan.

Yleensä en bloggaa kirpparilta löytyneistä vaatteista juurikaan. Ei siksi, etten voisi niitä esitellä, mutta niitä on turkasen vaikeaa kuvata niin, että ne näyttäisiväkin joltain. Näiden löytöjen kanssa oli pakko tehdä poikkeus, kun olivat niin sävy sävyyn ostamieni tulppaanien kanssa. Pari paitista á 2,- ja yksi O.I.S neuleliivi samalla hinnalla. Tiedättekö muuten mistä OIS on lyhenne? Oikea Istuvuus Suomalaiselle. Paljon parempi lyhenteenä, eikös...

Todellinen ilon aihe oli harmaa, pitkä, käyttämätön ja kotimainen villakangastakki vuosien takaa. Se on aivan liian suuri kooltaan minulle, mutta suunnitelmissa on ommella siitä sopiva.

Takissa oli kiinni alkuperäiset kaupan laput ja hinta on ollut 1754,- markkaa. Takki on Lacoda merkkinen ja malli on Fabiola.

Kaulus on oikeaa krimi-turkista (Eve uhkasi spreijata mut heti kun astun takki päällä ulos!) ja sen hinta oli 19,- euroa, puolet siis hintalapun hinnasta.

Takin yksityiskohtien laatu ja kankaiden ja työn laatu ylipäänsäkin ovat käsittämättömän hienoja. Väitän, että yksikään tänä päivänä tehty takki ei vedä vertoja tälle takille. Kangas on 100% villaa ja juuri sen tuntuista, että se pysyy pinnaltaan hyvänä seuraavat 10 vuotta vähintäänkin.

Olen edellistä takkiani käyttänyt jo kymmenen vuotta ja se alkaa olla hihansuista melkein puhki kulunut ja nukkavieru. Toivottavasti saan tästä tuunattua mieleiseni, joka kestää seuraavat kymmenen vuotta! :D

Harmaata hiirulaista voi piristää mukavasti väreillä ja viime tingassa nappasin mukaani myös uuden viikonloppukassin. Mikäs muu väri kuin hot-pink, neljän euron piristys ainakin väreiltään!

Mukavaa kun aurinko paistaa, mieli virkistyy ja olotila piristyy. Seuraavaksi lähden äänestämään ja haukkaamaan happea piristävään 15 asteen pakkaseen. Talvi ei minua haittaa lainkaan, jos aurinkoa ja lunta riittää. Pimeys vie voimat ihan totaalisesti ja vuosi vuodelta se pahenee entisestään. Lueskelin yksi päivä kesällä tehtyjä postauksia ja lähes kaikki kirjoitukset olivat positiivisia, innostuneita ja mukavia luettavia. Pimeän ajan postaukset puolestaan olivat lähes kaikki vali-vali-linjaa, kun mikään ei kiinnosta eikä innosta.
Johtopäätöksenä tästä täytyy tehdä joitain päätöksiä.

Osta kirkasvalolamppu
Lähde aina reissuun johonkin aurinkoiseen paikkaa pimeällä ajalla
Myy asunto täältä ja osta toinen Etelä-Euroopasta
Nuku talven yli

Mistähän aloitetaan? ;D

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Saarburg

2012-01-28T23:34:00.002+02:00

Kai taidatte jo olla kyllästymiseen asti täynnä reissun kuvia ja vielä ei olla päästy edes Barcelonaan. Sorry! ;D Tässä kuitenkin tulee kuvakimaraa Saarburgista, pittoreski pikkukaupunki Saar-joen varrella (ylläri, ei tosiaankaan olisi nimestä arvannut, hih)

Etelä-Saksa on ihan totta tosiaan yksi lemppareistani, ei vaan voi mitään. Ekana kuljettiin pitkin putouksia ja voimalaitoksen liepeillä..

Pongaa kaksi tonttua!

HUI! Melkein pyörrytti.

Ja sitten kiivettiin kalliolle kukkulalle...

Näitä pikkulinnoja riittää Saksanmaalla joka puolella.

Ikkunaostoksilla poikettiin ohimennen...

Ja loppuun pari kuvaa Trieristä, joka on ehkä mahdollisesti Saksan vanhin kaupunki ja ehkä myös Alppien pohjoispuolen ensimmäinen kaupunki. Ihastuttava paikka, jossa olen käynyt useamman kerran. Siellä on säilynyt muutamia Rooman vallan aikaisia rakennuksia ja toisessa kuvassa näkyvä Porta Nigra on yksi niistä.

Raatihuoneen tori

Porta Nigra (musta portti)

Hyvää viikonloppua! Kuvia riittää reissusta vielä, älkää huoliko. Seuraavaksi siirrytään jo Espanjaan... ;)

Mettlach ja Villeroy

2012-01-27T22:52:00.000+02:00

Se Villeroy & Boch outlet... joskus vielä menen sinne pakettiauton kanssa. Tälläkin kertaa piti tyytymän vain pikkaraisiin tuliaisiin. Ne muuten on postissa odottelemassa. Laitoin taas reissusta pari pakettia postissa kotiin. Kätevää kun ei tarvi matkustaa kuin käsimatkatavaroilla. :)

Ensin syötiin vähän kakkua Villeroin omassa kahvilassa:

...ja sitten kierreltiin. Olisin voinut shoppailla täältä vaikka mitä, mutta lentomatkustajan laukkujen painorajoitukset asettivat omat haasteensa. Sieltä on muuten postituspalvelu kotiin, mutta en kysellyt hintoja sen kummemmin. Tuotteiden hinnat olivat kovin edullisia, johtui varmaan osaksi alennusmyyntiajastakin.

Tässä Ansalle ja kaikille muillekin vähän maistiasia:

Kuvissa on vain pieni osa kaupan valkoimasta...

Tämän "tavallisen" outletin lisäksi on vielä oma Joulukauppa kylän ainoan kadun toisessa päässä.
Rakkauden Talon Paulalle maistiaisia tässä:

Ostin tuon keskellä olevan pikkutalon nukkekodin nukkekodiksi. :)

Itseasiassa tämä outlet-pikkukylä on vain pieni erillinen osa Mettlachia ja sieltä löytyy Villeroyn lisäksi muitakin putiikkeja, lähinnä sisustukseen ja keittiöön liittyviä tuotteita on paljon. Yksi kauppa on kenkiä (en muista nimeä, ja tuotteet aika outoja nimiä minulle) ja yksi kauppa vaatteita (Lands End) Kaikki ne mainostaa olevansa outleteja, mutta en hirmu tarkkaan katsellut hintoja. Ainakin kaikki kenkäkaupan kengät oli kalliita, mutta ne oli umpinahkakenkiä lähes kaikki ja osa näytti "terveyskengiltäkin". Ne nyt on kalliita missä vaan, jollei satu apajille poistokoreille. Yhdelle poistokorille osuin ja ostin mokkanahkanilkkurit pojalle. Alennus oli aika mukava, kun alkuperäinen hinta oli 109,- ja maksoin niistä 20,-. Onneksi koko oli sopiva ja poikakin tykkäsi. (tai sit oli vain kohtelias ;)

Mukavaa perjantai-iltaa kaikille ja pipo päähän ulos mennessä. Tänään oli kylmä, hrrrr.

Saarland

2012-01-25T21:07:00.000+02:00

Kiitos kaikille ihan älyttömän paljon kommenteista matkalla tehtyihin postauksiin ja anteeksi, etten juurikaan vastaillut niihin. Meillä oli matkalla mukana täppäri ja siinä bloggeri ei oikein tahdo toimia kunnolla ja kaiken lisäksi nettiyhteys oli äärettömän hidas...

Nyt ollaan jo palattu arkeen, aina se on yhtä kamalaa. Loman jälkeinen ahistus on krooninen tauti aina minulle. ;)

Reissu kesti viikon ja yhden päivän ehdimme kruisailla Saksassa. Kävimme Mettlahissa Saksan Saarlandissa. Sieltä löytyy Villeroy & Bochin tehdas ja suuuuri outlet-keskittymä. Linkistä löydät lisätietoa paikasta. Maisemat alueella ovat huikeita ja pikkiriikkisiä postikorttimaisema-kyliä vuorten kupeessa on useita.


Iso hiilijalanjälki!

Sininen on Saar-joki ja pinkki on tie.
Korkeus merenpinnasta 154m (Tre on n. 100m) ja
parhaimmillaan kävimme lähes 600 m korkeudessa vuoria ylittäessä.
Niin ja nopeusrajoitus on 100 km/h!!! Hulluja nuo Teutonit sanoisi Asterix tähän.


Villeroy & Bochin tehtaan pääsisäänkäynti. Outleistä myöhemmin lisää...

Viinitila Töllin Evelle? ;D

Tässä ollaan tulossa Saarburgiin, siitä sit myöhemmin lisää...

Pidän kovasti Saksasta, jokivarret Reinillä, Moselilla ja Saar'illa ovat upeita. Ei ehkä parhaimmillaan näin talvella, mutta keväällä on kovin kaunista.

Yritetään pärjätä arjessa, voimapiikki reissusta oli kyllä ihan mahtava ja Barcelonan osuus matkasta huikaisevan upea.

Mukavaa tammikuun tiistaita kaikille. Huomasitteko muuten, että neljän aikaan oli jo ihan valoisaa tänään? Kevättä kohti, onneksi....

Gaudin lumoissa

2012-01-22T19:45:00.000+02:00

Tänään huomasin, että kameran akku ei kestä päivittäisessä käytössä viikkoa lataamatta. Laturi ei tullut mukaan, tietysti...

Gaudin teokset hämmästyttivät. Jokohan Insinööri suunnittelee ensi kesän projektia Taloon Maalle? Mosaiikkipöytää terassille kenties?

Electro Macy

2012-01-22T00:00:00.000+02:00

On tämän ihanuuden nimi ja se lähtee Cataloniasta mukaan pohjolaan. Keväällä kimalluksesta näette missä kuljen. -70% alenuksella voi olla so last season eikä haittaa yhtään menoa. Insinööri ei kuulemma halua nähdä yhtä ainutta Desigualin kauppaa enää ikinä. Voi voi sanon minä. :D

Tänään täällä

2012-01-21T17:20:00.001+02:00

Melkein hulluttelin ja riisuin villakangastakin pois. +18 ja pilven hattaraa ei näy.

Toinen kuva

2012-01-19T22:09:00.001+02:00

ja koska en saa lisättyä kahta kuvaa samaan postaukseen niin tehdään sitten postaus kuva kerrallaan...

Vamos a la playa

2012-01-19T21:27:00.000+02:00

Siinä juuri on juuri ehkä kaikki mitä espanjan kielellä osaan... Jalat huutaa hoosiannaa tai ainakin kylmää jalkakylpyä. Kuljeskelua, shoppailua ja köysiradalla matkustamista oli tänään ohjelmassa. Yhteys pätkii ja on tosi huono, joten juttu jatkuu myöhemmin.

Hola!

2012-01-18T13:00:00.002+02:00

Mango vai Desigual? Cava vai Rioja? Ne on tässä ne suurimmat pulmat seuraavina päivinä. Eipä tässä pöllömpää ole istuskella huoneistomme parvekkeella kun Insinööri lepäilee.

Jumittaa

2012-01-12T15:30:00.000+02:00

Jumi on iskenyt melkein kaikkeen mitä teen.

Töissä kiire jatkuu ja kotona olen jotenkin ihan pihalla koko ajan. Kameraan en ole koskenut moneen viikkoon ja koneella roikkuminen ei kiinnosta pätkän vertaa. Joulu jäi jotenkin tynkä-lyhyeksi ja vieläkään en ole toipunut siitä, että se on ohi. Vuosikin vaihtui sumussa korvien välissä. Olen jäänyt jumiin tuntemattomalle aikavyöhykkeelle, aivoni heiluvat madonreijässä pääsemättä ulos pinteestä.

Tein tällä viikolla yhden kirjoneulelapasen, elämäni ensimmäisen. Eilen hermostuin ja purin sen. Ei kirjoneuletta näin tiukan käsialan tekijänä voi tehdä. Ja kun niin tykkäisin.

Yhden virkatun maton ajattelin tehdä, mutta ei kiinnosta keriä vyyhtejä pätkän vertaa. Ajatuksena siis sekin.

Postiluukusta kolahtaneet lehdet on kaikki pinossa lukematta ja ajattelin perua kaikki tilaukseni. Ei kiinnosta.

Täppärille olen suunnitellut suojapussin tekemistä jo monta viikkoa ja ompelukone houkuttelisi. En halua levittää kankaita, nauhoja, nappeja pitkin poikin. Mitä sillä pussilla nyt niin väliä on?

Selkä on ollut jumissa jo monta viikkoa. Napsitut särkylääkkeet ja lihasrelaksantit ovat varmaan siirtäneet mieleni kemikaalihuuruisen apatian syövereihin ja innostua en jaksa mistään.

Toivottavasti Etelä-Euroopan lempeät tuulet tuulettavat myös korvien välini puhtaaksi tästä loputtomasta sudoku-koomasta ja saan jotain järjellistä aikaiseksi. Sudokuita nimittäin teen vimmalla yhä uudelleen ja uudelleen. Numeroiden logiikka kietoo pauloihinsa sanojen maistelijan, siinä ei auta Plutarkhos eikä Kyrö. Kirjat paiskaan kaikki nurkkaan jo ensimmäisen sivun jälkeen. Jo on aikoihin eletty.

Pitäisiköhän kohta jo huolestua kun oma mieli on vieras itsellekin?

Eniten harmittaa saamattomuuteni blogikommentoinnissani. Jumittaa vaan niin raskaasti sekin. Anteeksi!

Valoa tunnelin päässä?

Voikaa te kaikki hyvin, minä odotan lomaa.

Piti kaikenlaista

2012-01-04T20:36:00.000+02:00

Piti tehdä postaus jo aiemmin, mutta laiskuus on iskenyt bloggailuun. Mistä lie tulla tupsahtanut?

Piti siinä postauksessa kiittää teitä kaikkia ihania kalenterin kommentoijia (KIITOS!) ja katselijoita sekä toivottaa kaikki uudetkin lukijat mukaan.

Piti kiittää Pepiäkin, ihanat tossut ja ihana kristalli. Karkit on syöty aikaa sitten, mutta laitoin siihen pojalta saadun kynttilän. Sopii kuin nenä päähän (koskahan muka raskisin polttaa sen?). KIITOS molemmille!

Piti laittaa tänne kuva saamastani joululahjastakin. KIITOS Eve! Ihan huippu.

Piti laittaa tänne kuva myös toisesta joululahjastani (tai siis yhteinen Insinöörin kanssa, mutta mä sen halusin) Iik, kuinka ihana täppäri. Samsung Galaxi 10,1", uusi rakkaani. Oih, olen iloinen.

Piti kiittää myös Lauraa aivan mahtavasta ruokavinkistä -kliks-. Teimme jouluksi salaattia ilman pastaa ja nam. Että oli hyvää. KIITOS!
Miten sitä aina unohtaakin kaikki upeat makuyhdistelmät? Päärynä, sinihomejuusto ja pähkinät, klassikkohan se on. Vahinko, että kuvat salaatista on pojan kamerassa. Ehkä saan lainata sitä tänne myöhemmin?

Piti siinä aikomassani postauksessa myös kertoa kirjoista. Törmäsin Namu-tädin kanssa kirpparilla ja löysin samalla reissulla ihan ykkösopuksen neljällä eurolla:

Upeaa luettavaa, usko pois. Tai siis jos tykkäät historiasta, niin upeaa. Muuten ei ehkä iske. Muutama muukin kiva kirja on tullut hankittua, mutta niistä joskus toiste sitten.

Piti kertoa, että joulun ajan paras musiikki ohjelma oli ehdottomasti Virsistä viisi. Päivä vain ja hetki kerrallansa olen hoilottanut koko viikon. Kuuntele kuinka kauniisti Johanna Iivanainen sen laulaa, oih.

Piti kertoa, että maksan ilolla Yle-veroa siitäkin syystä, että Todella Upeeta sarjasta on 20-vuotisjuhlajaksot. Järkytystä tosin aiheutti se, että Patsy on jo vuosia laiminlyönyt eläkkeensä, auts. Eihän Patsy voi olla eläkeläinen! Eihän?

Iki-ihana Joanna Lumley on näkynyt televisiossa myös revontulien perässä Norjassa sekä eilen viimeksi Niilillä. Loistava näyttelijä ja loistava ihan omana itsenään. (Et tainnut huomata, että mielestäni loistava on myös Yle Areena... :D)

Piti kertoa myös tulevasta lomareissusta, mutta koska se on kiellettyä niin en kerro. Katso linkistä kohta 5. Kerron sitten kun tulen. Jääpähän murtovarkaille ja epämääräisille vainoajille ihmeteltävää, että missä se nyt oikein on. Kotona vai matkalla, häh? Vaikken FB:ssa olekaan. Siltikään en kerro vielä. Hähhää rosvot siitäs saitte!!!

Piti kertoa myös siitä, että töissä on kiirettä ja iltaisin loikoilen kuin märkä rätti uudella ihanalla karvamatollani. Mutten kerro. Tylsää ja ketä kiinnostaa.

Ihan Todella Upeeta loppuvuotta kaikille teille lukijoille!

Piti sitä uutta vuottakin toivottaa, mutten kerennyt.

Kuinkahan pitkä postaus siitä tulisi,

jos keräisi kaikki yhteen kirjoitukseen,

mistä on aikonut postata?.

ME! ~ Luukku 24

2011-12-24T07:00:00.000+02:00

***************************

Luukku 24

Teema: NYT!!!

****************************

Hyvää ja rauhaisaa Joulua kaikille!

Kiitos kun olitte matkalla mukana. Kiitos Eve, pus.

Väsyttää aatonaatto yönä. Kinkku uunissa, muut ruuat tehty, koti siivottu

ja kaikki rakkaat ympärillä. Olen kovin onnellinen.

ME! ~ Luukku 23

2011-12-23T07:00:00.000+02:00

****************************

Luukku 23

Teema: Valmiit!

****************************

Kattaus

Tänä vuonna yllätykseksi, jopa itselleni, päädyin musta-valkoiseen kattaukseen. Kovin kolkolta se tuntui ilman punaista, joten sitä piti lisätä.

Kirpparilta löytyneet Arabian kupit ovat punajuuri-aura-keitolle, tykkään kovasti niiden kuvioinneista.

Mustat lumihiutaleet ovat melko gootit, mutta kattauksen väritykseen ne sopii hyvin.

Kaunis valkoinen atsalea on äidiltäni lahja Insinöörille syntymäpäiväksi. Nyt se on juuri parhaimmillaan joulupöydän komistuksesi.

Kokeilin erilaisia kukkavariaatioita, koskaan vielä minulla ei ole ollut punaisia neilikoita jouluksi. Pikkumaljakot ovat peruja häistämme nekin. Vuoden verran kiertelin kirppareilta kaikki pöytien koristeet ja näitä löytyi kasa edullisesti. Olisikohan Ikeaa? En muista enää...

Keskelle laitettuna atsalea oli kovin hautajaismainen, valkoiset kynttilät ja musta ruukku sen tekee...

Leikkisämpi vaihtoehto olisi valkoiset hyasintit kirpparilta löydetyssä kahvipurkissa. Jotenkin tykkään, mutta jotenkin tökkii. Neilikat olivat mieluisin vaihtoehto minulle.

Saa nähdä, että vaihtuuko kattaus vielä ennen jouluateriaa.

Onhan tässä yö aikaa vaihdella. ;D Krumeluuria kehiin kenties...

Perinjuurin erilainen oli kattaus viime vuonna, siitä ei väriä puutu!

Tästä pääset kurkkaamaan sitä, -kliks-

Töllin puuhailut ovat täysi arvoitus. Mitähän siellä on valmiina?

Yksi yö jouluun, viimeinen luukku avautuu huomenna!

ME! ~ Luukku 22

2011-12-22T07:00:00.000+02:00

**********************************

Luukku 22

Teema: Paikoillenne!

**********************************

Nyt on tämän joulun askartelut tehty, lähtölaskenta Jouluun alkoi. Tänään fiilistellään, siivotaan ja toivotetaan Joulu tervetulleeksi kotiin.

Keittiön ikkunan väliin laitoin Weisteen joulupallot valoilla. Ne on hankittu kaksi vuotta sitten joulun jälkeisestä alesta häihimme koristeeksi. Ensimmäistä kertaa kokeilin niitä tuohon ja siinä ne taitaa olla ensi vuonnakin. Kauniit sekä sisältä, että ulkoa!

Olen pitkin syksyä haeskellut kirppareilta vanhaa lasipurkkia juuri tähän tarkoitukseen. En kuitenkaan halunnut maksaa maltaita ja nyt maanantaina tärppäsi, 3 l Riihimäen purkki 2,50 euroa. Purkissa olevat pähkinät eivät ole syötäviä, ne on hankittu askartelukäyttöön ja ovat monta vuotta marinoituja. :D

Samalta kirpulta löytyi myös upea puinen maalattu tarjotin ja en ollut uskoa tuuriani, hinta oli 1 euro. Juuri täydellinen glögin tarjoiluun ja värit sopivan jouluiset. Joulussani pitää olla tietty määrä krumeluuria...

Valkoiset hyasintit odottavat vielä pussissaan istutusta (tai siis purkkiin tökkäämistä), mutta...

... pikkukuusi löysi jo paikkansa eteisen peilipöydältä. Punainen neliskulmainen lasimaljakko on muistaakseni jostain lautasliina-kylkiäis-tyrkystä tarttunut mukaan. Sitä ei juuri muuten tule käytettyä kuin näin joulun aikaan.

Muutama vuosi sitten kirpparilta hankittu kolhuinen metallitarjotin sai punaisen polkadot-nauhan koristeeksi ja sen tehtävänä on säilyttää tulleet joulukortit.

Pikkuhiljaa Joulun tunnelma viriää kotiin. Stressiä ei Joulu ihmeemmin tuo, muutamat ruuat vielä ja siivous ovat vaihessa, mutta muuten kaikki alkaa olla kunnossa. Kuolemaa uhmaten ollaan kuitenkin menty jo koko joulukuu ja aion myös jouluna polttaa kynttilöitä ja jopa syödä pipareita, hui! ;D

Töllissäkin fiilistellään, hus jo sinne!

ME! ~ Luukku 21

2011-12-21T07:00:00.000+02:00

***************************

Luukku 21

Teema: Herkkulahja

****************************

Luumuchutney

Chutney = voimakkaasti maustettu lisäke, opin juuri äsken senkin... :)

Ystäväni tekee joka vuosi maittavaa ja herkullista raparperichutneyta. Se on kesällä loistava lisäke grilliruuan kanssa. Tästä innoittuneena olinkin iloinen, kun bongasin syksyllä Aamulehden ruokasivuilta erilaisia chutneyn ohjeita. Valitsin ohjeista luumuchutneyn, joka vaikutti mielestäni maukkaalta ja sitä suositeltiin tarjottavaksi juustojen tai lihan kera. Tämä chutney pitää tekeytyä ennen tarjoilua pari-kolme kuukautta, joten tein oman satsini jo lokakuussa.

Ohje:

1 kg makeita luumuja
3 omenaa
3 hienonnettua sipulia
2 hienonnettua valkosipulinkynttä
2 tl raastettua tuoretta inkivääriä
150 g rusinoita
3 dl fariinisokeria
½ l valkoviinietikkaa
1 tl suolaa
1 tl jauhettua neilikkaa
½ tl jauhettua kanelia

Halkaise luumut ja poista kivet. Kuori omenat ja paloittele ne. Kuumenna kaikki ainekset kattilassa sekoittaen koko ajan. Anna seoksen kiehua hiljalleen miedolla lämmöllä noin puolitoista tuntia.
Kaada chutney lämpimiin ja puhtaisiin lasipurkkeihin. Säilytä purkit kylmässä.
Anna chutneyn tekeytyä 2-3 kk ennen syömistä. Tarjoa pöydässä liharuokien tai juustojen kanssa. (ohje Aamulehdestä)

Laita resepti mieleen, jos ensi vuoden luumusatosi on runsas, etkä tiedä mihin niitä laittaisit (vink, vink Täti Namu ja Lilla :).

Chutneyn ohjeita löytyy paljon netistä, sellaisiakin joiden ei tarvitse "tekeytyä" vaan ovat heti valmiita. DanSukkerin sivuilla on mm. tälläisiä -kliks-.

Viime jouluna ruokalahjana oli sinappia, tänäkin vuonna on sitä jo tehty samalla reseptillä. Pitkästä aikaa meillä on kinkkua ruokapöydässä, kun syöjiä on enemmän kuin kaksi.
Enää kolme yötä jouluun, lähtölaskenta on alkanut!

Tölli laittoi taas haisemaan, kurkkaa mitä!

ME! ~ Luukku 20

2011-12-20T07:00:00.000+02:00

****************************

Luukku 20

Teema: Päällystellen

****************************

Säilykepurkki on omasta roskiksesta, (kun naapurin roskiksesta ei löytynyt :) minisypressi marketista ja muut tarvikkeet omista kaapeista. Paperi on liimattu purkin ympärille ja sypressi ahdettu purkkiin. Kynttilän jalkoihin ja sypressin ympärille on sidottu rusetit nauhasta. Ja tämän pikaisempaa tuunausta ei voi olla. :D

Klikkaa itsesi myös Töllille. Mitä ihmettä siellä tapahtuu?

ME! ~ Luukku 19

2011-12-19T07:00:00.000+02:00

**************************

Luukku 19

Teema: Helmeillen

***************************

Helmipussin tyhjennys

Varastoihin on kerääntynyt erilaisia helmiä, joille ei ole ollut mitään järkevää käyttöä. Rautalangasta vääntelin koristeita, kuuseen tai lahjapakettien päälle. Vanha idea, mutta itselle yllättävät väriyhdistelmät toimii yllättävän hyvin. Pitäisi enemmänkin rikkoa rajoja, väriorjuus voi joskus olla liian rajoittavaa.
Suurin osa näistä helmistä on kotiutunut meille jonkun muun tuotteen mukana tai kirpparilta ostamieni "romupussien" sisällä. Näissä romupusseissa on ollut joku muu, jonka takia olen sen halunnut ostaa... Voi siis melkein sanoa, että roskiin meneviä olisivat olleet, mutta eihän tällainen jemmari voi mitään pois heittää. :D

Kipaiseppa Töllille katsomaan, että mitä Eve on helmeillyt.

Jouluun on enää viisi yötä, kiireet sen kun lisääntyy. :O

ME! ~ Luukku 18

2011-12-18T07:00:00.000+02:00

***************************

Luukku 18

Teema: Luontoon

**************************

Kauneutta ruokakaapista

Oman itsensä hemmottelu erilaisille jalkakylvyillä, kuorinnoilla ja naamioilla on mielestäni täydellistä luksusta. Joulun aika, kaikesta kiireestä huolimatta, on ainakin minulle hemmottelua: hyvää ruokaa, rauhoittumista ja nautintoa hyvän kirjan parissa ja läheisten kanssa. Joulusaunakin on useimmille tärkeä perinne.

Kauneudenhoitotuotteisiin lisätyt kemikaalit, lisäaineet ja muut aiheuttavat monille allergioita tai yliherkkyyttä. Mitä jos tekisitkin kauneudenhoitotuotteet itse? Vaikkapa myös lahjaksi?

Tämä vuonna ajattelin ilahduttaa muutamia ystäviäni joulupaketissa luonnon kosmetiikalla. Tämän yksinkertaisen ohjeen sain jo aikaa sitten Tinuhelta ja se toimii loistavasti.

Saunahunaja vartalolle:

1 osa hunajaa (ei kannata käyttää juoksevaa)
1 osa hienoa sokeria
Sekoita aineet keskenään ja laita purkkiin. Aineiden annostelu ei muuten ole ihan niin justiinsa tarkkaa, sinnepäin on hyvä mitta tässä kohdassa.
Käyttö: Hiero saunahunajaa vartaloosi löylyssä niin kauan, että sokeri on liuennut. Pese pois vedellä suihkussa sen jälkeen. Iho tuntuu käsittelyn jälkeen sametin pehmeältä ja tuote toimii mielestäni paremmin kuin kaupasta ostettavat saunahunajat. Muista suojata lauteet, saunahunaja notkistuu ja sokeri sulaa lämmössä ja se saattaa sotkea sinun lisäksesi myös ympäristöä.

Koristelin kannen pitsillä ja jostain joskus ostamallani kangasruusulla. Kuumaliimalla laittelin kiinni (tällä kertaa en polttanut näppejäni!!! :) Käytä muovisia purkkeja, lasipurkki ja metallikansi ei toimi löylyssä, auts...

Reseptejä itse tehtyyn luonnonkosmetiikkaan löytyy paljon netistä. Suomenkielellä mm. täältä ja englanniksi täältä.

Lisäksi vielä löydät aivan mielettömän upeita ohjeita HUVIlassa-blogista. (Kannattaa muuten lukea myös kommentit). Satavarmasti ovat itselläni kokeilulistalla!

Ihana itse tehty jalkasuola oli myös Marilla Kanelia ja Pähkinää -blogissa, sama oli myös minulla mietinnässä, mutta en löytänyt laventelia. :[

Töllillä ollaan tänään luonnonvastaisia ja huilataan. ;D

Ps. Onnea ystävilleni Geraldinelle ja Minnalle, niin se vuosi taas mennä sujahti nopsaan!

ME! ~ Luukku 17

2011-12-17T07:00:00.000+02:00

****************************

Luukku 17

Teema: Sisustellen

****************************

Paperivarjostin

Mitä saa aikaiseksi, jos yhdistää kuumaliiman, kahvisuodatinpusseja sekäpaperivarjostimen?

Vastaus: tuunatun valaisimen.

Ihastuttavan hassu jättilumipallo roikkuu makuuhuoneen katosta, Insinööriihmettelee ja minä huokailen kauneutta.

Ei se tosin mitään valaise, tunnelma on hämärän rajamailla ja...

...pölyä se kerää sisäänsä varmaan kilokaupalla, eikä sitä voi millään puhdistaakaan....

... ja poltin käteni kuumaliimaan monta kertaa ja sitäpaitsi....

... ei se ole ihan vielä valmiskaan. Suodatinpaperit loppuivat kesken, varasin niitä 500 kpl ja tuossa on kaikki. Toiset 500 kpl pitää vielä ostaa, mutta kun ne ovat sitä kahviloiden suurien keittimien kokoa ja niitäpä ei myydäkään ihan joka kaupassa (lue: en löytänyt muualta kuin tukusta ja tukkukortin haltija ei ole ihan just nyt tavattavissa). Joten tässä sitä ihastellaan keskeneräistä, valaisematonta ja pölyä keräävää kummajaista.

Mut ihana se on silti, ainakin sitten kun se joskus valmistuu. Sitä odotellessa.

Idea ja ohje ovat täältä.

Töllissä huseerataan tonttujen kanssa,kurkkaa mitä siellä sisustellaan.

ME! ~ Luukku 16

2011-12-16T07:00:00.000+02:00

****************************

Luukku 16

Teema: Villi kortti

****************************

Höyhenen kevyttä

Höyheniä jouluksi? Miksikäs ei?

Varastoja pöyhiessä löytyi höyheniä, nappeja ja helmiä ja niitä pyöritellessä putkahteli tämän näköisiä kuusen koristeita. Todellinen villi kortti, suunnittelematon ja harottava hassuke.

Sidoin höyhen nipun ohuella rautalangalla yhteen, pujotin langan helmestä molempiin suuntiin (lenkki) ja jäljelle jääneellä pätkällä ompelin kaksi nappia vastakkain peittämään höyhenien karat.

Siinä se, taas kerran helppoa ja nopeaa, askartelua just miun makkuun. Töistä tullessa, pyykinpesun, ruuanlaiton ja yleisen hommailun jälkeen kun istahtaa sohvalle, niin silloin ei aika riitä eikä aivot pysty kuin helppoon ja pikaiseen värkkäilyyn. Tämä on juuri sitä.

Evelläkin on Villi kortti, otsikosta päätellen on jotain pelottavan haisevaa, hui!

ME! ~ Luukku 15

2011-12-15T07:00:00.000+02:00

****************************

Luukku 15

Teema: paketointi

****************************

Lahjarasia

Tänä vuonna paketoidaan pikkulahjat rasiaan. Kolmioksi taiteltu ohut kartonkirasia on supernopea ja superhelppo toteuttaa.

Paketti on etupuolelta tämän näköinen:

Ja sivulta se on tämän näköinen:

Taittelumalli on yksinkertaisuuden huippu:

Suorakaide taitetaan ensin kahtia keskeltä ja sen jälkeen molemmat sivut viistosti keskelle siten, että keskelle muodostuu salmiakkikuvio. (kuvassa olevan rasian pohjan koko on n. 10cm x A4-pystykoko)
Taitteet kannattaa nuutata (= paina sukkapuikolla tai ruokailuveitsellä viivainta vasten taite), jotta taitoksista tulee siistit.
Tee reijät reunoihin kolmion keskelle (eikä kuten minä mihin sattuu tai jos teillä asuu insinööri, niin sekin on hyvä laittamaan reijät keskelle siihen mihin pitääkin) ja pujota reijistä nauha, jolla solmit lahjarasian kiinni.
Rasian voi halutessa koristella.

Valkoisen rasian kultainen lumitähti on suklaarasiasta työpaikan kahvipöydästä viime joululta (ihme jemmari!), kuten myös kultainen nauhakin.

Kukkakoristeet on puolestaan hankittu Espoon kierrätyskeskuksesta, jossa työntekijät olivat tehneet valmiita askartelupusseja puretuista silkkikukista. Ostin niitä syksyllä muutaman pussin varastoon. Muistaakseni hinta 1,50/pss ja siinä on melkoisen paljon tarviketta.

Hyvä idea myös itselle on katsella kirppareilla myytäviä silkkikukkia "sillä silmällä". Skräppäykseen myytävät kukka-aihiot ovat yllättävän kalliita, kun niitä joskus olen katsellut. Ainakin tälläiselle satunnaiselle käyttäjälle.

Pari muutakin tein eri mallilla. Laitoin kuvat, vaikka ovatkin kovin kesäisiä.
No onkos tullut kesä nyt talven keskelle? :D

Kurkkaa myös mitä Evelle kuuluu tänään!

Ai niin, viime vuonna laitettiin paketit kangaspusseihin, melko kivoja nekin oli... -kliks-

ME! ~ Luukku 14

2011-12-14T07:00:00.000+02:00

***************************

Luukku 14

Teema: Kuusi

***************************

Luukku aukeaa tänään Töllissä, kurkkaa Even suloinen kuusi!

Ihan ilman kuvia ei täälläkään mennä, Mäkisen Mamma heitti ilmoille haasteen paperitähti-luukussa ja pakkohan siihen oli tarttua. Eliisa nimittäin mainitsi kommentissaan, että paperitähti voisi olla kiva myös 1:12 koossa ja pakkohan sitä oli kokeilla nukkekotiin. Auts, että oli vaikeaa mineillä melkein kahden vuoden tauon jälkeen...

Toinen kokeilukappale onnistui jotenkuten. Ensimmäisen tein liian vahvasta kartongista ja siitä tuli ruma. Eipä tämäkään vielä kaunokainen ole, mutten jaksanut enää kolmatta. Tulitikku on kuvassa antamassa mittakaavaa.

Ja ihan yhtä vaikea kuvattava kuin isoveljetkin. En ole myöskään kuvannut makrolla kahteen vuoteen, huhuh sitäkin. Mustaakin mustempia kuvia, sen siitä saa kun yrittää ilman salamaa ja lisävaloa varjon puolelta...

Tämän söpöläisen ostin vuosi sitten käsityömessuilta. Mustikki tönöttää tekemäni keittiöjakkaran päällä.

Muutama kuva vielä olohuoneen puoleltakin, remontti on kesken, kuten lattiasta näkyy.

Pönttöuunin ja soffan tein silloin joskus pari vuotta sitten. Viimeinen kuva on Evelle, teidän Tryffelistä on lasiveistos mun nukkiksessa! ;D

Mukavaa tiistaita kaikille ja huomenna taas luukku aukeaa. Palataan takaisin ruotuun harhapoluilta. :D

PS. On se nukkekotoilu vaan niin ihanaa. Jokohan tästä lähti kipinä taas siihen harrastukseen?

ME! ~ Luukku 13

2011-12-13T07:00:00.000+02:00

***************************
Luukku 13

Teema: Taustaa

****************************

Sattumia ja selityksiä

IDEA

Idea joulukalenteriin alun alkaen oli viime vuonna Even. Meitä tekijöitä oli silloin kolme ja vaikka olimme melko myöhäisessä vaiheessa liikenteessä, niin urakka ei tuntunut mahdottomalta. Tänä vuonna ajatustyö alkoi jo aikaisemmin syksyllä, joten valmistautumisaikaa jäi enemmän. Muistaakseni kumpikin epäröi alkuun ja juupas-eipäs-leikkiä pidettiin molemmat yhdessä ja erikseen vuorotellen. Päätös kuitenkin saatiin väännettyä ja siitä se alkoi.

Kuusi pystytettiin noin kuukausi sitten, marraskuun puolivälissä.

Tämän vuoden kalenterin luonnostelu alkoi ajatusriihellä, jossa kumpikin heitteli ilmaan ideoita, mahdollisia toteutettavia ja eri lähteistä bongattuja tee-se-itse-juttuja. Runko oli valmis ja homma lähti käyntiin.

TEEMAT

Ensin alkuun ajattelimme, että tänä vuonna ei teemoja käytetä lainkaan. Viime vuonnahan luukut jaettiin "pääluukkujen tekijöihin" ja teeman päätti luukunhaltija. Muut saivat osallistua, jos ideoita ja energiaa riitti.

Mieli kuitenkin muuttui, koska ilman teemoja kalenterista voisi tulla hajanainen. Toisaalta myös valmiiseen teemaan on ehkä helpompi keksiä aihe. Teemat kuitenkin muotoutuivat yleensä vasta idean jälkeen. Jotkut ideat sopivat heti saumattomasti yhteen ja teema oli selvä samantien.
Teemat ovat kuitenkin aika väljästi tulkittavissa, joten yhteensovitus tarvitsi usein vain vähän mielikuvitusta. Vaikkapa teema kierrätetty voi oikeastaan sisältää ihan mitä vaan.

Vaikka jossain luukussa olisikin ollut ihan sama idea molemmilla, niin luonteidemme, kirjottamistyylin ja valokuvien erilaisuuden vuoksi kalentereista ei ikinä voi tulla samanlaisia. Eve kirjoittaa tiivistykset jo tiivistetyistä teksteistä ja minä olen ihan kamala jaarittelija ja asioiden puhkikirjoittaja. Evellä on loistavat kuvat (sillä onkin parempi kamera ;D) ja minä taas toivon, että edes joku kuva onnistuisi. Ei muuten ole ollut helppoa, valoisaa on vain silloin kun olen töissä...

PUNAINEN LANKA

Kalenterissa oleva pääteema on kuitenkin ollut molempina vuosina sama: helppous ja edullisuus ja että, jokainen voi tehdä luukkujen ideoita helposti myös kotona sellaisenaan tai varioida niistä mieleisiään. Paljon on tehty luukkuja ekologisuuden hengessä kierrättäen tai roskiin meneviä hyödyntäen.

Hei, mitä tapahtui mun retiiseille???

Itselläni esim. 2. luukussa ollut kukka-asetelma oli täysin sama kuin viime vuonna, mutta kukat ja väri vaihtuivat. Evellä oli 5. luukussa leimasimena käytetty take-away-ruuan pakkausta. Tänä vuonna olen käyttänyt vain hyvin vähän rahaa luukkujen tekemiseen. Päätin jo etukäteen, että teen mahdollisimman paljon omista varastoista löytyvistä tarvikkeista ja koska erilaisia papereita ja kartonkeja oli kasaantunut, niin oman kalenterini teeman voi tiivistää sanaan paperi. Paperista ja kartongista tehtyjä on ollut paljon ja vielä paljon on tulossa...

YHDESSÄ

Koko jutun suola on yhdessä tekeminen. Ideoiden jakaminen, yhdessä pähkäily, toiselle esilukijana toimiminen ja neuvojen pyytäminen on ihan parhautta. En ryhtyisi tähän yksin, en sitten millään. Välillä iskee epätoivo, välillä nauraa rätkätetään hervottomana ja välillä kinataan. Useimmiten kuitenkin kannustetaan toisiamme ja sitä kannustamista todella kaipaa välillä. Viime viikolla muhun iski epätoivon alhainen aalto ja riitti kun Eve jaksoi kuunnella ja tsempata. Siitä se taas lähti kone käyntiin.

Joskus iskee pahimmanlaatuinen luukkukateus ja joskus jopa saa wow-huokauksia toinen toiselta. Sen wowin jälkeen se luukkukateus yleensä pamahtaa: mä en ala kun sulla on noin hieno ja mulla on ihan tyhmä. Siis tosi aikuismaista touhua... ;D

Jos joku ei vielä tiedä, miksi juuri Eve ja minä teemme kalenteria yhdessä, niin sen taustalla on sukulaisuus. Eve on edesmenneen veljeni tytär ja poikani serkku. Minä olen Evelle täti ja Muikkuselle (Even pojalle) kummitäti. Ikäeroa meillä on vain 11 vuotta ja olemme olleet äärettömän läheisiä Eevan syntymästä lähtien. Nykyään suhde on iloinen sekoitus sukulaisuutta, sisaruutta, ystävyyttä ja ennen kaikkea läheisyyttä ja ymmärrystä henkisellä tasolla. Ihan liian paljon olemme molemmat menettäneet jo nuorina ja elämän myrskyissä olemme olleet toisillemme tukipilareita. (pus pus Eve ja pus kaikille teille siellä pilven reunalla touhujamme katseleville)

SISÄLTÖ

Luukkujen ideat on poimittu lehdistä, kirjoista, blogeista tai nettiä selaamalla. Joukossa on joskus muutamia omiakin ideoita, mutta eiköhän se niin ole, että kaikki ideat on jo joku muu keksinyt. Samat ideat putkahtelee eri medioissa vuosi toisensa jälkeen hieman eri muodoissa tai muuteltuna.

Oho, tää lahjarasia ei toimi?!?

Olemme yrittäneet mainita tai linkata idean alkulähteen, jos se vain on mahdollista. Joskus kuitenkin käy niin, että on nähnyt idean jossain, mutta ei kuuna kullan valkeana muista, että missä. Tarkoituksellisesti emme yritä "omia" kenenkään muun ideoita.

On ollu mukava huomata, että joskus on joku jopa toteuttanut kalenterissa näkyneitä juttuja. Viime vuonna pähkinähiiriä teki mm. Peppi Pikku-Ketun puuhamaasta. Paras sisältö tulee kuitenkin siitä, että te käytte kommentoimassa ja olette mukana kalenterin teossa yhtälailla. Eihän olisi mitään järkeä tehdä kalenteria, jonka luukkuja kukaan ei avaisi. :)

Jos jaksoit urheasti lukea tänne loppuun saakka, niin nyt olisi vielä oivallinen tilaisuus käydä lukemassa Even postaus taustoista. Tänään Even luukussa on kerrottu teknisistä jutuista, että kuinka kalenteri on tehty ja saatu pysymään kasassa.

Viime vuonna 13. luukussa oli myös juttua kalenterin taustasta, auts.

ME! ~ Luukku 12

2011-12-12T07:00:00.000+02:00

****************************

Luukku 12

Teema: Sarvet

****************************

Sarvien uusi tuleminen

Tämän päivän luukku alkaa tarinalla vuosien takaa. Elokuussa 1990 vietettiin poikani ristiäisjuhlia Talossa Maalla. Etukamarin seinälle oli ripustettu hirvensarvet, kuten yleensäkin kesäasunnoilla oli joskus tapana tehdä. Sarvien alkuperä on tuntematon, isäni ei metsästänyt eikä tuttavapiirisämmekään ollut ketään, joka olisi poloisen hirven hengiltä pasauttanut. En ainakaan tiedä, että olisi.

Varsinainen kaste annettiin kirkossa, jonka jälkeen siirryimme kastejuhlan viettoon. Tilaisuudessa otettiin paljon valokuvia, tottakai. Aikanaan kun ne kehitettiin, oli naurussa pitelemistä. Kaikki mummut, papat, kummit ja muut seisoivat lapsi sylissään ja sarvet päässään. Jep, siis kaikki. Kuvat oli otettu samalla seinällä, kuin mihin hirvipolon uljauden merkki oli ripustettu.

Kävi vielä niin, että jos kuvassa oli kaksi henkilöä ja vauva toisella sylissä, niin molemmilla seisovilla oli sarvet päässä, sarvisssa riitti leveyttä molempiin päihin asti. Pitää vielä muistaa, että silloin ei ollut digikameroita ja kuvamanipulaatioitakin tekivät vain harvat pro-ammattilaiset.

Aikanaan kun Talossa Maalla emännyys siirtyi minulle, niin kannoin ensimmäisenä sarvet saunan vintille pyhää vihaa puhkuen. Vannoin, että koskaan ei seinälläni ainakaan hirven sarvia näkyisi. Vannomatta paras, mieli voi muuttua. ;D

Viime kesänä kaivoin sarvet pölyn ja tomun keskeltä ja mallailin niitä Taloon Maalle eri seinille. Ne oli ihan kamalat edelleen. Luovuin jo koko ajatuksesta, kunnes mieleen putkahti, entä jos..??..

... vaikka maalaisi sarvet ja....

.. vaikka laittaisi ne kaupunkikodin seinälle?

En vielä kiinnittänyt niitä, koska se unelmieni olohuone on vasta tuloillaan ja ihan tarkkaa paikkaa en vielä tiedä. Tuolle raitatapettiseinälle ne kuitenkin tulee. Sarvet painaa ihan rutosti ja kiinnityskin pitää olla jämerä. Insinööri ei taitaisi tykätä siitä, että kiinnityksen jälkeen kuuluisi kommentti, että eiku siirrä ne 10 cm vasempaan. ;D

Tässä onkin helppo ja kiva jatkaa suvun perinteitä ja ottaa valokuvia juhlatilanteissa. Ainakaan ei oltaisi ilman sarvia ja hampaita. ;D

Käy kurkkaamassa myös Even sarvet!

ME! ~ Luukku 11

2011-12-11T07:00:00.000+02:00

****************************

Luukku 11

Teema: Tuunattu Ikea

****************************

Neljä lasinalusta saa Ikeasta alle eurolla. No joo, ihan kiva, mutta mielestäni vähän tylsä.

Pikatuunaus on tehty Tiimarista ostetuilla papereilla, olivat joskus ammoin alennuspöydässä ja ovat tähän asti olleet käyttämättöminä. Liimasin paperin decupage-liimalla, mutta en laittanut sitä päälle, koska turkoosikuvio on kohosamettia. Kuivatin aluset kirjapinon alla yön yli.

Helppoa ja nopeaa! Kuviopuoli on edelleen käytössä kääntöpuolella, jos kulta kyllästyttää.

Viime vuonna tuunasin Ikeaa näin, -kliks-

Töllissäkin on tuunattu, huippusöpöt kynttilät. Kipin kapin, mene jo.

ME! ~ Luukku 10

2011-12-10T07:00:00.000+02:00

***************************

Luukku 10

Teema: Kartonki

***************************

Tähtiainesta

Tämän vaikeasti kuvattavan, mutta mielestäni kovin kauniin tähden teko-ohje löytyy täältä. Tähden nimi on "suomalainen paperitähti". En ole koskaan ennen törmännyt juuri tähän ohjeeseen, mutta kai se sitten suomalainen on? Tavallisesta paperista tehtynä tähti vähän lörpöttää, mutta ohuesta kartongista siitä tulee napakka ja pullea. Näihin tuli tauti tehdessä, oli pakko lopettaa vaikka mieli olisi vielä tehnyt muutama lisää. :)

Mitähän Eveltä löytyy tänään? Käy katsomassa Töllin hulvaton idea.

ME! ~ Luukku 9

2011-12-09T07:00:00.000+02:00

****************************

Luukku 9

Teema: Ripustellen

****************************

Käsilaukku-kuusenkoristeet

Pikkukäsilaukut on tehty pahvia paperilla päällystämällä. Suorakaiteen malliset ovat tulitikkuaskeja ja puolipyöreät puolikas wc-paperirullasta. Koristeina on nauhoja sekä paljetteja. Näitä oli hauska väkertää ja tarvikkeita olisi riittänyt vaikka kuinka moneen. Naiselliset koristeet olivat tosin Insinöörille hiukan liikaa... :D (taisi tulla ähky mekkojen ja käsilaukkujen seassa)

Kuusenkoristeet olivat viime vuonna mm. tälläisiä söpöläisiä.

Töllissä on ennakkotietojen mukaan käytetty reissuilta mukaan tarttuneita.

Käy katsomassa, mitä ripustettavaa Eve on tehnyt.

ME! ~ Luukku 8

2011-12-08T07:00:00.000+02:00

****************************

Luukku 8

Teema: Ommellen

****************************

Skottiruutuinen Union Jack

Sain äidiltäni paljon kierrätykseen menevää tavaraa ja osan niistä nappasin omaan käyttöön jatkojalostusta varten. Varasin viime kesänä muutamia projekteja sadepäiviä varten, mutta eihän niitä tullutkaan. Sadepäiviä puolestaan on riittänyt lähes koko marraskuun ja jopa joulukuun alkuun asti, joten projekti tuli toteutusvaiheeseen vasta nyt.

Varsin jouluinen tästä tulikin, punainen skottiruutu ja valkoinen tausta, klassikkohan se väritys on. :)

Pesin ensin vanhat lakanat ja tyynynpäälliset kloritella, keltaisuus lähti ja huikaisevan valkoinen vanha lakana on helppo työstää. Materiaali on aivan toista luokkaa kuin nykyajan lakanakankaat. Nämä siliävätkin vain näyttämällä silitysrautaa sinne päin.

Vanhat skottiruutupuolihameet freesasin uuden ja hienon pesukoneen otsonointiohjelmalla (wau!). Tuoksu vaatteissa on raikas, vähän samanlainen tuoksu kuin kesällä on ulkona heti ukonilman jälkeen. Vaihtoehto B olisi ollut käyttää hameet etikkavesiliemessä, etikka neutralisoi hajut ja tuoksut hyvin. Eräs tuttavani kuulemma käyttää etikkaa vallan huuhteluaineena pesukoneessa, muutama ruokalusikallinen riittää. Sitä en ole vielä kokeillut, mutta aion vielä kokeilla joskus. Kuulemma toimii hyvin.

Onko sinulla kokemusta asiasta?

Leikkasin tyynyn pohjaksi suorakaiteen muotoiset palat sekä lankasuoraa kaitaletta skottiruudusta. Ompelin kaitaleet paininjalan leveyden verran reunasta. Ensin kulmasta kulmaan viistot kaitaleet hieman kapeampina ja sen jälkeen pysty- ja vaakasuorat päälle.

Sen jälkeen ompelin palat tyynyksi ja lopuksi rispasin ruutukaitaleiden reunasta ompeleen vierestä ylijääneet reunat neulan avulla hapsuiksi.

Taitaisi Britanniassa mennä teet väärään kurkkuun, kun skottiruudusta on väännetty Britannian lippu. En tiedä, että kummat ottaisivat enemmän nokkiinsa englantilaiset vai skotit. Varmaan kummatkin. :D

Tyynystä tuli melkein rock, ellei peräti punk! Jos oikein olisi halunnut hifistellä, niin skottiruutukaitaleiden alle (tai reunaan) olisi voinut laittaa vaikka tummansinisen kaitaleen, vähän enemmän esikuvansa oloinen olisi ehkä tullut.

Ylijäämäpaloista väkersin vielä pari sydänkoristetta. Nämä vasta punkkareita ovatkin! ;D

Töllissä huilataan tänään, mutta huomenna taas luukut on auki molemmilla.

Jouluun on enää 15 yötä, tontut liikkuu jo.

ME! ~ Luukku 7

2011-12-07T07:00:00.000+02:00

****************************

Luukku 7

Teema: Kierrätetty

***************************

Luukku aukeaa tänään Töllissä, kipinkapin sinne!

Huomisiin taas.

ME! ~ Luukku 6

2011-12-06T07:00:00.000+02:00

***************************

Luukku 6

Teema: Pipari

***************************

Pieni piparkakkutalo

Pieniä piparkakkutaloja on maailma väärällään, mutta näissä on jujuna oviaukko molemmissa sivuissa. Se mahdollistaa tarjoilun näppärästi näin:

Jokaiselle glögin juojalle oma pikkutalo mukin reunalle, kätevää ja huikean hyvä idea. Kyllä ne ruotsalaiset on sitten näppäriä, vai mitä. Idea ja kaavat ovat samasta 101 nya idéer lehdestä, kuin luukussa 3 olevat paperimekotkin.

Luulin, että idea on ruotsalaisten, kunnes löysin nettisurffauksessa tämän ohjepostauksen, joka oli jo vuodelta 2009. Ruotsalaiset ovat siis näppäriä kopioitsijoita.

Tämän pinkkitalon täytyy olla kategoriassa Suomen kaamein kämppä, jaiks. Valmiskuorrute vaaleanpunaisena näyttää ihan lapsuuden aikaiselta penisiliinilitkulta ja en pystynyt edes maistamaan, kun melkein haistoin penisilliinin maun suussani...

Vinkkejä:

Kauli taikina niin ohueksi kuin vain saat (minulla se oli noin 2 mm)
Leikkaa piparikaavat suoraan leivinpaperilla, jotta osat eivät veny siirrellessä
Laita paistamattomat osat leivinpellin päällä noin 15 min. jääkaappiin ennen paistamista. Se estää taikinan kohoamista paistaessa.
Varovasti sen sulatetun sokerin kanssa!
Käytä uunia, jossa toimii kaikki vastukset ja luukku pysyy kiinni. T. nimimerkki odotan tammikuun alennusmyyntejä ja uutta hellaa.

Klikkaa itsesi Töllin piparien tunnelmaan tästä -kliks-

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

ME! ~ Luukku 5

2011-12-05T07:00:00.000+02:00

****************************

Luukku 5

Teema: Joulukortti

****************************

Tarvikkeet:

tavalliselle kopiopaperille tulostettuja joulutervehdyksiä eri kielellä
sydänleimasin Tiimarista
kimalleliima Prismasta
korttipohjia omasta varastosta, ostettu iso nippu joskus kirpparilta

Tosi helpot, tosi nopeat ja tosi edulliset. Leikkelin kopiopaperin paloiksi (noin 6,5 x 9 cm). Lätkäsin liimalla kiinni ja painoin leimasimella sydämet. Lopuksi kopioin kylmän viileesti Nipsun idean kimalleliimasta ja vot, se oli siinä. (Käy muuten katsomassa kuinka yksinkertaisesti Nipsu on tehnyt upeita kortteja, jos et ole vielä tutustunut niihin. Ne on hianoja, kuten me täällä Tampereen seudulla sanotaan ;D)

Norsutanssia oli Evellä korteissa ainakin ennen joulua, mutta päätyikö ne tuotantoon asti.

Käyhän katsomassa miten on.

Lorem Navitatatis!

(suom. huom. Hyvää Joulua latinaksi)

ME! ~ Luukku 4

2011-12-04T07:00:00.000+02:00

****************************

Luukku 4

Teema: Lahjoitellen

****************************

Lahjakortti paketissa

Tiedätte varmaan kaikki, että kuinka vaikeaa on joskus ostaa lahjaa. Pakon edessä sitä päätyy lahjakorttiin, varsinkin monen teini-ikäisen kanssa minulle käy näin. Itse pidän rahaa/lahjakorttia vähän tylsänä (ja ehkä joskus myös laiskana) lahjana, vaikka usein niitä olen antanutkin.

Tämän joulun lahjoja taas miettiessä muutamille teini-ikäisille, päädyimme lahjakortteihin. Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Tänään on Evellä ihan mahtavan hieno idea rahalahjaan,

käy ihmeessä katsomassa Töllin luukku!

ME! ~ Luukku 3

2011-12-03T07:00:00.000+02:00

****************************

Luukku 3

Teema: Koristellen

****************************

Paperimekko

Mekko on tehty neljästä osasta:

hameosa on noin 10 x 23 cm
yläosa noin 7 x 12 cm
olkaimet noin 10 cm pitkät (2 kpl)

Tee näin:

liimaa pitsi tai muu koristenauha helmaosan alareunaan
viikkaa helmaosa ja liimaa takasauma
"rutistele" helman yläosa hieman sumppuun
taittele mekon "liiviosa" siten, että yläreunaan tulee laskos ja liimaa takasauma
yhdistä liivi ja helma toisiinsa liimalla, liiviosa tulee päälle
kiinnitä olkaimet ja koristele mielesi mukaan, nauha vyötäröllä piilottaa mukavasti yhdyssauman
voit vielä tehdä mekolle henkarin ohuesta rautalangasta taivutellen

Idea on napattu ruotsalaisesta nya 101 idéer -lehdestä. Lehdessä mekko oli tehty vanhoista kirjan sivuista ja se oli tosi kivan näköinen. Kankaisenakin mekko voisi olla aika kiva. Näitä on mukava näprätä (siis jos tykkää näpräämisestä) iltasella sohvan nurkassa. Toteutus ei tarvitse olla juuri tietyn näköinen ja mitat voi olla sinne päin. Ainakin minulle sopii välillä tällainen "löysin-rantein-askartelu" vallan mainiosti.

Viime vuonna paperikoristeet olivat tämän näköisiä.

Katso myös Even koristelut luukusta numero 3, -kliks-

PS. Heissan kaikille uusille lukijoille ja tervetuloa mukaan!

ME! ~ Luukku 2

2011-12-02T07:00:00.000+02:00

****************************

Luukku 2

Teema: kukkasin

****************************

Kukka-asetelma markettikukista

Jouluperinteisiini kuuluu aina omatekoinen kukka-asetelma. Sen perinteen olen "perinyt" isältäni. Pienenä ollessani teimme aina kukka-asetelmia sukulaisille ja ystäville tervehdykseksi. Lämmöllä muistelen vieläkin sitä tekolumen spreijausta ja kärpässienien tai lintujen asettelua. Onkin ollut hauska katsella monesta blogista eri tavalla itsetehtyjä kärpässieniä, ne olivat muotia edellisen kerran 70-luvulla. :D

Tarvikkeet:

joulukaktus 3,90
kaksi nippua neilikoita á 3,90
pussi retiisejä 0,75
pussi minipiparminttutankoja 0,99 Tiimarista
märkäoasissieni 2,50
puulaatikko omasta varastosta (sama kuin viime vuonna)
meriheinä ja rautalanka myös omasta varastosta, kuten pitkät "tuohuskynttilätkin", jotka on ostettu joskus kirpparilta
hinta yhteensä 15,94 euroa

Vuorasin puulaatikon muovipussilla ja laitoin oasiksen pohjalle. Kaktus on omassa ruukussaan. Peitin ruukun ja sienen meriheinällä, jonka jälkeen tökin neilikat paikoilleen. Retiisit ovat painettu rautalankaan ja samoin myös piparminttutangot on kieputettu rautalankaan alareunastaan. Tuohuksille tein kolot oasikseen ensin kynällä ja sen jälkeen tökin ne paikoilleen. (No jo on kovasti tökkimistä :D:D) Nyt vain odottelen, että joulukaktus aukaisee huikaisevan pinkit kukkansa täyteen loistoonsa.

Viime vuonna kukka-asetelma oli tälläinen. Samat jutut näköjään viime vuonnakin...
eikös se ole vanhuuden merkki kun alkaa toistamaan itseään ;D

Käy myös tsekkaamassa, että mitä kaunista on tarjolla Evellä omassa 2. luukussaan.

ME! ~ Luukku 1

2011-12-01T07:00:00.000+02:00

****************************

Luukku 1

Teema: Herkutellen

****************************

Kirsikkatiramisu kulhossa

Jos mielesi tekee jotain pikkumakeaa ja kevyttä, niin älä tee tätä kotona! Voin vakuuttaa, että kakku on ehtaa kamaa ja toista palaa ei pysty ottamaan ennen kuin huomenna. (röyh!)

Tarvikkeet:

savoiardikeksejä (tiramisukeksejä)
kirsikkahilloa
tummaa kaakaojauhetta

Kostutusliemi:

3 dl vahvaa kahvia
0,5 dl sokeria
halutessasi mausteeksi portviiniä, amarettoa tai muuta likööriä

Täyte:

750g mascarpone tuorejuustoa
1 dl sokeria
4 kananmunaa
ripaus suolaa

Tee näin:
Keitä vahvaa kahvia, mausta se sokerilla (ja halutessasi liköörillä). Anna jäähtyä.

Erottele keltuaiset valkuaisista ja vatkaa keltuaiset sokerin kanssa vaahdoksi. Vaahdota valkuaiset, joihin on lisätty ripaus suolaa, toisessa astiassa. Sekoita mascarponejuusto keltuaisvaahtoon (tarvittaessa notkeuta lusikalla sekoittaen juusto ennen keltuaisiin sekoittamista) ja lisää valkuaisvaahto sekaan varovasti käännellen.

Kasta savoiardikeksit kahvissa ja laita ne tarjoiluvuoan pohjalle. Levitä päälle kirsikkahillo. Kaada täyte vuokaan päällimmäiseksi ja suojaa vuoka tiiviisti tuorekelmulla. Anna tekeytyä jääkaapissa muutama tunti, sihtaa kaakaojauhetta päälle koristeeksi ja nauti sydämesi kyllyydestä.
(Lähikaupassani ei ollut tiramisukeksejä, joten tein pohjan valmiiseen kakkupohjaan. Kostutuskahvista kannattaa jättää sokeri pois tai laittaa vain vähän, koska kakkupohja on jo valmiiksi makea. Hyvää oli sekin. Pohja pitää olla muuten tooosi kostea, märkä on hyvä.)

Olen saanut ohjeen ystävältäni ja tämän helpompaa ei kakun teko ehkä voi olla. Ei uunia, ei liivatetta, vain vähän vatkausta. :D Kakun voi hyvin tehdä edellisenä päivänä ennen tarjoilua.

Taivaallisen hyviä herkkuja on tarjolla myös Villa Töllissä (juu-u, olen maistanut nam nam).

Kurkkaa Even luukkua siellä, -kliks-

Ihanaa joulunodotusta kaikille, huomenna avautuu taas uusi kalenteriluukku!

Alkukirjaimet HA

2011-11-24T16:05:00.001+02:00

- Harhailija -

tai vaikka

- Harmaus -

tai vaikka

- Haviseva -

Olisi voinut olla tämäkin kuva haasteeseen.

- Hama -

(kyseessä on kivi :)

Sisämaan kasvatti kun pääsee irti kameran kanssa meren rantaan, niin villiksihän sitä tulee. :D

Voikaa hyvin! Torstai on toivoa täynnä, että huomenna alkaa viikonloppu.

Vain elämää, ei sen enempää

2011-11-19T15:25:00.001+02:00

Kotona on meneillään muuttoralli keskikerrasta alakertaan. Tiedättekö kuinka vaikeaa on kantaa sohva kierreportaita alas? Minä tiedän (ai selkää, voi jalkaa ja auts muuten vaan).
Olen järjestellyt kaappeja, miettinyt järkeviä säilytyspaikkoja tarjoiluastioille, lautasliinoille ja glögimukeille. Kaiken yllä leijuu voimakas appelsiinin tuoksu huumaten aistit. Lainakuivurilla kuivaan pikkuaurinkoja jouluaskarteluihin ja imen tuoksuenergiaa keuhkojen täydeltä.

Pidän järjestyksestä ja siitä, että kaikilla tavaroilla on oma paikkansa. Tällä hetkellä näyttää kovasti siltä, että keskikerrassa tavarat löytävät oman kotinsa. Vihdoinkin.

Jos oli lokakuu hulinaa, niin ei sitä ole puuttunut marraskuustakaan. Perinteisesti aikatauluttaen "jouluksi valmista" ei saa aikaan muuta kuin harmaita hiuksia ja kiireen. Toisaalta taas, jos ei aseta itselleen tavoitteita, niin valmista ei tule koskaan. Kai se joulu on ihan yhtä hyvä kuin tammikuun viideskin.

Sain tänään puhelun, jota en olisi halunnut saada. Sydän pakahtuu ystäväni puolesta ja ajatukset kiertävät rullaten ympyrää. Päässä soi Irwinin typerä ralli ja en saa sitä mielestäni. Ystävänä tuntuu pahalta, ettei voi auttaa enemmän. Laihalta tuntuu, jos ei ole tarjota kuin olkapäätä tai korvaa kuunteluun vaikealla hetkellä.

Blogistania on jäänyt takaviistoon vasemmalle, kuten jo aikaisemminkin kirjoittelin. Vieroitusoireet olivat pahat alkuun, kun jätin lukematta kuulumisenne. Pelottavan helppoa on elämä ilman blogejakin. En silti ole katoamassa mihinkään, päinvastoin. Joulukuussa olen riesananne ihan joka päivä jouluaattoon asti!!! :D

Tänäkin vuonna nimittäin ilmestyy joulukalenteri, jossa on sillisalaattina joulufiilistä laidasta laitaan. Tällä kertaa MiETi-joulukalenteri on supistunut muotoon ME-joulukalenteri, kun tehokolmikon kolmas on tehokkaana muualla.

Kyse on siis Even ja minun yhteisestä kalenterista, jossa luukut aukeavat satunnaisesti jommalla kummalla tai molemilla erilaisin jouluun liittyvin aihein ja teemoin. Pysykää kanavalla kuulolla! :)

Nauttikaa viikonlopusta, minä jatkan siivousta ja järjestelyä. Ajattelin laittaa uuniin tämän vuoden ekat joulutortutkin ja sen kanssa maistelen suklaa-glögiä. Nam!

Tee-se-itse-nainen

2011-11-07T14:57:00.000+02:00

Alakerran seinät on nyt maalattu. Olen aivan rakastunut tuohon mattavalkoiseen pintaan. Se on ihan täydellinen matalaan kellaritilaan, jota ei ole tarkoitus sliipata.
[siis mun mielestä se on täydellinen noin, mutta ehkä joku toinen ajattelee toisin täydellisestä ja sen määritelmästä]

Haa, yllätyitkö? Ruusukuva onkin ekana postauksessa. :D

Tajusin juuri kuvatessa, että meillä ei ole yhtään ainoaa valkoista seinää ennen tätä koko kaupunkikodissa. Wc:n valkoisia kaakelilaattoja ei lasketa, koska sauma ei ole valkoinen. Tajusin myös, että valkoinen seinä on ihan älyttömän hyvä tausta kuvaukseen. [jos sitä ei ole aikaisemmin ollut, niin eihän sitä voi tajuta ennen kuin se on...vai mitä?]

Rosoisuus tekee tuosta valkoisesta mielenkiintoisen ja se, että maali on täysin mattaa. Seinä näyttää melkein kuin se olisi kalkittu. Tykkään! Mutta ei se NIIN mielenkiintoinen ole, että laittaisin useamman kuvan pelkästä valkoisesta seinästä. Arvelen myös, että villasukkakuvat ei ehkä enää innosta ja ne on pirun vaikea saada pysymään rosoisellakaan seinällä leijumassa, niin napsin bloggaamatta ja kuvaamatta olleita hankintojani. Osa jo vanhoja ja osa uudempia.

Huomaa upea seinä! :D

Maljakko ja kukka tarttuivat kirpparilta matkaan muutamalla eurolla. Tykkään ihan älypaljon tuosta haalistuneesta turkoosin-vihreästä hopean kanssa. Tällä hetkellä näyttää melko paljon siltä, että keskikerran olkkarin värimaailmaan tulee kuulumaan haalistuneet pastellit yhdessä siellä jo olevien värien kanssa: valkoinen, musta, ruskea ja eri harmaat.
Sinistä väriterapiaa fiilistelin tässä postauksessa viime keväänä ja tämä maljakko sopisi puolestaan tähän väripalettiin mukaan .

Haalea "likainen" pinkki on yksi suosikkiväreistä, joka on kulkenut mukanani jo nuoruudestani asti. Tämä tyyny on hankittu Pepin blogikirppikseltä jo viime keväänä. Varmaan joissakin kuvissa on jo vilahdellutkin. Ah ja voih, miten täydellinen pari yhdessä, mattavalkoinen seinä ja silkin himmeä hohto haaleassa pinkissä! Pienestä on näköjään ihminen iloinen. Vahinko, että kuvaaja/kamera eivät ole aivan yhtä korkealla tasolla, jotta silmissäni ollut vaikutelma välittyisi myös näin ruudulla.

Frillatyyny on puolestaan H&M homesta, oli alennuksessa verkkokaupassa ja otin myös mustan samanlaisen kaveriksi. Pitäähän sitä jotain väriä olla Insinöörillekin, ei taitaisi pinkin sävyissä tuntea itsensä kotoisaksi. Vähän on tämän väri liian possunpunainen, mutta ei onneksi liikaa.

Paikallinen Tokmanni myi musta-pinkkejä työkalukasseja yhdellä eurolla kappale. Olen tuskaillut entistämis-kurssilla työkalujen roudaamisen kanssa ja tämä oli kuin vastaus tuskailuihini. Ostin koko varaston pois, niitä oli 2 kappaletta jäljellä. ;)


Muistitko nyt varmasti ihastella seinääni?!?

On se valkoinen seinä vaan upea! Mutta jotta totuus ei unohtuisi, niin pari kuvaa vielä loppuun...


Vielä riittää vähän fiksaamista...

Kyllä isä nyt yllättyy!

Ja ihan itte potkaisin kumoon tyynyjä vaihdellessa. Onneksi ei häälahja rikkunut!

Reipasta maanantaita kaikille ja palaan blogeihinne kommenttien kera kunhan fiksaus alakerrassa loppuu. Toivottavasti saan tänään edellisen postauksen jakkaran valmiiksi, entisöintiä olisi tiedossa taas tänä iltana. Ihanaa!

Voikaa hyvin ystäväiseni, vaikka marraskuun viimat, sateet ja sysipimeys ympärillä ovatkin.

Tehtyjä ja tekemättömiä

2011-10-31T16:33:00.000+02:00

Lokakuu on ollut oikein hässäkkä-kuu, sinkoilua sinne ja tänne. Pimeys ei yhtään auta asiaa, sekin vähä aika jonka voisi tehdä jotain järkevää (tarkoitan järkevällä tekemisellä käsillä tekemistä), menee päivästä selviytymiseen. Sukka pukkaa, mutta niitäkin jotenkin hiiitaaaalla tahdilla.

Huonekalujen uudistamiskurssi on juuri niin kivaa, kuin ennen sen alkua ajattelinkin. Innosta puhkuen olen hionut, maalannut, purkanut ja suunnitellut. Ihan vielä valmista ei ole esitellä, mutta puolivalmista. Valmistumiseen ei tietysti yhtään auta se, että mielipiteeni vaihtelee tunneittain... :D

Viime talvena kirpparilta ostettu rahi on liimattu, pohjamaalattu, välimaalattu ja pintamaalattu.

Suunnitelmissa on kuluttaa pintaa "vanhan" näköiseksi... tai sitten ei. Viimeisimpänä olen kallistunut ei-kulutetun puolelle. Kuvat on otettu välimaalauksen jälkeisen hionnan jälkeen, juuri ennen viimeistä maalikerrosta.

Rahin päällinen on tulossa näistä kankaista... tai sitten ei. Musta-harmaa-valkoinen tilkkutyönä tehty siintää silmissä. Juju on erilaisissa pintamateriaaleissa: kiiltävää, mattaa, kuviollista, ryppyistä, nukkaista, kirjottua... Ompelua en ole vielä ehtinyt tekemään, joten voi olla, että lopputulos ei miellytäkään ja se on jotain ihan muuta. Kankaissa olevat värit sopii kuin nakutettu olohuoneen tapettiseinään ja sinne rahin olisi tarkoitus päätyä aikanaan.

Sukkasatoa on tänään viimeinen päivä ja ihmeen nahkeasti niitä sukkia tuli tehtyä. 8 paria ei ole kummoinenkaan saavutus, mutta kysehän ei ollut kilpailusta. Tein enemmän kesällä ja kesän lopulla, joten paukut taisi loppua vähän liian aikaisin satoilussa.

Vasemmalla on "hienostelusukat" alpakasta, lahjaksi menossa. Oikealla on Annikaisen ohjella tehty pitsisukka. Se oli puolitekeleenä melkein kuukauden puikoilla, mutta sain kuin sainkin tehtyä parin valmiiksi ennen satoilun loppua. Lankana on 7veljestä ja ihme natinalankaa se oli. Yleensä tykkään ihan hirmuisesti neuloa siitä, mutta tämä oli poikkeus. Siksi kai niiden tekeminen olikin melkoista ponnistelua. Malli on tosi kiva, tykkään kun pitsikuvio jatkuu kantapään loppuun asti takana.

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, mutta mulla on sukkia! ;) Alpakasta ihan itelle unisukat, unelman kevyet ja pehmoiset ovat. Jostain syystä ostan aina pätkävärjättyjä lankoja, mutta en tykkää niistä kuitenkaan. Näissäkin ärsyttää tuo kantapään jälkeinen raidoituksen "sekoaminen". Onneksi ovat unisukat, ei tarvi katella niitä, hih.

Näköjään on tullut tavaksi laittaa ruusukuva postaukseni loppuun. Tällä kertaa kuva on työkaverini 50-vuotiskimpusta, jonka veimme aamulla valmiiksi työpöydälle kera kuohuvan juoman. (oli ihan lahjapussissa, ei siis avattuna!) Ruusuja oli muuten 50 kpl, upea kimppu vaikka olikin vain pikkuruusuista.

Se olisi sitten marraskuu huomenna. Miljoonasade soi päässä, joka vuosi tähän aikaan. Ei voi mitään.

Mukavaa maanantaita sinulle, minä lähden tuunamaan huonekaluja.

Alkukirjaimet RI

2011-10-25T08:16:00.000+03:00

Joka kerta viime tingassa, tänään tulee jo uudet kirjaimet. Viime tinkaa on koko elämäni tällä hetkellä.

Risa!

Vaan ei kohta enää. Kuva on otettu eilen illalla entisöinnissä. Hitaasti, mutta varmasti homma etenee.

Tarmokasta tiistaita sinulle!

Turistina

2011-10-18T08:48:00.001+03:00

Pikainen reissu ihan kaksistaan. Rentoutumista, hyvää ruokaa ja irti kotiympyröistä hetkeksi. Turistina oikein nähtävyyskierroksella, kahvilassa leivoksilla ja päämäärätöntä kuljeskelua ilman kiirettä tai pakkoa mihinkään. Parhautta sielulle.

Blogistania on jäänyt kiireiden alle, satunnaisesti ehdin lukea joitain nopsasti, liian vähän kommentoin. Palaan takaisin kunhan saan muutaman asian pois päiväjärjestyksestä. Kaipaan teitä kaikkia. Ruusu on teille lukijani ja kaikille teille joita luen.

Voikaa hyvin siihen asti kunnes taas tapaamme!

Alkukirjaimet MA

2011-10-17T20:51:00.000+03:00

Makeaa mahan täydeltä!

Lisää osallistujien kuvia tästä linkistä.

Tänään

2011-10-06T16:22:00.000+03:00

Tänään töistä lähtiessä satoi hiljaista sumua, en edes varjoa aukaissut. Tuntui, kuin olisi pudonnut pisamia nenälle kesän jälkeen haalistuneiden omien rinnalle. Sumusade tihensi tahtiaan ja pysäkille päästessä jo varjokin aukesi. Ennen bussin tuloa ohi ajoi auto, jonka naama oli kuin hirviöllä, joka irvistää. Toinen auto hinasi kolmatta, jonka naama oli lytyssä kuin mopsilla.

Bussissa tapasin vastakohtani, tai kuulin.

Keskustelu bussin käytävän yli, kaksi keski-ikäistä naista
- Mää näytän ihan tasapainoiselta ulospäin, mutta sisältä oon ihan rikki ja hajalla, sanoi vaalea.
- Niinkö, vastasi vielä vaaleampi.
- Mää sitten tykkään eläimistä, lehmistä, vuohista ja lampaista. Kanoja mää haluaisin hoitaa.
- Meillä käy takapihalla villi kissa. Annan sille joskus ruokaa.
- Sää oot sitten ihana ihminen, sää annat sille ruakaa, hihkui vaalea ääni kimeänä. Voi pikku raukkaa, voi pikku raukkaa, lisäsi vielä leperrellen.

Jäin miettimään elämän tuokiokuvia. Olisi hienoa olla kirjailija. Voisi käyttää kaikki elämän tuokiokuvat oikeassa kohdassa ja kaikki mitä kirjoittaisi olisi totta.

Hetki yllätti keskellä arkea. Jäin toisenkin kerran miettimään. Vertasin omaa elämääni toisen omaan. Joskus ~~yleensä~~ näytän varmaan ulospäin epätasapainoiselta, mutta sisältä olen ehjä. Unohdun tuijottamaan silmät lasittuneina ja suu mutrussa kaukaisuuteen. Pää on täynnä ajatuksia ja useimmiten en edes kuule muita ihmisiä ajatuksiltani.
Pelkään lehmiä, ne on isoja. Vuohi on maailman tyhmin elukka, jos ei lasketa lampaita ja kanat vasta torvia onkin. En ehkä koskaan elämässäni ole leperrellyt. Joskus jollekin koiralle, mutta en koskaan kissalle. Vanhin kummipojistanikin sanoi 5-vuotiaana, että tykkään susta kun sä puhut kuin ihmiselle.

Pysäkiltä kuljin pitkin siltaa, metsän laitaa ja hiekkatiellä. Kahlasin läpi tuhkapensaan tulenpunaisten lehtien väistellen lätäköitä. Kotiin tullessa vaihdoin märät farkut ja piti istua alas, miettiä ongelmakohtia ja pullonkauloja huomiseen palaveriin. Taidan mennä tunteella, vasemmalta lonkalta valttikortit esiin ja hyvä tulee. Jos missä olen hyvä, niin kokonaisuuksien hallinta on vahvuuteni. Luottavaisin mielin huomiseen olen menossa.

Kirjoittelen sen sijaan tuokiokuvia blogiin. Seuraavaksi juon kupin teetä, käperryn nojatuolini Veikon syleilyyn ja neulon loppumatonta unisukkaparia alpakkalangasta katsellen tallennettua brittisarjaa.

Unohdin aamulla, että mulla olisi ollut jumppa tänään. Mietin, että oliko unohdus alitajunnan tahallinen teko. Onko sillä edes väliä?

Musta tuntuu, että blogini on muuttumassa musta-tuntuu-blogiksi. Musta tuntuu, että siihen tulee muutos kunhan saan keskeneräisistä valmista. Tällä en tarkoita itseäni.

5 satunnaista sanaa

2011-10-05T17:24:00.003+03:00

Pepiltä Mummun huushollista löytyi ihana haaste. Rakastan sanoja, luen niitä, puhun niitä ja sanoilla kikkailu on aina ollut lempipuuhiani. Jopa valokuvahaasteet on mielenkiintoisempia mielestäni, kun se täytyy liittää sanaan. Sikäli kyllä ihmeellistä, että olen täysverisesti visuaalinen ihminen. Toisaalta taas, näen usein sanat kuvina.

Näetkö sinä sanan hyhmäinen?

Haaste menee niin, että saat 5 satunnaista sanaa siltä bloggaajalta, jonka blogista otat haasteen mukaan. Pepi siis valitsi alla olevat minulle ja niistä minun pitää kirjoittaa jotain.

1. kättely/käden puristus

Kättely on kaunis tapa, jota saisi viljellä useimmin. Olin joskus katolisessa messussa ja siellä on tapana ennen kirkosta lähtöä kätellä kaikki ympärillä olevat ihmiset. Sillä toivotetaan hyvää ja rauhaisaa kotimatkaa (näin se asia ainakin minulle selitettiin). Siitä jäi hyvä mieli.

Käden puristus ilman sanoja on ehkä kaikkein voimakkain tunneilmaisu, jonka voit toiselle antaa. Tällä hetkellä muistuu mieleeni ainakin kolme kertaa, joilla on ollut minuun unohtumaton vaikutus.

Ensimmäinen oli kun rakas poikani syntyi. Tarkempiin yksityiskohtiin menemättä (cut the long story short) kaikki ei mennyt niinkuin piti. Poika syntyi ja anestesialääkäri vierelläni ei sanonut mitään, puristi vain pikaisesti kättäni. Se ele toi minulle lohtua ja muistan sen vieläkin, siitä on jo yli 21 vuotta.

Toinen kerta oli isäni kuoleman jälkeen. Ei ihan läheinen ystäväni kuuli asiasta ja nähdessämme myös hän puristi kättäni ilman sanoja. Muistan tarkalleen vielä sen hetken ja paikan. Siitäkin on yli 18 vuotta.

Kolmas kerta oli kun aviomieheni ja minä kävelimme alttarille yhdessä. Vain vähän ennen kun astuimme häävieraiden eteen, hän puristi kättäni sanomatta mitään.

2. aurinko

Ihana, ihana aurinko! Suhteeni siihen on kaksijakoinen, rakastan ja pakoilen. Olen vaalea ihoinen ja palan tosi nopsaan, siksi sitä on pakoiltava. Aurinko herättää, levollistaa ja hellii mieltäni. Ikävä sitä taas tulee.

3. lumihanki/lumisade

Auringon jälkeen toiseksi paras on lumi. (Tämähän siis tarkoittaa sitä, että aurinkoinen talvipäivä on ylellisyyttä?). Talvi ei minua masenna, vaan auringottomuus. Lumisade voi olla kaunis sekin, mutta siitä seuraavat lumityöt ei. Lumisade pesee talvella luonnon. Ja voiko olla kauniimpaa näkyä kuin sokerikuorrutelumi oksien päällä auringon paisteessa?

"tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki", tiedä häntä. Helpommallakin voisi päästä kuin mitä Hellaakoski uhoaa.

4. automatka

Hmm? Joka työaamu pakollinen. Pitkään kestävänä ankara koetus selälle. Ulkomailla ihan parhautta.

Joskus kauan sitten 90-luvulla olin parhaanystäväni kanssa Irlannissa automatkalla viikon verran. Vähän kyllä hirvittivasemmalla puolella ajaminen ja vannoimme, että kaikki liikenneympyrätkierretään kaukaa, niitähän kierretäänkin ihan väärään suuntaan. Eipä mennyt, kuten suunnittelimme. Noin 300 metriäautovuokraamon pihasta oli kolmikaistainen ympyrä, josta kääntyi teitä viiteensuuntaan. Siitä se oli ajettava ja hyvin sujui (ystävä oli ratissa onneksi!). Ajaminen oli yllättävän helppoavasemmanpuoleisessa liikenteessä. Joskus tosin kun piti nopsaan vaihtaavaihdetta, niin väkisinkin käsi kopeloi ikkunankahvaa, eikä vaihdekeppiävasemmalla.

5. sietokyky

Usein koetuksella. Usein myös koettelen sitä itse tarkoituksella. Jotain Hellaakosken ajatuksista taitaa kuitenkin itää takaraivossani. Käsitöissä varsinkin sorrun hulluuden puuskiin, vaikka helpommallakin pääsisi.

Kaikkein pahin kirosana maailmassa on versiopäivitys. Mulla palaa hihat ihan heti, jos tietotekniikka ei pelaa. Eipä kai se puuseppäkään tylsällä sahalla tai puukolla halua tehdä mitään. Viimeksi eilen olin millin päästä järkyttävästä itkupotkuraivarista ja töistä lähtiessä ei ollut hihoja lainkaan.

Kaksijakoinen on suhteeni siihenkin. Joskus omaan lehmän hermot, vaikka ämmiä sataisi. Kriisitilanteissa olen yleensä parhaimmillani ja silloin sietokykyä ei yksinkertaisesti ole olemassa, koska laitan sen tauolle.

Kiitos Pepi, kivat sanat!

Jos haluat osallistua haasteeseen, niin laita viesti kommenttikenttään. Keksin mielelläni sanoja sinulle.

Mukavaa pikku-lauantaita kaikille!

[edit. unohdin sanoa, että laitan pyydetyt sanat tänne blogini kommentteihin]

Aikavaras

2011-09-29T09:45:00.001+03:00

On tehty monia hyviä artikkeleja työpaikalla vaanivista aikavarkaista.
"Kyse on aikavarkaista. Siitä, että aika kuluu joko toisarvoiseen puuhaan tai menee jonkun toisen hyödyksi. Yleensä kaikkein suurin aikavaras olet itse, omat työtapasi sekä suhtautumisesi ajankäyttöön, sanoo Rastorin johtava valmennuskonsultti Vesa Lepistö." Linkki artikkeliin löytyy täältä.

Ongelmani ei ole työpaikan aikavarkaudet vaan ihan oman vapaa-ajan. En tiedä, että liittykö se yleisenä oireena tähän syksy-angstiin jota poden, vai olenko vaan vanha ja väsynyt. Tuntuu, että en saa mitään tehdyksi työpäivän jälkeen ja viikonloput menee hengästyttävällä vauhdilla vilistäen silmissä ohi.

Kaikki repsottaa jotenkin, keskeneräisyyden sietokyky on äärirajoilla mielessäni. Yritän kovasti tsempata itseäni, että ajan mittaan nekin järjestyy. Mitta vaan alkaa olla lähes täynnä.

Kotiyöt ovat ylivoimaisen työläitä ja joka kohdassa menen siitä, missä aita on matalin. Aikavaras hoi, tahdon omani takaisin!!!

Ja kysehän ihan oikeasti ei ole mistään muusta kuin omasta päästäni, omasta ajan järjestelystä ja omasta ajankäytöstäni. Peiliin päin siis käännyn.
Onko sinulla aikavaras kylässä vai käännytitkö sen ovelta jo heti tullessa?

Postauksen kaikki kuvat on täältä, ihania kuvia.

Kaikesta jupinasta huolimatta toivotan sinulle seesteistä, rauhallista ja mukavaa loppuviikkoa!

Rallia joka puolella

2011-09-27T19:14:00.001+03:00

Viikonloppuna oli tehtävälistalla tai tapahtumia jos jonkinlaisia. Haettiin lauantaina aamusella Pepiltä kaksi sänkyä yläkerran vierashuoneeseen (sorry Pepi se aikainen herätys!) peräkärryn kanssa ja mökkitiellä oli vastassa järjetön määrä porukkaa. Keskellä metsäraittia, jossa kulkee noin kolme autoa päivässä, seilasi ukkoa kuin pipoa ja asettelivat kylttejä ja kieltoja. Vuotuinen rallin erikoiskoe sulkee koko tien iltaan asti. Häh?

Insinööri oli innoissaan, moottoriurheilu on intohimona. Minä en niinkään, kolme tuntia melkoista pöristelyä korvissa, kun oletuksena oli maaseudun hiljaisuus. Olihan se mukavaa, että toisen lempiurheilu tulee kotiovelle. Huomattavasti helpompi seurata, kun 125 autoa menee pihan vierestä, kuin että pitäisi lähteä niiden perässä johonkin. :D

Luontoa ehdin kuitenkin iltasella ihastella ja ihan hiljaisuudessa. Taivas löi tulta saunaan mennessä.

No sunnuntaina sitten vasta ihasteltiinkin luontoa. Even kanssa poikettiin metsässä sellaset kuutisen tuntia ja saaliina oli lähes 12 kiloa suppilovahveroita. En pystynyt niitä kuvaamaan tai tänne blogiin laittamaan, kun vieläkin nukkumaan mennessä suppikset vilisee silmissä. Ihan joka kerta kun silmät laittaa kiinni, niin suppilovahveromattoja tulee liukuhihnalta verkkokalvoille. Jos haluat saalista ihailla, niin kurkkaa Even blogiin. Siellä niitä vilistää lisää... (mä en ite pysty!)

Sienihulluus iski ihan totaalisesti. Tänä vuonna suppiksia ei tarvitse etsiä, niitä voi ihan vaan noutaa. Ja aion mennä ensi viikonloppuna taas, miljuuna uutta oli jo tulossa. Muutamalle työkaverille lupasin poimia ja kuivattuinahan niitä voi säilöä monta vuotta...

En ole vieläkään ehtinyt vastata saamiini haasteisiin, anteeksi kovasti. Hyvityksenä tarjoan teille ruusun sohvapöydältäni.

Markettikukista tein kimpun ja ruusut alkaa jo vähän nuukahtaa, jollain tapaa nätisti kuitenkin. Vähän rappioromantiikka meinigillä. Eniten kuitenkin hämmästelin noita värejä ja terävyyttä valokuvassa. Kuvaa ei ole manipuloitu tai muokattu mitenkään ja se on nappastu digipokkarin automaattiasetuksilla. Joskus näköjään onnistuu ihan tietämättään...

Oikein mukavaa ja aurinkoista viikkoa teille kaikille, ihanaista auringon paistetta on luvattu säätiedoissakin. (hymyilee leveästi auringolle hän)

Alkukirjaimet VO

2011-09-23T22:25:00.000+03:00

Voipunut!

(kuvaajalla ihan sama fiilis kuin kuvattavalla)

Muiden osallistujien kuvia löydät tämän linkin takaa blogin kommenteista klikkaamalla.

Montaa lajia

2011-09-22T18:12:00.000+03:00

Juhlittiin synttäreitä, ihan vaan kaksisteen Even kanssa. Paikka oli Ravinteli Bertha Tampereella. Odotukset oli kovat, ravintola on noussut Suomen parhaat listalle sijalle 21 ja kaikissa arvosteluissa se on saanut lähes poikkeuksetta ylistäviä arvosanoja.

Alku oli lupaava, ravintolassa itse leivottu luomuleipä ja luomukirnuvoi. Ihanan rapeakuorisesta leivästä kerrottiin myös, että mistä jauhot ovat peräisin, samoin kirnuvoin tekijä ja suolaisuusprosentti. Vaikka en olekaan ihan hirmuisesti ruuan kanssa snobbaaja, niin kieltämättä tuli hyvä tunne siitä, että tietää mistä ruoka tulee.
Ruoka oli hyvää, ellei erinomaista. Aidot aineet (voi, kerma ym.) ja maut olivat kohdillaan, mutta jostain syystä jäin kaipaamaan jotain. Ehkä vähän rohkeutta maukuihin. Jos ruoka-annoksen nimi on fenkoli, purjo, kuha, niin oletus on, että siinä maistuisi fenkoli. Ehkä tämä on vain hifistelyä ja pilkun viilausta, mutta odotin jotain enemmän.

Fenkoli, Purjo, Kuha

Loistavaa oli puolestaan ruualle suunniteltu viinipaketti. En ole koskaan elämässäni saanut niin täydellisiä, ruokaan sopivia viinejä kuin siellä sain. Niistä löytyi karismaa, rohkeutta ja jokainen viini nosti ruuan ylemmälle tasolle. Viineistä myös kerrottiin jokaisesta alkuperä, käytetyt rypäleet ja tekijä. Ihan huippua!

Miten niin aiheeseen sopiva viinin nimi?

Maitosuklaa, Vanilija, Suklaa

Tarjoaisitko sinä tämän jälkiruuan kanssa punaviiniä? Olin ihan äimän käkenä, mutta se oli mielettömän hyvää. Nam, vieläkin vesi herahtaa kielelle.

Naistenhuoneessa oli myös mielestäni hieno ylläri.

Ei kertakäyttökäsipyyhkeitä, vaan pieni oma pyyhe jokaiselle. Ekologista vai ei? Ei ainakaan kertakäyttökulttuuria ja pidän siitä.

Kamerassakin oli ylläri, hih.

Synttärisankari ite!

Voin lämpimästi suositella Berthaa hyvän ruuan ystäville. Muista varata pöytä ajoissa, muutkin ovat suositelleet sitä monille muillekin.

Näistä juhlatunnelmista onkin ihan luontevaa siirtyä villasukkiin, vai mitä. ;D

Olen nyt neulonut sukkasatoon yhteensä viisi paria ja kaksi paria on loppusuoralla valmistumassa. Oma tavoitteeni satoiluun oli, että pari viikossa, mutta nyt ollaan reilusti ylitavoitteen: 5 paria/2½ viikkoa.
Viimeisimmät valmistuneet sukat on polvekeraitaa ja tästä mallista taisi tulla uusi suosikkini. En ollut tätä aikaisemmin kokeillut.

Pepi: Onko tuttu tyyny? :)

Tekemistäni sukista löytyy kuvia tuolta Sukkasadon perunalaarista (linkki sivupalkissa lukemistossani), jos nyt sattuu ne sukat kiinnostamaan lisääkin. Siellä on muuten aivan ihania sukkia monella tehtynä. Sukkasatoilijat ovat tehneet syyskuun alusta viime maanantaihin mennessä jo 441 paria erilaisia polven alapuolelle puettavia. Käsittämätön määrä ja moni pari löytää tiensä hyväntekeväisyyteenkin. Hienoa!

Tässä puolestaan on viimeisin aloitettu "pari" vartta vaille valmiina. En ole eläissäni aloittanut villasukkaa kärjestä, enkä tehnyt pyöröpuikoilla, mutta nyt ajattelin opetella kahden sukan tekemisen yhtäaikaa pyöröillä ja kärjestä alkaen. Kirjassa neuvottiin, että tee eka pari eri väreillä, jotta homma helpottuu. Tarvii vielä varmaan harjoitella toinenkin pari samoilla väreillä, jotta saan noille parit.

Vielä en ole ihan vakuuttunut. Tykkään tosi paljon viidellä puikolla neulomisesta ja mielestäni pyöröpuikon vetely edestakaisin on jotenkin hankalaa. Kai siihenkin tottuu. En ainakaan vielä luovu KnitPron puupuikoistani, 15 cm pituus ja tottumus tekevät niistä kyllä ihanat käsitellä. :)

Muuten mennään syyslukkarin mukaan, ma-ilta huonekalujen entsitys, ti ja ke illat neulomista sohvan nurkassa, to-ilta työfysiojumppa (että oikein hävettää kuinka rapakunnossa ihminen voikin olla, huoh), pe-iltana maalle ja sieltä su-iltana takaisin kotiin. Siinä se viikko sitten menikin.

Ihanaa kun tänään paistoi aurinko! Heräsin taas siitä kamalasta syyshorroksesta, johon olen vaipunut. Horroksessa olen ollut myös blogistaniassa, nyt ei vaan jaksa. Ei kyllä jaksa paljon muutakaan...

Aurinkoa myös sinun loppuviikkosi!

Alkukirjaimet SI

2011-09-16T20:25:00.000+03:00

Alkukirjainhaaste, tällä viikolla SI

SIivoton!

Alkukirjaimet valokuvahaaste

2011-09-12T14:09:00.000+03:00

Osallistuin ensimmäistä kertaa valokuvahaasteeseen. Keväällä jo mietin, mutta se sitten jäi. Tämän haasteen idea on mielestäni hauska ja vaatii myös miettimistä. Joka viikon tiistai-iltana annetaan alkukirjaimet ja osallistujan pitää julkaista alkukirjaimiin liittyvä valokuva. Aikaa haasteen tekemiseen on viikko, joten juuri ja juuri ehdin tämän viikon haasteeseen. Lisää tietoa löytyy tästä linkistä.

Alkukirjaimet ovat NE ja kuvani on tässä:

Jaa, että miten tähän kuvaan liittyy NE-alkuinen sana? NElistävä sarvikuono, tietty!

Muiden osallistujien kuvia pääset katsomaan tästä linkistä, blogin kommenteista klikkaamalla.

Iloa viikkoosi!

Saaliit suurenee

2011-09-11T20:37:00.000+03:00

Metsien keltaista kultaa!

Suppilovahveroitakin löytyi jo ihan mukavan kokonen pussukka. Kätkäläinen löysi uuden saalispaikan (hyss, kuiskaten), joka oli täynnäänsä pikkiriikkisiä suppiksia. Ah ja voih! Ainoa harmitus siellä metsässä on ne hirvikärpäsenpirulaiset. Paitsi jos saalista tulee, silloin ei haittaa nekään yhtään! :)
Onko muuten kenelläkään tietoa, että tehoaako se myynnissä oleva hirvikärpäsmyrkky? Töissä olen kuullut mielipiteitä molempiin suuntiin, lähinnä negatiivista palautetta kuitenkin.

Eipä tänne muuta ihmeellistä kuulu. Lähinnä sukkia ja vähän huonekalujen uudistamista. Daaliat kukoistaa vieläkin maalla. Joka viikonloppu niistä pitää napsia muutama sisälle maljakkoon. On ne vaan ihania. Melkein yhtä ihania kuin kanttarellit. :D

Nappasin myös muutamia taivaskuvia. Näihin on kiva palata syysmyrskyissä ja talven pakkasissa.

Kiitokset kaikille edelliseen kommentoijille ja tervetuloa Riitta! Tervetuloa kaikille muillekin uusille lukijoille, en aina näe lukijapaneliani, joten toivottelut on tainneet jäädä väliin monta kertaa.

Mukavaa maanataita kaikille huomiseen. Itseäni nuo maanantait ei aina hirmuisesti innosta, mutta pitää yrittää tsempata. :)

Metsään meni

2011-09-04T21:46:00.000+03:00

ja tuli onneksi poiskin.

Syksyn ekat!!! Oijoi, sieltä niitä on tulossa. Näistä ei tosin ihan vielä taida tulla soossia... Koskas Eve tulette saalistamaan?

Oli mulla karttakin mukana, vaikka ikuna en ole eläissäni metsään eksynyt.

Kamerakin oli mukana.

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikoa kaikille!

Sukkasillaan mennään

2011-09-03T16:19:00.003+03:00

...kun kerran kengät ei pelitä. :)

Aurinko paistaa ja takana on hyvin ja pitkään nukuttu yö. Kummasti se maailma muuttuu auringon myötä.

Sukkasatoon valmistui ensimmäinen pari Novitan 7veljestä kyyhky langasta. En ole itse ollut oikein koskaan mieltynyt näihin pätkä- ja/tai raitavärjättyihin lankoihin, mutta kummallisesti niitä aina mukaan tarttuu. Tämä kerä oli alennuksessa ja värit ovat minun makuuni.
Sukat on ihan perusmallia ja nro 4 puikoilla neulottu. Varren tein reuna- ja nilkkaresoria lukuunottamatta sileänä, koska siinä mielestäni raidoitus on kauniinpi kuin joustimessa.

Nämä puolestaan eivät kuulu sukkasatoon, ne ovat aloitettu ja valmistuneetkin ennen 1.9. Pinkit ovat neulottu 7veljestä langasta nro 4 puikoilla. Tummansininen on Novitan isoveli-lankaa ja ne on tikutettu nro 5 puikoilla.

Tykkään aina joskus neuloa sukkia (tai melkein töppösiä) paksusta langasta. En ole löytänyt montaakaan pitsisukkamallia paksulle langalle ja niinpä tein monesta mallista yhdistelemällä "oman" mallin. Oma on lainausmerkeissä, koska siinä ei ihan oikeasti ole mitään omaa.

Suunnitelmissa on, että kirjoitan ohjeen ylös ja laitan sen tänne sivuilleni. Jos vaikka joku muukin haluaisi kokeilla samanlaista.
Nyt on puikoilla kirjoneulesukat lapselle, toinen pari sukkasatoon on siis jo hyvällä mallilla.

Mukavaa lauantaita kaikille!

Just joo

2011-09-02T22:08:00.000+03:00

Täydellisen viikon täydellinen päätös.
Viikon saldo:

Käynti osteopaatilla = joka paikkaan sattuu
Olo on, että flunssa on tulossa takaisin = poskiontelotulehdus
Töissä prakasi sähköposti ja serveri = osa töistä jäi tekemättä
Syysmelankolia = eniten *piip* kaikki

Niitti:
Ajattelin mennä lyömään palloa rangelle ja kaivoin viime vuonna ostetut golfkengät kenkälaatikosta. Tosi hyvät Karhun kengät, paitsi että...

...laatikossa oli kaksi vasenta kenkää. Just joo.

Enää ei voinut kuin nauraa. Se parhaiten nauraa, joka on hysteerinen perjantai-iltana.
Vai mitä?

Toivottavasti sinun viikkosi oli parempi kuin minun. :D

Tunnustamista

2011-09-01T10:06:00.000+03:00

Tunnustan!
Olen saanut ainakin kolmelta ihanalta blogikaverilta tunnustuksen ja tunnustan, että olen lyönyt asian ihan laimin. Kiitos Pepi, Paula ja Kirsi!

Tunnustan!
Syksy iskee päälle taas kerran, lyö molemmilta puolilta poskille märällä rätillä. Istuisin vaan illat pitkät nyhjäämässä. Mikään ei huvita, mikään ei sytytä, mikään ei innosta.

Tunnustan!
Olen haahuillut blogistaniassa satunnaisesti. En kommentoi, en lue, en postaa. Se syksyn märkä rätti iskee tännekin.

Tunnustan!
Olen joka aamu ihan pihalla siitä, että mitä puen päälleni. Ja ikinen päivä on väärät vaatteet, liian kuumat, liian kylmät, liian jotain. Väliaikamaailmassa elän juuri nyt, kuten jokaisena syksynä joka ikinen vuosi.
Syksy, blääh.

Tän valitusvirren jälkeen sitten tunnustan ne, mitä pyydettiin. :)

1. Suosikkiväri

Pinkki. Ja kaikki muutkin, pääasia on, että on väriä.

2. Suosikkieläin
No ei ihan oikeastaan mikään. Maalla tykkään bongata lintuja ja pelaan Angry Birdia. Kai se sit lintu on, paitsi kalkkuna on ihan hirveen ruma. Mutta hyvää.

3. Suosikkinumero
5. Onnennumero lapsuudesta lähtien. Keskitien kulkija olen ilmeisesti.

4. Suosikki alkoholiton juoma
Lämpimistä tee, kylmistä vesi.

5. Facebook vai Twitter?
Ei mun juttuja kumpikaan, SoMesta riittää bloggaus.

6. Intohimoni:
Juustot. Tee. Langat. Kankaat. Kirpparit. Korut. Kengät. Kassit. Mieheni. Suunnittelu. Onhan näitä.

7. Saada vai antaa lahja?
Antaa! Olen kamalan huono lahjojen saaja, vaikka tykkään toki saadakin niitä.

8. Suosikkikuvio
Sydän. Medaljonki. Sipulikupoli. Pyöreä. Symmetrinen.

9. Suosikkiviikonpäivä
Sunnuntai, paitsi ilta. Torstai, toivoa täynnä. (paitsi tänään)

10. Suosikkikukka
Pinkki tai vaaleanpunainen. Pioni tai ruusu, sormustinkukka tai neilikka. Kaikki on kauniita.

Alavireisenä mennään, mutta kyllä se tästä taas kohta tokenee. Viikonloppuna mennään maalle, maanantaina alkaa huonekalujen entistys ja sukkia tulee puikoilta. Kellarikin etenee pikkuhiljaa, kyllä se tästä.

Kevyt välipala

2011-08-27T18:08:00.000+03:00

Kuten kuvasta näkyy. Rocky Road muffinsit Johan Åkerbergin Muffinsikirjasta. Sisältää muun muassa rouhittuja vaahtokarkkeja, pähkinöitä ja suklaata. Nam man, toista ei pystynyt, ehkä myöhemmin.

Kaupunkikoti on aina kesän jälkeen ihan hunningolla, pikku-rivaripuutarhakin ryöpsähtää valloilleen hoitamatta. Eipä ole paljon istuttu näillä, ei.

Kellarin pintaremontti otti viikolla askeleen eteenpäin. Eipä tarvi olla kummoinenkaan selvännäkijä, jos veikkaa, että lopputulos on parempi kuin alkuperäinen.

Ennen:

Ja jälkeen:

Yksi valmiina, neljä odottaa kohtaloaan. Ja se kohtalo on vitivalkoinen, täysin matta, melkein kuin kalkittu. Sopii kuin nenä päähän kellarin seiniin. Me like!

Odottelen edelleen arvontavoittajien yhteystietoja sähköpostiini!!!

Mia, Paula ja Wihtori, hei.

Nyt olisi aika laittaa postiosoitteesi minulle.

Kaupunkikoti saa odotella ihan rauhassa remontoijia, täällä vedetään lonkkaa Maalla ja nautitaan huippuhienosta kelistä. Kesä on tullut takaisin!

Leppoisaa lauanataita myös sinulle!

Uusia elämyksiä

2011-08-25T09:15:00.002+03:00

Olen koko ikäni neulonut, mutta pidän itseäni kuitenkin noviisina moneen muuhun neulojaan verrattuna. Joskus teini-ikäisenä tein itselleni villapaidan, ihanan mariannekarkki-raidallisen jota pidin kässytunneilla tehdyn valkoisen toppaliivin kanssa aina. Nykyään ihmettelen, että miten ihmeessä sain sen aikaiseksi. Ei tulisi mieleenikään neuloa villapaitaa tai edes liiviä.

Teen huiveja joskus, mutta sukkia tulee liukuhihnalta. Kaikki tekemäni pipot ovat olleet katastrofeja. Liian isoja rastamyssyjä tai sitten liian pieniä kittanoita. Olen aina haaveillut, että haluaisin tehdä sopivan ja istuvan pipon. Virhe tulee yleensä siinä, että seuraan ohjeita summittain sinnepäin tai lanka/puikot on vääriä.

Nyt siihen tuli muutos. Lupauduin uuden ohjeen testineulojaksi Junidunille ja suuntasin askeleeni lankakauppaan. Rakastan käydä lankakaupoissa ja samalla myös ahdistun niissä ihan hirveästi. Tiedättehän sen tunteen, kun astuu lankakaupan ovesta sisään ja haltioituu lähes kaikista keristä, vyyhdeistä, väreistä ja neulepinnoista niissä ihanan pienissä mallitilkuissa langan vieressä. Yleensä hipelöinnin jälkeen lähden kaupasta ulos kahden kerän kanssa tai tyhjin käsin. Kotona sitten ihmettelen, että mitähän minä näilläkin kerillä oikein teen. Mutta nyt oli kaikki toisin, mulla oli lista.

Valittavana oli Dropsin Lima, Nepal tai Merino Extra fine. Debbie Blissin Rialto tai Cashmerino DK, Primaveran TeeTee tai Cascade Yarns 220 Wool tai vastaava. Tunsin itseni ihan pro-tason neulojaksi kun tärkeänä tutkin lankoja ja vertailin niitä.

Päädyin siihen tai vastaavaan, koska siitä löytyi lempivärini.

Artesano Superwash merino, 100% villaa. (Oi kuinka rakastan noita lankojen nimiä, mystisiä ja lähes hepreaa, mutta niin kiehtovia). Lanka on ihanan pehmeää (no mikähän merinovilla ei olisi?), taivaallisen luistavaa neuloa ja 50g kerässä on n. 112 metriä.

Ja tälläinen niistä kahdesta kerästä sitten tuli.

Pipa istuu kuin valettu, on lämmin ja ihan ihkaensimmäinen onnistunut päähine neulomalla. Wau!

Toisesta kerästä jäi vielä sen verran lankaa ja siitä voisi tehdä vaikka kämmekkäät. Sorelli on kaunis malli , samoin Rinsessa.

Jos jollekulle vielä jäi epäselväksi, että mikä on lempivärini, niin laitan vielä yhden kuvan.

Huivit on ostettu joiltain reissuilta kuten päivittäin käyttämäni käsilaukkukin. Se on Camdenista Lontoosta viime syksynä ostettu. Jos muuten podet kroonista Lontoo ikävää, niin kurkkaa tänne. Se on yksi lempiblogeistani, jossa käyn fiilistelemässä.

Kumpparit on löytö kirpparilta ja kauppakassi on S-marketin kauppakasseja.
Tulkoon sade, tuulet tai tuiskut, minä olen valmis! ;)

Pipalangan ostin Lankaideasta ja sieltä tarttui mukaan myös yhdet sukkalangat sukkasatoa varten. Ystäväni täyttää vuosia lokakuulla ja hänelle ajattelin neuloa vähän paremmat sukat lahjaksi. Tällä seudulla asuville tiedoksi, että Lankaidea on muuttanut Aleksanterinkadulla uuteen paikkaan, nyt se on lähes vastapäätä Koskikeskusta, melkein Suvantokadun kulmassa, jos ette sitä vielä tienneet.

Sterk-langassa on 40% alpakkaa, 40% merinovillaa ja 20% nylonia. Se on untuvan keveää ja pehmeää, 50g kerässä on n. 137m.

Lankamaailmasta puolestaan kävin hakemassa nämä kaksi kerää jo aikaa sitten ja juuri kuten edellä kuvailin. Hypistelin aikanin ja hätäpäissäni ostin nämä kaksi. Huivilangaksi näitä ajattelin.

Delanossa on 5% alpakkaa, 5% mohairia, 10% villaa ja 80% akryylia, 50g kerässä n. 225 metriä. Jos vaikka pitsihuivin näistä tekisin. Pitsihuivin teko on ollut oppimislistallani jo pitkän aikaa, mutta vielä en ole uskaltanut. No ainakaan sitä ei tapahdu ennen sukkasatoa, kaksi kuukautta tikuttelen sukkaa sukan perään. :D

Vielä on muuten aikaa osallistua Sukkasatoon, tule ihmeessä mukaan joukkoon. Nyt meitä on jo 188 innokasta neulojaa. Lainaus sivuilta: " Sukkasadossa neulotaan tai virkataan yhdessä sukkia, tossuja, töppösiä, säärystimiä - kaikki polvesta alaspäin puettava otetaan huomioon. :) Voit neuloa tai virkata itsellesi tai lahjaksi, pukinkonttiin tai hyväntekeväisyyteen."
Ja vielä: "Sukkasato ei ole kilpailu, vaan tarkoitus on pitää hauskaa yhdessä sukkien parissa. Jos niin käy, ettet ehtisikään neuloa yhtään paria koko syys-lokakuun aikana, kukaan ei nuhtele sinua"

Arvontavoittajilta Mia, Paula ja Wihtori odottelen vielä tietoa postiosoitteestanne sähköpostiini, joka löytyy blogini alapalkista. Laita osoite tulemaan, jotta voin lähettää palkinnon sinulle.

Flunssa alkaa olla selätetty tällä kertaa. Tuliko teidän mielestä flunssa-aalto jotenkin aikaisin tänä vuonna?

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Voittaja!

2011-08-23T12:59:00.001+03:00

Arvonta on suoritettu ihan perinteisesti arpalappuja käyttämällä ja Insinöörin avustuksella.

Ramsign numeroemalikyltin voitti:

LIISA!

Osanotto oli erittäin runsasta ja siksi päätinkin arpoa vielä muutaman yllätyspalkinnon.

Saippuatelineen ja sytykeruusuja voitti

MIA!

Kirpparilta löytyneen Globe Hopen kukkaron sekä magneetin...

... voitti Rakkauden talon PAULA!

Magneetin tekijä löytyy tämän linkin takaa. Kannatta kurkata, iiihania koruja ja juttuja löytyy sieltä.

Kirpparilta myös löytynyt pitsiliina sekä toinen magneetti menee...

... Wihtorille!

Onnittelut voittajille ja kiitos kaikille osallistuneille!

Laittakaa kaikki voittajat yhteystietonne minulle, sähköpostiosoitteeni löytyy blogin alareunasta. Liisa, sinulta riittää sähköpostiosoite, välitän tietosi Ramsignille ja he hoitavat arvontavoiton sinulle valintasi mukaan.

Muilta voittajilta tarvitsen postiosoitteen, jotta saan paketit läheteyiksi teille päin. Odotan kaikilta yhteystietoja tämän viikon loppuun asti. Jos siihen mennessä en ole saanut tietoja, niin arvon palkinnon uudelleen osallistujien kesken.

Nyt painun sängyn pohjalle peiton alle, syysflunssa iski. Kurkku on kuin riivinrauta (naamakin samaa sukua) ja olo surkkujen surkku. :[

Voikaa te muut hyvin!

Arvonta on päättynyt!

2011-08-22T12:00:00.003+03:00

Ramsign kylttiarvonta on päättynyt
22.8. klo 12.00

Voittaja ilmoitetaan täällä blogissa myöhemmin.

Cup of tea, love?

2011-08-19T22:01:00.003+03:00

Olen vannoutunut teen juoja. Kahvia olen elämässäni maistanut kerran. Siksi olinkin innoissani Kirsiltä saadusta arvontavoitosta, teen juojan unelma. :D

"Soisimmepa joskus itsellemme vaikkapa kokonaisen tunnin teehetkeä varten, tajuaisimme, että elämä saattaa sittenkin olla paljon yksinkertaisempi juttu kuin yleensä luullaan."

Kaikki lainatut tekstit ovat tästä kirjasta.

Luin kirjan heti, kannesta kanteen. Ja tulen palaamaan siihen vielä monta kertaa uudestaan. Kirjassa on kaikki peri-Brittiläiset teeherkut: skonssit, lemon curd, hillot, muffinit, hedelmäkakut... reseptejä kokeilen ihan varmasti.

"Jopa The Rolling Stonesien Keith Richards, paremmin tunnettu teetä huomattavasti epäterveellisimmistä juomistaan, sanoo ettei hän kerta kaikkiaan voi elää ilman teetä."

Oi miten hyvältä tee maistui tästä suloisesta kupista, ja mulla on niitä kaksi!
Pöytäliina kirpparilta 1,50 ja kärpäskupu toiselta kirpulta 2,-. Molemmat nappilöytöjä terassille.

"Pane kattilaan kylmää vesijohtovettä. Kun pintaan alkaa nousta ilmakuplia (92-96 asteessa), vesi on sopivan kuumaa. Kattila ei saa jäädä levylle kiehumaan. Keitetty vesi ei pysty irroittamaan teestä kaikkia makuaineita."

Daalia omasta ruukusta, suosikkivärini kukissa.
Maljakko on äitiepäivälahja pojaltani vuosia sitten, tärkeä maljakko ja usein käytössä.

"Sokeria? Sitruunaa? Makuasia. Silti sitruunaa ja maitoa ei koskaan tule käyttää yhtäaikaa, sillä ne leikkaavat maultaan toisiaan."

Tuhannet kiitokset Kirsi, ehkä maailmanhistorian ihanin ja osuvin arvontavoitto. Vannoutuneena tee- ja brittifanina (sanoin sen jo arvontakommentissanikin) olen ihan INNOISSANI. (virtuaalihalaus ja rutistus yhdeltä onnelliselta:)

Ja seuraava onkin sitten ehkä maailmanhistorian IHANIN tuliainen. Ranskalainen, hyvin hyvin vanha, tarjoiluvati. Lähes kaikki minut tuntevat tietävät heikkouteni tarjoiluastioihin, niin myös Eve.

Siis näin täydellistä ei edes ole olemassa ja se on mun!!! Olen sulatellut tätä koko kesän ja ohimennessäni aina vaivihkaa silitellyt ja ihaillut. Insinöörille on tehty jo tilaus: lautashylly on pakko saada. Ja tämä menee sinne kunniapaikalle.

Siis kattokaa ny, ooh.

Tuhannet kiitokset Eve! (sua mä halaan ihan livenä taas nähdessä :)

Olo tuntuu kovin rikkaalta, onnellisuuteen ei tarvitse lottovoittoa.

(vaikken sitä hanttiinkaan laittaisi ;D )

Onnekasta viikonloppua kaikille, minä lähden juomaan teetä.

Joko osallistuit Ramsign-arvontaan? Aikaa on vielä muutama päivä!

Lämmittelyä

2011-08-17T20:16:00.000+03:00

... syksyn sukkasatoon olen viritellyt. Osallistun tempaukseen nyt toista kertaa ja en malttaisi odottaa kuun vaihtumista! Innokkaita sukantekijöitä on ilmoittautunut jo 148, vau. Vielä ehdit mukaan, ilmoittautuminen on auki 28.8. asti. Jos innostuit, niin katso linkkiä sivupalkista!
Kesän aikana olen tikutellut muutaman parin sukkia ja muutamat ovat jo lähteneet maailmalle ehtimättä valokuvaan. Luulin ne kuvanneeni, mutta eipä näkynyt kuvia missään, pöh.

Raidalliset aloitin jo talvella, mutta jumi iski. Lopetin ne kesän alussa ja siitä lähtien on puikoilla ollut sukantekele lähes koko ajan. Voi, että kun rakastan noita kirkkaita ja röyhkeitä villasukkavärejä. Ei harmaassakaan mitään vikaa ole, mutta näin kesällä aurinko vaatii värejä. Syksyn pimeissä puikoille hyppää taas kaikki murretut ja lämpimät värit.

Vasemmalla oleva turkoosi sukka on mallia Kerttu, linkki ohjeeseen löytyy tästä. Tosi kaunis malli mielestäni ja ihanan helppo tehdä. Vihreä on puolestaan Novitan lehdestä, mutta en muista numeroa nyt tähän hätään (lehti on maalla, tietysti).
Neulominen on hyvää ajanvietettä automatkoille Maalle ja takaisin, yllättävän paljon ehtii tunnissa tikuttaa. :D

Raidallinen sukka ja tuloillaan oleva tumma pinkki on puolestaan tehty tällä ohjeella. Yksi lempisukkiani sekin ja myös helppo tehdä.

Olen hyvin iloinen (ja ehkä vähän hämmentynytkin) uusien lukijoiden määrästä. Kiva, että olette tänne tulleet ja toivottavasti viihdytte mukana. Aiheita löytyy laidasta laitaan, vähän diibadaabaa, keski-ikäistä jupinaakin ja joskus jopa joitain aikaansaannoksiakin on luvassa jatkossakin. TERVETULOA!

Vielä on reilusti aikaa osallistua Ramsign arvontaan tuossa pari postausta alempana! Joko laitoit nimesi?

Voikaa kaikki hyvin, niin alan kohta minäkin voida. Kävin tänään toisen kerran osteopaatilla ja ette muuten usko, että kuinka hienoa oli saada selkä suoraksi moneen kuukauteen. Insinöörikin sanoi, että sulle tuli 5 cm lisää pituutta ja kiloja karisi samalla ainakin samat viisi. Kultainen mies, tietää mistä vaimo hyrisee. ;D

Syksyn suunnitelmia

2011-08-13T20:29:00.076+03:00

Kuinka kauan sinä kestät keskeneräisyyttä?

Mulle tuli stoppi kesäloman jälkeisellä viikolla, melkein 3 viikkoa sitten. Palattiin maalta kaupunkiin neljän viikon jälkeen ja silloin sanoin Insinöörille, että nyt riitti.

Kimppu Ystävältäni!

Meillä on kaupunkikodissa odoteltu kellarin remonttia (taloyhtiön juttuja) kohta kolme vuotta. Kellari on lämmintä varastotilaa maalatulla betonipinnalla ja sinänsä ihan älyttömän hyvä juttu. Siellä on ollut jos jonkinlaista verstasta pystyssä, listojen maalausta, askartelutilaa, jopa aitoja on kasattu siellä kaatosateen aikana. Hävettävän vähän olen käyttänyt sitä talv(i)en aikana. Tällä hetkellä siellä on epämääräisiä laatikoita, pussukoita, työkaluja, kompura, lautoja ja kenkävarastoni. Tilaa siellä on on noin 30 m².

Sinne on suunnitteilla mm. kakkos-olohuone, tv:n katselupaikka. Ja nyt näyttää siltä, että se remontti siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Ja se riitti mulle.

Oijoi, mikä väri!

Tunnen ihmisiä, jotka eivät voi sietää sekasotkua, tavarapaljoutta tai keskeneräisyyttä. (kukkuu Eve, tuutko siivoamaan! ;) Itseäni se ei ihmeemmin häiritse. Tai siis häiritsee, mutta kun tiedän jossain vaiheessa siihen tulevan muutoksen, niin osaan sietää sitä.

Ongelmani on se, että huonekalut alakertaan on jo valmiina. Yritäppä tunkea 100 m²:n tavarat noin 70 m²:öön. Siinä se, kaaos valmiina. Viime talvinen kampanjani "Turhista tavaroista eroon" oli juuri tätä tavarapaljouden ahdistusta. Oirehtimista siis oli valmiiksi jo ennen stoppia.

Nyt olen päättänyt, että otamme alakerran käyttöön pienellä pintaremontilla. Maalaan seinät, puunaan lattian ja laitan väliseinän verholla. Lattia vuorataan matoilla, niitä riittää jo valmiiksi täältä Maalta, räsymatto poikineen. TV, toinen sohva ja nojatuolit siirtyy alakertaan. Samoin sohväpöydäkseni ostama matka-arkku ja kirjat muuttaa alakertaan. Jos ja kun se isompi remontti tulee, niin silloin arvioidaan tilannetta uudelleen.

Kumpaan ryhmään sinä kuulut? Kestätkö keskeneräisyyttä ja/tai tavarasotkuja vai meneekö järki, jos asiat ei heti tapahdu tai järjesty? Onkohan vastaukset fifty-sixty, vai kuulunko vähemmistöön?

Alunperin suunnittelin, että olisin kirjoittanut postauksen jokasyksyisistä tunnelmista, mutta koska Nipsu "varasti" kirjoitukseni, niin voitte kätevästi käydä lukemassa ne fiilikset sieltä. ;D;D

Kommentoin siihen postaukseen, että en minäkään koskaan pääse niille kursseille, joihin haluan, mutta tosin kävi. Pääsin opistomme huonekalujen entistäminen ja uudistaminen kurssille. Tarkoitukseni olisi kunnostaa Veikko paraatikuntoon talven aikana. Innoissani olen asiasta. Jos Veikko on kurssille liian suuri projekti, niin joku muu pienemmistä sitten... niitähän meillä riittää.

Intiassa kuukin on kummempi, oo-hiio-hoi!

Nyt menen nauttimaan kertalämmitteisen saunan lempeistä löylyistä, pöllien siirtelyn jälkeen lihakset kaipaa rentoutusta. Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille teille.

Joko osallistuit edellisen postauksen arvontaan? Hopotihop, kipinkapin.

Ramsign arvonta!

2011-08-12T12:25:00.001+03:00

Arvonta on päättynyt 22.8. klo 12.00

Sain minäkin Tanskalaiselta Ramsignilta tarjouksen järjestää blogissani arpajaiset. Kivaa!

Palkinto: Ramsign numeroemalikyltti oman valinnan mukaan. Numero voi olla 1-5 merkkiä pitkä. Itseäni kyltit miellyttävät kovasti ja käsityöläisen taustan omaavana arvostan sitä, että kyltit tehdään käsityönä. Tutustu linkistä erilaisiin malleihin, sieltä löytyy valtavasti kuvia erilaisista kohteista ja malleista.

Arvonnan säännöt ovat tutut:

Yksi arpa kommentista tähän postaukseen

Kaksi arpaa, jos olet lukijani tai liityt lukijaksi ja kommentoit

Kolme arpaa, jos vielä edellisten lisäksi linkität arvonnan sivuillesi.

Linkitykseen voit valita minkä vain kuvista.

Laita kommenttiin, että monellako arvalla osallistut, kiitos.Toivon osallistumista myös blogittomilta/nimettömiltä. Jätä kommenttiin vain joku nimimerkki, josta sinut tunnistaa.

Arvonta päättyy maanantaina 22.8. ja voittaja ilmoitetaan sen jälkeen.

Onnea arvontaan kaikille!

Kateellisen panettelua, pohdintaa ilmiöistä

2011-08-10T11:05:00.000+03:00

Touhuan kotona niitä näitä, tiskikoneen täyttöä, vähän järjestelyä, keitän kupin teetä. Istahdan koneen ääreen ja alan selailla blogeja. Yhdellä on upeita valokuvia, toisella järjettömän kaunis ja siisti koti, kolmannella syntyy mielettömän upeita käsitöitä sormia napsauttaen. Neljäs taas on NIIN onnellinen ja kaikki asiat elämässä on NIIN ihanaa..

Pikku hiljaa alkaa nousta ärsytys takaraivossa. Huomaan, että kärsin blogikateudesta.

Täysin järjenvastaista ja niin hemmetin turhanaikaista! Miten voi olla, että aikuinen ihminen, kohtuullisella järjellä varustettu keski-ikäinen nainen taantuu pikkulapsen tasolle? Mä en ala!

Käykö teille koskaan niin?

Toki ymmärrän, että maailmassa on noin ziljoona parempaa valokuvaajaa kuin minä. Ja voisin harjoittelemalla ehkä minäkin tulla paremmaksi. Mistä moinen kateus kauniista valokuvista?

Ymmärrän myös sen, että se siisti ja kaunis koti ei aina ole niin. Silottelenhan minäkin. Rajaan kuvista kammotukset ja puolestaan otan kuvia vain silloin, kun olen siivonnut. Miten niin eivät muutkin tekisi samaa? Miksi en muka tajua sitä ärsytyksen noustessa?

Kateus voi olla terveellistäkin, innostaa itseään parempiin suorituksiin, tekoihin tai sanoihin. Blogikateus on kaukana siitä. En koe samanlaista ilmiötä muuten kuin blogistaniassa. Tai no, ehkä joskus harvoin muuallakin, mutta miksi virtuaalimaailma nostaa minussa kiukuttelevan pikkulapsen esiin. Liittyykö se siihen samaan kategoriaan, että anonyymina on helppo huudella kommenttilootiin ja keskusteluihin törkeyksiä, joita ei ikinä muuten tekisi? Miksi on niin vaikeaa olla tavallisilla elämän pelisäännöillä virtuaalimaailmassa?

Toivon, että ette käsitä tätä kirjoitusta väärin. Rakastan blogiyhteisöä, iloitsen ja suren blogiystävien kanssa ja olen onnellinen jokaisesta kommentista, jonka annatte. Kirjoitus on vain pohdintaa ilmiöistä täällä blogimaailmassa. Kummallisuuksia, joihin en törmää kasvokkain maailmassa.

Olisi mukava kuulla teidän mielipiteitä asiasta. Löytyykö muita kateellisia vai olenko ainut?

Tänään!

2011-08-06T15:00:00.002+03:00

Restaurointia

2011-08-04T08:52:00.000+03:00

Kortti - tehty.
Vieraskirja - tuunattu.
Aterimet, viinilasit, paahdin, patjat ja viirit - mukana.
Mekko - pienennetty.
Kengät - sovitettu ja testattu kuudet viikon aikana. (kaikki lähtee mukaan)
Poppikone - tuunattu ja testattu (Insinöörin juttu)
Loppuillan musiikki - kuunneltu Finnhitsit, Abbaa, ja Poika Saunoo - valittu parhaat CD:lle.
Asuntoauto- tulossa jo.
Muistilappuja siellä täällä, koti kaaoksessa, perjantaina tiukkaa kokkausta - loistavaa!

Kaikki on valmiina - kaasokin lähes.

Mikä kumma siinäkin on, että juhliin valmistautuminen vie nykyään viikon?
Push-up, stay-up, tummy control, vahaus, itsestään ruskettava, kynsinauhat, kynnet, lämpörullat, suoristusrauta, hiuspuuteri, hiuslakka, kuorinta, rasvaus, valokynä, hajuvesi, korut... Rekkakuormallinen tavaraa pitää ottaa mukaan yhtä iltaa varten ja joka hemmetin ilta pitää jotain muistaa tuunata, restauroida tai nyppiä. Onneksi juhlia on nykyään melko harvoin. Työuupumus iskisi jos useammin olisi. ;D

Poikkesin Mummun huushollin Villa Lillassa pikaisesti. Lupailin talkoonaiseksi itseni, mutta sillä mimmillä on niin tajuton draivi päällä, että eipä paljon talkoiltavaa enää ole. Jos vaikka syssymmällä sitten puutarhaa ehtisin tonkimaan (ja jos selkä asettuu osteopaatilla...)
Muutaman kuvan nappasin, Lilla on ihana!

Mukavaa viikonloppua kaikille teille, minulla on taatusti kivaa! Paras ystäväni menee naimisiin ja tiedossa on kyyneliä (onnesta), naurua, tanssia, härkää, rapuja (mol. ed. syötäviä), kuohuvaa, salakapakkaa, latotansseja, rautalankabändiä, puheita, lauluja.... oijoi, ei malttaisi odottaa lauantaihin asti!

PS. Uusia lukijoitakin on tullut, mutta en näe, että ketä. Lämpimästi tervetuloa kaikki!

Ja en pääse kommentoimaan edelleenkään kaikille joille haluaisin, en edes anonyymina. Ärsyttää. :[

Eve, sullekin olen yrittänyt monta kertaa, mutten pääse. Pitäiskö muuttaa taas pop-upiksi?

Viherrystä

2011-07-30T19:41:00.001+03:00

Virkkasin lomanlopetusmaton, aloitin viime viikon perjantaina ja se jäi muutamaa kerrosta vaille valmiiksi. Tänään sain loput kerrokset tehtyä ja pyöräytin sen pikapesulla pesukoneessa. Reuna vähän aaltoilee ja ajattelin, että kastelu saattaisi auttaa. Vieläkin vähän aaltoilua jäi, mutta jospa se kuivuessaan siitä asettuu.

Malli on Aura-matto Kotivinkin 101 ideaa lehdestä. Alkuperäinen malli on Kauhavan kangasaitan, mutta en ainakaan löytänyt sitä nettisivuilta. Matonkude on ohutta ja virkkasin kympin koukulla. Ohjeessa oli muutama virhe ja loppukerroksilla reunat alkoi aaltoilla. Sijoituspaikka on kuistilla Talossa Maalla.

Viirinauhaa ompelen, vihreän sävyissä. Ajattelin laittaa verhojen asemesta kuistin ikkunoihin. Nyt vasta on yksi valmiina, pit. 4,5m. Kolme ainakin tulee tarvikkeista vielä lisää.

Ennen verhoiksi päätymistä viirit lähtee ulkomaille Teiskoon häihin koristeeksi. Niitä juhlitaan viikon päästä! Odotan innolla juhlia, hienot kekkerit on tulossa.

Loppuun on vielä pakko laittaa kuva petunioista. Ostin Lidlistä keväällä alatakastelu-parvekelaatikon ja se on ihan huippu, ei tarvitse huolehtia, että miten kukat pärjää viisi päivää kastelematta. Nyt mietin kuumeisesti, että miten teen kaikista ruukuistani altakastelevia ensi kesäksi...

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille, minä menen saunaan!