torstai 24. huhtikuuta 2014

Tyynyn tein kukkasista


Niistä afrikkalaisista siis. Myboshin jämät itseltä ja kaverilta käytin tähän kovin hipahtavaan tyynyntekeleeseen.



Hullun mallinenhan se vähän on, kun lankaa ei vaan ollut useampiin kukkiin. Sympaattinenkin hän ehkä on. Mieleeni tulee ala-asteen kässytunnit. Innokas pikkutyttö tuo kotiin virkkauksen ja kukaan ei henno sanoa, että ihan kamala. Hymyillen nyökyttää ja kehuu, että hieno on.


Väriä siinä ainakin riittää ja luonnehdinta iloinen kuvaa sitä hyvin. Halusin alunperin pohjaväriksi valkoisen, mutta lähikauppa myi ei-oota ja vaalea harmaa oli sitten toiseksi paras.Ei oikein sisusutukseeni (ehkä) passaa, joten ulkona-lojumis-tyyny tästä kai sitten tulee.


Arkikuva 3/5

Arkikuvaksi laitoin kauneuden virkkurin arjesta. Olen joka kerta ihan lumoutunut näistä kirjavista päättelylanganpätkistä. Jossain näin, että joku säilyttää langanpätkät lasipurkissa koristeena. Voisin ihan hyvin tehdä saman minäkin.

Kolmantena haastan arkikuvia nappaamaan Nipsun Kristallikirkkaat ideat-blogista. Nipsultakin tulee liukuhihnalta päättelylankoja. :D
Nappatko Nipsu haasteen mukaasi? Ei paineita, jos ei huvita/ehdi... Ohje toissapostauksesta, jos otat haasteen vastaan.


keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Kukkahulluutta, arkenakin


Kukkahulluus on kiivaimmillaan näin keväällä. Leikkokukat vaihtuvat siemeniin, taimiin ja kesäkukkiin. Sininen hortensia tarttui Ikeasta mukaan ja kerrottu tulilatva puolestaan ruokakaupan hyllyltä yhdellä eurolla.



En oikein perusta orvokeista, mutta aina niihin jotenkin sortuu. Varsinkin nyt, kun kevät on niin aikaisessa, että ei oikein muutakaan uskalla pihaan laittaa.



Röyhelöreunaiset orvokit olivat jotenkin ihan vastustamattomia Plantagenin hyllyssä näin piittaamattomallekin. Taimet maksoivat 69 senttiä kappale ja hyvin ovat viihtyneet ulkona jo viikon päivät.



Platagenista olivat myös nämä tete narsissit, euron taimelta pulitin näistä. Oletteko muuten koskaan saaneet tetet kukkimaan uudelleen seuraavana vuonna? Olen monta kertaa näitä syksyllä istuttanut, mutta vain harvoin uudelleen istutetut ovat kukkineet. Olisiko kellään mitään vinkkiä asiaan? Koska laitan maahan kukkineet? Kuivatanko kesän välillä vai heti keväällä maahan? Irrotanko sipulit toisistaan vai laitanko ruukkurykelmänä? Olisi mukava kuulla kokemuksia tai vinkkejä, että miten onnistuisi. Kiitos jo etukäteen!


Arkikuva 2/5

Toisen päivän arkikuvassa on kaunis, vuodesta toiseen ilahduttava krookus, joka kukkii keittiöni ikkunan alla. Tämä raidallinen sininen on jotenkin erilaisen viehättävä. Kaikista krookuksen väreistä pidän silti, kevään ensimmäisiä hyvän mielen sanansaattajia ovat.

Toisena haastan arkikuvia julkaisemaan melko uuden blogituttavani ja nimikaimani Minnan Pinkki Pelakuu-blogista (ihana blogin nimi!).  Minnalla on upea puutarha-aiheinen blogi (mielenkiinnolla odotan metsäpuutarhan valmistumista). Hän asustaa samalla kasvuvyöhykkeellä Pirkanmaalla kuin minäkin ja harrastaa käsitöitä ja lukemista. (kuullostaa ihan kuin itsestäni puhuisin, paitsi tietty tuo puutarha. Minna on alan opiskelija ja virtuoosi, sellainen kuin minäkin haluaisin olla, mutta en ole :)

Nappaatko Minna haasteen vastaan?
Edellisessä postauksessa oli Pepiltä saatu haasteen ohje. Voit säveltää tai kieltäytyä, ihan miltä tuntuu.:)



tiistai 22. huhtikuuta 2014

Munahulluttelua


Kananmunilla tietty, mitäs luulit. ;D

Pidän todella paljon kananmunista. Pidän keitetyistä, paistetuista, kokkelista, munakkaista, hyydytetyistä (ja suklaisista). Kaikki muut käy, mutta ei raaka. Isäni piti myös niistä ja joi usein aamulla "vitamiini-juoman" raakoja kananmunia, jaiks. Pääsiäisen aikaan on kivaa, kun niistä voi myös askarrella. Strömssöön innoittamana värjäsin luonnonmukaisesti.




+


=


Mun päähäni ei kertakaikkiaan mahdu, että punakaalista voi tulla sinisiä munia! Nämä vein mökkituliaisina ystäville. Instagramistani sivupalkista voit katsoa sipulinkuorilla värjättyjä munia, jotka vein työkavereille aamiaiseksi.

Sain Pepiltä arkikuvahaasteen, kiitos siitä. Nyt, kun pyhät on ohi, voi taas laittaa kuvia arjestakin. :)

Arkikuva 1/5

Tässä näette meidän kodinhoitohuoneen. Vähän on pientä pintaremonttia vailla vielä. Olen muuten a-i-v-a-n totaalisen kyllästynyt kaikkiin television kodin-kohennus-pintaremppa-talkoo-sisustusohjelmiin. Ei nappaa yhtään. Tämä arkitodellisuus on niin kovin kaukana siitä, että ihan oksettaa.


Heitän arkikuvahaasteen seuraavaksi satunNaisen Paulalle. Heillä on arki muuttunut täysin erilaiseksi, kuin ennen oli. 
Tässä on Pepin ohje haasteeseen:
eli yritän joka päviä nyt viiden päivän ajan kertoa edes yhden kuvan kera jotain päivästä.
(suoraan sanoen en oikein muista mikä olis se virallinen ohje -tai oliko sellaista- mutta minähän nyt muutenkin vähän säädän omiani, niin näin menköön)

Jos et Paula ehdi/jaksa/viitsi, niin sävellä tai jätä väliin. Ei paineita siis ollenkaan.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Instagram-kävely Finlaysonin tehdasalueella


Osallistuin Tampereen Mediamuseo Rupriikin järjestämään Instagram-kävelyyn eilen. Työpajan idea oli, että Rupriikki oli ladannut tililleen muutamia vanhoja valokuvia Finlaysonin tehtaan alueelta ja osallistujat kiertävät samat kuvissa olevat paikat. Niistä otettiin kuvia ja ne ladattiin omalle tilille samalla hashtagilla, kun vanhat kuvat oli tagattu. Kaikki kuvat löytyvät Instagramista merkillä #rupriikki_vanhauusi. Minusta insta-kävelyn idea oli hauska ja harmi, ettei osallistujia ollut montaa.




Kuvat näkyvät toki myös omalla insta-tililläni, mutta laitoin ne myös tänne blogin puolelle. Pidän kovasti "Finskun" alueesta ja se on ehdottomasti yksi tutustumisen arvoisista paikoista Tampereella.

Tässä kuvassa on tehtaan puuportin paikka Kuninkaankadun kulmasta kuvattuna. Varsinainen tehtaan pääportti on Satakunnankadun puolella.

Tammerkoski ja sen ympärille rakennetut tehtaat ovat Tampereen historian ydin. Finlayson, Tampella, Verkatehdas ja Tako ovat kaikille Tamperelaisille tuttuja maamerkkejä. Finlaysonin ja Tampellan alueet ovat kohtalaisen hyvin säilyneitä ja niissä on vilkasta "uusio-toimintaa".
Takon kartonkitehdas on vielä toiminnassa kosken Laukontorin puoleisella rannalla alajuoksulla. Toinen alajuoksun tehtaista, Tampereen Verkatehdas, on purettu lähes kokonaan tehtaan muuton jälkeen. Rakennuksista on jäljellä enää kaksi. Pääkonttorin lisäksi 80-luvulla purkamatta jäi vanha värjäämö, joka toimii Käsi- ja taideteollisuuskeskuksena. Värjäämö oli isäni työpaikka vuoteen 1979 ja Insinööri ja minut vihittiin samassa rakennuksessa 2010. 




Tässä kuvassa on Finlaysonin tehtaan kuusivooninkinen. Alkuperäisessä kuvassa pihassa näkyy suuri työläisten joukko ja myös parvekkeella on ihmisiä. Katukiveys kuvassa osoittaa puretun rakennuksen ääriviivat.

Kuusvooninkisen peruskivi muurattiin 1836. Kuusvooninkinen on Vanhan tehtaan keskeisin ja arvokkain kohde. Kuusvooninkista pidetään aikakauden rakennustaidon huippusaavutuksena.
Kuusvooninkinen oli ensimmäinen teollisuusrakennus Suomessa, jossa otettiin käyttöön modernin prosessiteollisuuden vaatimat menetelmät. Tehdas oli rakennettaessa yhtä moderni kuin Keski-Euroopan vastaavat rakennukset. Sodat ja saneeraukset ovat Euroopassa tuhonneet monia tämäntyyppisiä rakennuksia. Finlaysonin Kuusvooninkinen on säilynyt kansainvälisestikin merkittävänä teollistumisen alun monumenttina.




Höyrykoneet Helene ja kuvassa näkyvä Marie ovat vielä alkuperäisessä paikassaan ja ne voi nähdä edelleen Työväenmuseo Werstaan yhteydessä olevassa höyrykonemuseossa. Museokeskus Werstaaseen on aina vapaa pääsy kaikkiin näyttelyihin.

Vuonna 1900 käyttöön otettu konejättiläinen on suurin Suomessa käytetty höyrykone. Sen teho on 1650 hevosvoimaa ja vauhtipyöräkin halkaisijaltaan yli 8 metriä. Kone oli käytössä päivittäin vuoteen 1926 asti, minkä jälkeen se toimi vielä varavoimalaitoksena 1950-luvun puoliväliin saakka. Höyrykone on nimetty tehtaan omistajasukujen päämiesten vaimojen mukaan Heleneksi ja Marieksi.

 



Viimeinen kuva on Finlaysonin palatsin puistosta kohti Näsijärveä. 

Palatsin rakennutti aikoinaan Aleksander von Nottbeck, jonka isä oli Finlaysonin tehtaan vanha patruuna Wilhelm von Nottbeck. Poika Aleksander ei ehtinyt nauttia palatsistaan. Sisustusta suunnitellessaan hän kuoli nuorena yllättäin ja sen jälkeen palatsi toimi tehtaan patruunoiden ja johtajien asuntona. Nykyään se toimii ravintolana ja on erittäin suosittu juhlapaikka. 

Erittäin hieno tilaesittely Palatsin sisätiloista löytyy ravintolan omilta sivuilta tästä linkistä. Palatsin yhteydessä ollut talouspiha-alue on nykyään Tallipihan  nimellä käsityöläispuotien ja -tapahtumien keskus. Ehdottomasti myös tutustumisen arvoinen paikka.

Tallipiha näkyi selvästi Vanhan palatsin puiston alueelle, joten koristeellinen ulkoasu oli tärkeä. Tallipihassa olevien rakennusten tyylin arvellaan saaneen vaikutteita sveitsiläisestä ja vanhavenäläisestä puuarkkitehtuurista. Erilaiset nikkarityyliset leikkauskoristelut olivat muodissa Euroopassa 1800-luvun puolivälistä lähtien.

Kaikki lainatut tekstit löytyvät tekstissä merkityistä linkeistä.

Tampere on aina ollut minulle rakas kotikaupunki, vaikka varsinaisesti en ole koskaan asunut siellä. Tällä hetkellä asun reilun kilometrin kaupungin rajalta ja työpaikkani siellä. Tampereella on runsas ja hyvä kulttuuritarjonta ja viimeaikoina olen käynyt mm. Tampere-talossa Apocalyptican ja Avantin yhteskonsertissa, Tampereen Työväen Teatterissa katsomassa Näillä palkoilla ei makseta näytelmän, Tampereen Teatterissa Les Misérables  musikaalin ja seuraavaksi suunnistan Sara Hildenin taidemuseoon Andy Warholin näyttelyyn.

Ei myöskään kannata unohtaa urheilua, tänään pelataan Suomen ensimmäisessä, vuonna 1965 valmistuneessa,  Hakametsän jäähallissa jääkiekkoa. Meille Ilves-faneille rakas vihollinen Tappara pelaa paikasta SM-liigan finaalissa tänään Rauman Lukkoa vastaan. Huomenna hallilla järjestetään kirppis, kuten lähes joka sunnuntai. Se kirppis taitaakin olla ehkä ainoa Tampereella, jossa en ole vielä käynyt! ;D

Tampereelta löytyy myös messukeskus, jossa on meneillään superviikonloppu. Yhdellä lipulla pääsee viiteen eri tapahtumaan: Puutarha-messut, Kotimaan Matkailumessut, Viinimessut, Kirja-teema-alue ja Tampere Bike Show.

Hotellitarjonta on monipuolista, mutta tiesitkö, että Tampereelta löytyy myös kansainvälisesti noteerattu Dream Hostel.

Moro! Mitä viä orotat? Tuu Tanpereelle ja sassiin, täälä on hyvä meininki ja kaupunki on ihan ihmisen kokone. Varo niitä rotvallin reunoja pirä pipa päässä. Maista Tapolan mustaa ja nauti olostas, ku käppäilet Hämpillä ja poikkeet kauppahallii.





maanantai 7. huhtikuuta 2014

Afrikkalaisia kukkia


No niin, kirjonta on valmis, mutta tyynynpäällinen ei. Tuli pari muuttujaa ja en vielä ihan tarkaan tiedä sisustyynyn kokoa ja siitä riippuu myös toteutustapa. Joten kirjonta hyllylle ja virkkuri esiin.





Olen ihan koukussa (kaksoismerkitys toimii aina vaan, vaikka on ehkä huonoin ikinä) afrikkalaisiin kukkiin! Monta kertaa olen ajatellut, että pitäisi koittaa, mutta kun ei ole saanut aikaiseksi. Nyt sain ja sehän oli kivaa!!! Luulin etukäteen, että olisi jotenkin hankalaa tai vaikeaa, mutta kattia kans. Helppoo kuin heinän teko ja jotenkin paljon vähemmän tylsää kuin mummon neliöt. Innostun niistä aina ja sit vähän päästä kyllästyn, tympäännyn ja puudun. Homma jää kesken kun eteen tulee jotain mielenkiintoisempaa.




Näistä tulee pikkuinen vauvanpeitto pikkuiselle tytölle. Poikasen lapsuudenkaverista on tullut isä ja poikasta pyydettiin kummiksi! Hui, miten oudolta tuo edellinen lause kuullostaa. Milloin siitä minun poikasesta tuli mies, jota pyydetään kummiksi?




Kukkia on tehtynä kolmisenkymmentä ja piti jo aloittaa yhteen ompelu. Taas luulin väärin, että yhdistäminen olisi jotenkin vaikeaa. Kattia sillekin, se on mielestäni paljon helpompaa kuin mummon neliöiden yhdistäminen. Onnistun aina jotenkin tekemään mummon neliöiden kulmat väärin (tai ehkä  mummon neliön jo alun alkaen) ja kulmat ei yhdistämisessä oikein onnistu. Tai ainakin minun mielestäni ne kulmat on aina rumat. Näissä kukissa sen sijaan palat yhdistyy paaaljon paremmin ja kauniisti. Ilmeisesti olen sielultani enemmän afrikkalainen (vai kukka?) kuin isoäiti (vai neliö?).



Muutama postaus aikaisemmin tein näistä langoista purkeille mekkoja ja näillä aloitin myös kukkavirkkauskokeilut. Lankoja ei ollut tarpeeksi peittoa varten, joten siihenhän piti hankkia sitten omat. Viikonloppuna sain iloisia uutisia myös poikasen kummitädiltä, että hän on tulossa mummoksi ja poikavauva syntyy kesällä. Toista peittoa siis pukkaa, mutta väritys tulee olemaan sini-vihreä-sävyinen.

No eihän ne siihen loppuneet, luulitte vaan, sorry!



Pitihän sitä kokeilla myös jättiläiskukkaa, myboshi langoista. Pipan jämät piti käyttää johonkin ja wow, miten suuri yhdestä kukasta tulikaan.



Se on melkein patalapun kokoinen! Suurin on tehty 8 koukulla, valkoreunainen 5 koukulla ja alin 3,5 koukulla. Langanpaksuus tietty vaihtelee. Innostuin näistä isoista niin, että suunnittelin jo isoa torkkupeittoa. Tulisi aika nopsaan tehtyä isokin peitto, kukan leveys kulamsta kulmaan on 20 cm.




Oli vielä pakko laittaa yksi kuva langanpätkistä ja kirpparilta ostamastani pikkurasiasta. Ne käy niin hyvin yhteen, että luulisi tarkoituksella. Pieni rasia 50 sentillä tuo kokoonsa ja hintaansa nähden suuren visuaalinen ilon!

Voikaa hyvin, nauttikaan keväästä. Mulla on taas kevät-tekemisen-vauhti-mania meneillään. Joka vuosi, joka kerta samaan aikaan. Olen herännyt!