perjantai 11. lokakuuta 2013

Sukkasillaan


Lokakuu. Ehkä rumin kuukauden nimi ikinä. "Eteläisessä Suomessa lokakuu on runsaiden syyssateiden, syysmyrskyjen, viileiden säiden ja pimenevien iltapäivien aikaa." Kiitos säiden haltijalle, tämän vuoden lokakuu on ollut upea, aurinkoinen ja lämmin. Olen yrittänyt jo moneen kertaan masentua pimeästä syksystä, mutta ei ole vielä onnistunut tänä vuonna. 
Näitä lisää, kiitos. Ilmaston lämpenemisen uhallakin. Voisikohan joku ministeri heittää uhkauksia lokakuulle? Jos et ole kaunis, niin saat potkut. Ei taida istua ideologiaan.

Sukkasato on kiivaimmillaan ja hyvässä mallissa olen omassa aikataulussani. Tavoite oli sukkapari/viikko ja sillä mennään kirkkaasti. 




Värit näyttää olevan kaikkea muuta kuin pimeneviä ja myrskyisiä, heleää kesää vissiin yritän pitkittää värivalinnoillani. Sentään yhdet harmaaraitaiset on sekaan pujahtaneet.

Olen laittanut kamerani johonkin varmaan talteen. Sitä on nyt haeskeltu sieltä ja täältä. En oikeastaan ole koskaan varsinaisesti hukannut mitään tärkeää elämäni aikana (tai en ainakaan ole huomannut, jos olen hukannut) Aina ne on löytyneet jostain. 

Pari viikkoa sitten laitoin auton avaimet talteen. Ne löytyivät maalta sienestystakin oikeasta taskusta ja takki roikkui naulakossa. Eivät siis olleet hukassa, vaan hyvässä tallessa. Ihan looginen paikkakin vielä.

Sitä ennen kotiavaimeni olivat tooosi pitkään hyvässä tallessa. Insinööri löysi ne kengastään. Siitä en ota vastuuta. Enhän minä voinut tietää, että Insinööri haluaa säilyttää avaimiani omassa kengässään.Mielestäni se jotenkin kummallinen paikka, mutta kaikilla meillä on omat kummallisuutemme. Hyvä parisuhde perustuu siihen, että sopeutuu toisen ihmisen kummallisuuksiin. Niinpä en nostanut asiasta mekkalaa, otin avaimet vastaan hymyillen. [Huom. Insinööriltä: syytetty ei myönnä syyllisyyttään vieläkään]

Oikeastaan elämä on paljon jännittävämpää, kun tekee löytöjä omasta elämästään. Viime viikolla löysin tosi hyvän kasvorasvan ja olin ihan innoissani. Tosin olin ostanut sen viime kesänä (siis kesällä 2012), mutta onneksi päiväystä oli vielä jäljellä.

Niin miten tämä liittyy sukkiin tai neulomiseen. Olen laittanut hyvään talteen osan sukkapuikoistani.

Näytän teille sääreni sen kunniaksi. Pukeudu pinkkiin päivänä oli tälläiset sääret!




Oikeasti sääreni eivät ole noin paksut, sirot nilkat ja kauniit pohkeet ne on. Insinööri ei vaan osaa valokuvata oikeita kuvakulmia. Pitäisi varmaan opettaa sille, että kuinka blogikuvia otetaan.

Viikonloppuja systerit teille (päässä soi Maaritin versio sinä olet minun siiiskoni, se on sitten iiiihana ohjelma. Vain elämää siis). Pus och kram. ♥