lauantai 30. maaliskuuta 2013

Kova, piikikäs ja vesitiivis


Kaaduin kolme viikkoa sitten kotiportaita harjatessa. Sekunnin murto-osassa luuta lensi kaaressa ja akka rojahti selälleen. Löin oikean käteni ja kankkuni vasten betonirappua ja voi pojat, mitkä mustelmat siitä tuli. Koko käsivarsi ranteesta kyynerpäähän vaihteli kaikissa sateenkaaren väreissä yli kaksi viikkoa. Olen kovaa tekoa, kun mitään ei mennyt rikki.

Onneksi en lyönyt päätäni. Töissä ne tosin sanoi, että ei sitä tiedä vaikka olisi ollut hyväksikin pikku kolaus. Olisi saattanut mennä joku kohdalleen.




Kotipiha ja tiet ovat ihan kuin luistinrataa ja kuljen kuin katkokävelijä polvet koukussa ja jalat harallaan. Selkä köyryssä sipsutan sulokkaasti ja arvokkaasti postilaatikolle ja kävelylenkit olen unohtanut kokonaan. Nyt siihen tuli muutos, sillä ostin piikit! Luin Aamulehdestä, että joku kunta Pirkanmaalla jakaa vanhuksille ilmaiset liukuesteet. Olen siis kova ja piikikäs vanhus.




Alakerrassa remppa jatkuu, vesieristyksiä laitetaan pesuhuoneen seiniin ja kohta laatoitetaan. Kuvia ei sieltä ole, koska vesieristyksessä ei ole mitään katsottavaa. Järkyttävää tummanvihreää tököttiä ja haiseekin pahalle. Kävin viikko sitten Espoon Cobellossa ja kuvat ovat sieltä.




Nappasin muutamia valokuvia itseäni miellyttävistä jutuista. Valaisimet ovat olleet mielessäni, olohuoneeseen ja tulevaan alakerran tv-huoneeseen pitäisi ostaa muutama jalka/pöytä/tunnelmavalo. Siinä on säätämistä Insinöörin kanssa, maku ei aina kohtaa ja vielä pitäisi miettiä energiatehokkuuttakin..




Ihanainen aurinko on tuonut ilon mieleeni ja tunnen taas olevani elossa. Kylvin siemeniä ja sain raivopäisen siivouskohtauksen. Ihan vielä ei koti kuitenkaan ole esittelykunnossa. Saunan lauteet olohuoneessa latistaa jotenkin tunnelman, vaikka siistiä olisikin. ;D




Kromi miellyttää silmää, mutta en tiedä yhtään, että miksi. Rouheaa ja kromia... taitaa olla jo vanha juttu.




Minä painun nyt kellariini (jota ihan kohta pesuhuoneeksi kutsutaan) ja suunnittelen laattajakoa. Pystytiililadonta ei ole niitä helpoimpia tapoja laatoittaa, mutta kun mä haluun.
Menkää te ulos nauttimaan auringosta minunkin puolestani.

Ihanaa pääsiäisen aikaa juuri sinulle!


maanantai 25. maaliskuuta 2013

Kylässä



Olin taas perinteisellä pääkaupunkiseudun kevätpörräyksellä, oli ihanan piristävää. Kiitos emännille sekä isännänälle mahtavan upeasta viikonlopusta.




Juhlittiin vuosittaista vanhenemista (joka on vasta viikon päästä), hullaannuin 3+1 päivillä, kävin taidemuseossa, kierrätyskeskuksessa, vaeltelin päämäärättömästi kauppakeskuksessa ja poikettiin iik-niin-ihanassa Cobellossa. Käveltiin meren jäällä, istuttiin takapihan auringossa (nenä paloi), naurettiin, puhua pulputettiin, syötiin hyvää ruokaa. Viimeinen huipennus oli mieletön mittatilauksena tehty kakku, nam ja lurps. Kondiittori-emäntä teki yllätyksenä juuri minulle mietityn kakun,
kiitos tuhannesti muru! ♥♥♥












Täydellisen upea viikonloppu, joka toi vaihtelua työn, opiskelun ja rempan täyttämään arkeen. Näillä muistoilla taas jaksaa painaa joka rintamalla.


tiistai 19. maaliskuuta 2013

Mielensäpahoittaja



Kävimme Insinöörin kanssa teatterissa katsomassa Mielensäpahoittaja ja poika. Suosittelen lämpimästi, sielunhoitoa ja terapiaa samassa paketissa. Huumoria ja herkkyyttä ja roolisuoritukset ovat mainioita. Mielensäpahoittajan nerous on siinä, että hän pahoittaa mielensä juuri niistä asioista, joista mielestäni pitäisikin pahoittaa mieli, tai ainakin asettaa asia kyseenalaisiksi.Nauroin paljon, mutta ehkä vielä enemmän itkin, katsoessani esitystä.

Esityksen jälkeen hokema jäi käyttöön. Kyllä minä mieleni niin pahoitin... Vaikka sitä viljellään käsikirjoituksessa aika vähän. Se on kuulkaas järkyttävän hyvä lause. Olemme molemmat Insinöörin kanssa aina välillä mielensäpahoittajia (minä enemmän) ja joskus hermo kiihtyy nollasta sataan nopeammin kuin Räikkösen Lotus (hieno voitto, hyvä Kimi!). Yleensä ne kiihtymiset on eri aikaan. Toinen on viilipytty ja toinen vaahtoaa enemmän tai vähemmän äänekkäästi (minä enemmän) tai vaan hiljaa sisällään. Kumppanin kun tuntee, niin kiihtymyksen asteen huomaa jo kulmakarvan kaaresta.

Siihen kohtaan kun toteaa, että kyllä minä mieleni niin pahoitin... Ei siihen voi kuin nauraa. Eikä sitä voi kuin luopua siitä kiihtymyksestä. Toisaalta harmittaakin se leppyminen. Kiihtymyksen tilassa tulee siivottua tosi tehokkaasti. Voiko mielensä pahoittaa siitä, kun ei enää olekaan pahoillaan? Hmmm...

Remontti alakerrassa etenee, nyt saatiin laatoitettua saunassa kiukaan tausta. Seuraavana olisi tarkoitus siirtyä vesieristyksen tekoon pesuhuoneen puolelle. Kaikkea kyllä rempatessa on tullut kokeiltua, mutta vesieristys on vielä tekemättä. Ennen vanhaan vitsailtiin, että joku tosi nolo tekijä on valmistunut kirjekurssilla putkimieheksi. Nykyään ne nolot (siis minäkin) on youtube-putkimiehiä. Uskomattoman paljon tietoa sieltä kyllä löytyy. Uskomattoman paljon löytyy myös hulvattoman hauskoja. Jos joku ei vielä ole nähnyt Remontti-Reiskan negatiivisten ionien saunaa, niin kannattaa klikata video päälle. Ikivanha, mutta hihityttää aina vaan.




tiistai 12. maaliskuuta 2013

Homma etenee, jaksaa jaksaa



Sunnuntai-iltana oli voittajan olo, viikonlopun työputki kellarissa on vihdoin tuottanut jotain näkyvää, Jei, olen iloinen.




Saunan panelit on paikoillaan ja ledivalot asennettu. Koteloinnit tuottivat päävaivaa (ja työvaivaa ja hermostumista), mutta vihdoinkin, lopultakin, jotain näkyvää valmista. Olo on kuin vuorenvalloittajalla.

Panelit on käsitelty yhden kerran saunasupilla ja toinen kerta vedetään listoittamisen jälkeen. Kolmella seinällä oleva kotelointi (joka seinällä eri kokoinen) pitää vielä viimeistellä listoilla. Seuraavana työlistalla ovat seinien tasoitus pesuhuoneessa ja kiuasseinän laatoitus. Pienin askelin mennään, mutta mennään kuitenkin.

Joskus on kalenterissa sellaisia kausia, että kaikki menot kasaantuu. Maaliskuu näyttää kovin täydeltä minulla. Se ei haittaa, olen vain tyytyväinen. Talvihorroksen, tekemättömyyden ja apatian aika on ohi. Onhan kevät!

Tänä iltana on luvassa hyvää seuraa, paljon naurua ja puhumista. Tapaan kaksi lapsuudenaikaista ystävääni iltapalan merkeissä. Ihan huippua sekin. Rinnassa kuplii riemu monesta asiasta. Tämä on juuri niitä päiviä, jolloin kaikki näyttää hyvältä ja mikään ei ole mahdotonta. Näitä lisää, kiitos.




torstai 7. maaliskuuta 2013

Riehakkaat pakettikortit


Jos kaipaat oikein piristävää askarteluhetkeä, tee pakettikortteja. Näitä iloisia kortteja on suorastaan riemullista suunnitella, leikata ja liimata - ne valmistuvat melkein itsestään.

Lainaus kirjasta Lahjoja rakkaudella, sivu 141.

Kierrätyskeskusksesta ostin ison kasan kirjoja vitosella. Mukana oli aivan mielettömän hieno venäläinen satukirja. Kuvituksena oli akvarellipiirustuksia (vai maalauksia?) ja olin aivan myytynä niihin. Yleensä olen todella nihkeä kirjojen palasteluun ja leikkaamiseen, mutta tämän kohdalla tein poikkeuksen.


Lahjoja rakkaudella kirjassa oli pakettikorttien ohje ja erilaisia sabluunoja niiden tekemiseen. Pisto sydämessäni leikkelin kuvia (kaikki pienet kuvat ensin, isommat jätin kortteihin tarveaineiksi) ja liimasin niitä käsin tehdylle paperikartongille. Kannattaa klikata kuvat suuremmiksi, jos haluat nähdä piirustukset tarkemmin.


 Piirustusten värit ovat herkulliset täynnä kevättä!



Jätin alareunaan tilaa kirjoitukselle osaan kortteja.


Synkemmätkin värit ovat kauniita mielestäni


Kiinnitysnauhaksi laitoin jämäpaloja jemmoistani.

Tekemisen huumassa löysin joskus ammoin varastoon ostamiani tarroja ja tein samalla periaatteella myös niistä pakettikortteja. Maailman helpointa arkartelua: liima tarra kartonkiin ja leikkaa se reunojen mukaiesti irti. Tee reikä reijittäjällä. That's it.

Kirjasta tehdyt pakettikortit vaativat sentään vähän suunnittelua, että mistä kohdasta leikkaa kuvan... Todella mukavaa askartelua työpäivän jälkeen. Pientä, helppoa ja nopeaa. Kirjasta napattu otsikko lupaa riehakkaita kortteja, mutta tiedä häntä. Olin vissiin vähemmän riehakas näitä tehdessä. Ehkäpä se seuraava satsi sitten on riehakkaampi.







Remppahommissa on tapahtunut edistystä, kohta alkaa saunan panelointi ja laatoitus. Ette muuten usko, että toivon todellakin sen valmistumista. En malta odottaa, että saisin työhuoneen taas käyttöön ja tavarat sinne järjestykseen. Unelmoin siitä, että kuinka helppoa askartelu voisi olla kunnon työtilassa, huoh.

Ihana valo, sinä olet aurinko!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Vanhanaikaiset paperimassamunat



Löysin kirpparilta Eva-Marie Wilken kirjan Lahjoja rakkaudella. Siihen oli kerätty kaikki ne tuunaus- ja askertelujutut, joita olen pitänyt to-do-listalla. Kauniiden kuvien inspiroimana päätin, että NYT on aika tehdä ne suunnitellut asiat. Mikäs sen helpompaa, kun mennä kirjaa läpi sivu kerrallaan ja tehdä vaan.




Kaksi paperimunaa ostin, mutta kaikki muut tarvikkeet ovat omasta takaa.




Maalasin ensin kirjavat massamunat askartelumaalilla ja päällystin munat kuivumisen jälkeen decoupage-liimalakalla. Näihin käytin mattalakkaa, pidän siitä enemmän kuin kiiltäväpintaisesta lakasta.




Päällystämiseen käytin lautasliinoja. Etualalla olevaan revin servetin paloiksi ja laitoin paloja sikinsokin. Rusetilliseen laitoin vain yhden kerroksen suorana, siis "suorana" niin kuin vaan voi kaarevan pinnan päälle laittaa.




Koristelin munat paljettinauhalla ja rik-rak-nauhalla. Napit on Tilda-sarjan haaraniittejä. Näitä kyllä olisi tehnyt enemmänkin, oli tosi mukavaa ja rentouttavaa näpräämistä.




Pikkuaskartelu oli mukavaa vaihtelua kun muuten viikonloppu meni panelien pintakäsittelyssä. Vedin valkoista saunasupia 170 metriä laudan pintaan. Valkoista saunaa pukkaa, ei voi mitään. :)


Kirjoituksen otsikko on suoraan kirjasta (sivu 17) ja suunnitelmissa on laittaa jokaisen kirjasta tehdyn jutun otsikoksi juurikin tuo kirjan otsikko. En kuvaa kirjan sivuja, koska en ole ihan varma, että miten nuo tekijänoikeudet asian kanssa menee. Oletan, että muutama kuva kirjasta on ihan ok, mutta jos kuvaan kaikki ja laitan tänne blogiin, niin siitä voi tulla sanomista. Tietääkö joku tarkemmin, että miten ne tekijänoikeudet tällaisessa tapauksessa menee?




Pikku-atsalea alkaa olla kukintansa loppupuolella, mutta ihanan herkkä ja kaunis se vielä on. Oikea hempukka.

Nauttikaa ihananasta auringonpaisteesta! Hetken jo luulin, että aurinko on mennyt hukan teille ihan kokonaan.