tiistai 28. helmikuuta 2012

Yllättäin


Kiireisen työpäivän jälkeen, kun kaamea lumimyräkkä oli tyyntynyt, päänsärky jyskytti takaraivossa. Päätin kävellä kauppaan reittejä, joita en aiemmin ollut kävellyt.

Tarvoin kinoksissa, hyppäsin välillä autokaistalle kun mieleni ei tehnyt leikkiä vuoren valloittajaa. Raikas sää helpotti päänsärkyä ja lihaksillle teki hyvää päästä töihin. Pujahdin jättiläismäisen parkkipaikan ohi väistellen aurakuskeja ja peruutusvaihteella rääkyvän hälytysäänen läpitunkeva ääni hirvitti.

Yllättäin eteen avautui pieni metsäsaareke ja vaikka se pidensi matkaani, niin en voinut vastustaa metsän kutsua.



Häly ja melu hiljeni. Koirapuisto metsän keskellä oli tyhjänä ja ristinsielua ei näkynyt missään. Aamullisesta myräkästä ei ollut tietoakaan, puut olivat suojelleet kulkureittejä kinoksilta. Hengitys rauhoittui kuin itsestään ja mietin, että voiko tosiaan metsä ottaa minut syliinsä näin lempeästi.




Ylöspäin katsoessa huimasi ja hiljainen vaimea maailman hyörinä kuului taustalla. Keidas valtateiden risteyksessä pahimpaan ruuhka-aikaan yllätti. Tunsin sielussani olevani metsäläiskansaa.

Alan selvästi heräillä talvikoomastani. Olen lukenut kaksi kirjaa peräjälkeen, sanat maistuvat taas. Huomaan toistavani itseäni vuosi vuoden jälkeen samassa kierrossa luonnon mukaan. Kohta on vuorossa kevään mukanaan tuoma inspiraatiopyörremyrsky, kuten vuosi sitten tässä postauksessa.




Nyt jo ajatukset karkailevat välillä uusiin tuunauksiin, uusiin ideoihin ja kotikin alkaa näyttää nuhruiselta. Kaupoissa huomaan varautuvani jo Taloon Maalle. Siemenpusseja olen ostanut ja kaikesta vannomisesta huolimatta sorruin taas heleisiin villalankoihin. Sieltä ne hyllystä kuiski korviini: "Ota minut, olen kevään väri!" Onneksi vain kaksi sai vakuuttuneksi.

Maaliskuu olisi normaalisti huomenna, mutta nyt pitää odottaa ylihuomiseen. Maaliskuu on ihan selvästi kevät. Eikö vaan?

Voikaa kaikki hyvin, minäkin alan pikkuhiljaa.


perjantai 24. helmikuuta 2012

Kiltti ja suvaitsevainen



Oletko kiltti ja suvaitsevainen?

Mitä se kiltteys oikein on ja miksi pitäisi olla kiltti? Vai pitäisikö? Minut on kasvatettu kiltiksi tytöksi. Tunnollinen, kiltti ja avulias olivat hyveitäni vähän alle kolmekymppiseksi. Sen tarkemmin henkilöhistoriaani menemättä, niin ensimmäisen kerran kiltteys loppui 15-vuotiaana ja lopullisesti 30-vuotispäiviini. Siihen oli monia eri syitä ja asiat kasaantuivat niin, että liiallisen kiltteyden oli pakko loppua.

Tunnollisuuskin on vähän niin ja näin. Toisissa asioissa olen piinallisen tunnollinen, ihan ärsyttävyyteen asti ja toisissa taas vähän sinne päin. Tunnollisuus on minulle venyvä käsite ja sen määrittely vaihtelee asian yhteydessä.

Avulias olen aina ollut ja olen varmaan hamaan loppuun asti. Jos voin auttaa, niin autan. Ikä on tuonut rajoja myös sen auttamisen suhteen. Kaikkea, kaikkia ja maailmaa en voi auttaa kuin tiettyyn pisteeseen asti. Hyväntekeväisyys ja auttaminenkin voi olla myös pelkästään oman itsensä ylentämistä ja se voi olla myös vallankäytön väline. Uhriksi julistautuminen saattaa laukaista toisessa ihmisessä auttamisen pakkoa. Milloin auttaminen on vilpitöntä ja vailla oman edun tavoittelua?

Kai se kiltteyskin on samoin, olen kiltti tiettyyn pisteeseen asti, mutta ylitseni et voi kävellä. Eipä se kovin kilttiä ole itseään kohtaan jos antaa kohdella kaltoin.

Ja tämä on se, mitä jäin miettimään. Miksi kiltteys on nykyään synonyymi nössölle, ylikäveltävälle ja jotenkin reppanalle? Miksi ei ole hyve olla kiltti? Kuitenkin lapsille aina hoetaan, että nyt pitää olla kiltisti, tuo ei ollut kiltisti tehty... Haluammeko lapsistamme nössöjä, kun vaadimme heitä olemaan kiltisti?

Törmäsin netissä tähän Raisa Cacciatoren blogikirjoitukseen. Se on äärettömän hyvä kolumni kiltteydestä. Antaa ajattelemisen aihetta, kannattaa lukea.

Minä ainakin haluaisin olla kiltti. Ei se helppoa kuitenkaan aina ole.

Taannoisen vaalikampanjan aikana puolestaan törmäsin monen monta kertaa siihen, että eri medioissa hehkutettiin kovasti Suomen ja suomalaisten suvaitsevaisuutta. [Linkistä löytyy wikipedian määritelmä suvaitsevaisuudesta].  Ärsyynnyin kovasti, koska en halua olla suvaitsevainen. Sillä nostan itseni yläpuolelle ja suvaitsen ylhaisyydestäni muita ihmisiä tai heidän tapaansa elää. Mikä minä olen sanomaan yhtään mitään  kenellekään, joka rakastaa ja haluaa jakaa elämänsä miehen kanssa? Niinhän minäkin teen ja en kaipaa siihen keneltäkään suvaitsevaisuutta.

Netissä törmäsin myös tähän Tuomas Embusken kolmuniin suvaitsevaisuudesta. Provosoiva kirjoitus, kuten hänen tyyliinsä kuuluu, mutta ehdottomasti myös lukemisen arvoinen. 

Sanat ovat aina sidonnaisia aikaan, paikkaan ja niitä käyttävään henkilöön. Minä haluan olla kiltti ja suvaitsevainen.
Miksi tuntuu kuitenkin niin kovin väärältä sanoa niin?


Kilttiä ja suvaitsevaista viikonloppua kaikille teille lukijoille! 
Saisi se kevät jo suvaita tulla, täällä odotellaan kiihkeänä jo! ;D


tiistai 21. helmikuuta 2012

Äänestä!




Vielä ehtii käydä äänestämässä omaa suosikkkia Pieni Lintu -blogin valokuvauskilpailussa.
Hopi, hopi, mene jo. Klikkaa tästä ja ihastele kaunista arkea.
Kiva kun joku viitsii järjestää kilpailun ja kiva kun siinä on niin monta osallistujaa ja hienoja kuvia!

perjantai 17. helmikuuta 2012

Löytö! [tunnustan myös]


Hihkuin! Kädet hikosi ja puoleen hintaan jo ihan naurettavan halvasta lähtöhinnasta. Olen tätä hakenut ja nyt se on mun! Iik!




Heikki Orvolan emalinen teepannu on ollut jo pitkään kyttäyksessä, mutta hinta on ollut jopa käyttöön soveltumattomista melko paljon. Tässä yksilössä on kannen reunassa hiukan kolhuja, mutta sisältä kunnossa. Käyttöön siis olen sen hankkinut ja maksoin siitä 7,50. Jep, siksi se iik.

Nipsulta sain myös tunnustuksen, iik siitäkin ja kiitos. Tykkään kovasti Nipsun blogista, siellä on aina NIIN ihania kirppislöytöjä ja NIIN ihania kukkakimppuja, että vot. Nipsu on ilmiselvästi sukulaisieluni, mm. vanhat keittiöpyyhkeet on molemmilla intohimona ja todettiin juuri kommenteissa, että kirpparilla meille tulisi käsirysy purkeista. Ja tiedän muuten heti, että Nipsu on NIIN kateellinen tästä löydöstäni, koska se sopisi ihan täydellisesti sen tulevan uuden keittiön kalusteisiin...

Ensimmäisenä tunnustan, että olen NIIN kateellinen Nipsun tuoleista.


Haasteessa pitää huomioida seuraavat asiat:
- kiittää (ja linkittää!) tunnuksen antajaa
- paljastaa 7 random faktaa itsestään
- laittaa tunnustus 15 blogiin

Toinen tunnustus on, että olen salamurehtija, mutta osaan pitää sen kohtuudessa ja aisoissa.




Kirpparilta löysin myös naurettavaan hintaan kaksi vanhaa wirsikirjaa sekä sivityssanaston, toinen painos vuodelta 1948 kun alkuperäinen on vuodelta 1932.
Wirsikirjat on hankittu askarteluihin ja jokamiehen kirja ihan huviksi ja hyödyksi. Jokainen niistä maksoi 50 senttiä.

Kolmas tunnustus on, että ostan naurettavan halpoja kirjoja kirppiksiltä askarteluun, mutta koskaan en raski käyttää niitä siihen.

Neljäntenä kerron, että rakastan knoppitietoa. Ketä kiinnostaa, että diletantti on harrastelija, robusti on roteva ja elogi on ylistyspuhe. Minua.
[lähde: ylläoleva Hagfors - Manninen]




Olin myös todella iloinen Seppo Jokisen Koskinen kirjoista, joista maksoin vain 1,50 kpl. Muun maalaisille tiedoksi, että Jokisen kirjat ovat yleensä suolaisen hintaisia täällä Tampereen seudulla, kovakantisesta pyydetään helposti jopa kirpparilla 10,- kpl. Nämä kaksi puuttuivat hyllystäni, joten nappiin meni sekin.

Viides tunnustus: olen heikkona kaikkeen lasitavaraan kirppareilla.

Tällä kertaa heikkous johti tuon pienen suloisen lasin hankintaan 20 sentillä. Sopii hyvin Taloon Maalle muiden pikkupikareiden kaveriksi. Siitä voin vaikka siemaista fingerporillisen Lacrimae Christiä.
[Vesuvius-vuorella viljelty tummanpunainen viini, lat. Kristuksen kyyneleet, lähde: Hagfors - Manninen]

Kuudes tunnustus on, että voisin hyvin pitää sapattivuoden, jos se vaan olisi mahdollista.

Seiska on se, että rikon sääntöjä ja laitan tunnustuksen vain muutamalle eteenpäin 15 sijaan.

Tunnustukset menevät tällä kertaa:

Lissulle Tityy-blogiin siksi, että Lissu on formulafani ja Italiafani. 
Moon Mammalle Äiti Aurinkoinen-blogiin, tykkään blogin nimen ironiasta ja kirjoitustyylistä.
Judiunille Villalankasarvikuono- blogiin, koska olen ollut lukijana pitkään ja minusta on käsittämättömän kiehtovaa, että joku osaa neuloa koko kropalla ja mielellä.
Pienelle Linnulle Pieni Lintu-blogiin, koska siellä on aina ihan mielettömän ihania valokuvia.

Tää eteenpäin laittaminen on aina ihan järkyttävää. Monta blogia on sen ansainnut ja valinta on aina syvältä...

Mukavaa viikonloppua teille kaikille ja heips!





maanantai 13. helmikuuta 2012

Bloggaamisesta noin yleensä


Lyhyen ajan sisällä kolme seuraamaani blogistia on tehnyt bloginsa lopettamispäätöksen. Kaikki kolme eri syistä, kaikki kolme hyvin erilaisia blogeja ja sisältöjä ja kaikki kolme olivat minulle tärkeitä.

Kaikista olen kovasti murheellinen, ihan kuin olisin menettänyt ystävän. Hullunkurista, kun sitä vähän tarkemmin ajattelee. En tuntenut heistä ketään, en ollut tavannut heistä ketään ja "ystävyyteni" perustui vain siihen, mitä heidän blogeistaan luin ja joihinkin ajatustenvaihtoihin kommenteissa.

Miksi olen murheellinen? Miksi harmittaa, etten kuule heistä enää mitään? Salakavalasti (on muuten aivan ihana sana sanoa) ja vaivihkaisesti syntynyt yksipuoleinen (haluaisin kovasti ajatella, että molemminpuolinen) "ystävyys" ja sen loppuminen aiheuttaa reaktion, jota en osannut odottaa. Lopettajia on ollut ennenkin, mutta ne ovat olleet enemmän tyyppiä "työpaikkaystävä". 20 vuotta elämästäni pätkätöitä tehneenä olen tavannut monia kivoja tyyppejä, mutta he ovat unohtuneet seuraavaan paikkaan mennessä.

Käytän tuota "ystävyys" termiä, kun en parempaakaan keksi. Miksi sitä kutsutaan, jos on seurannut, vaikka pari vuotta, toisen ihmisen elämää virtuaalisesti ja kiintyy siihen toisen blogiin ja kuvitteellisesti myös siihen ihmiseen blogin takana? Jakaa ilot ja surut ruuduun takaa, huolestuu jos toisesta ei kuulu mitään vähään aikaan, nauttii blogistin ajatuksista, ihastelee saavutuksia ja nauraa ääneen toisen sattumuksille?
Kerrostalokyttääjä?
Stalkkari?
Hanki oma elämä?
Addikti?
Virtuaaliystävyys? (ihan kamala sana!)
Mikä?

Olen blogannut noin nelisen vuotta, harrasteblogia ensin ja sen jälkeen tätä. Intoni vaihtelee, sekä itse bloggaamiseen että toisten blogien lukemiseen. Se on vähän kuin kaikki muutkin harrastukseni, väliin neulon, väliin ompelen, väliin hoidan puutarhaa, väliin luen...

Alkuun kaikki bloggaamiseen liittyvät reunailmiöt olivat äärimmäisen tärkeitä. Kuinka monta kävijää/lukijaa/kommenttia ja miksei sekään nyt kommentoinut, vaikka juuri siltä odotin sitä, höh. Nykyään suhtaudun siihenkin kovin rennon ottein verrattuna aloittamisen aikoihin. Kaikki bloggaajathan kirjoittavat vain itselleen muistiin asioita ja ei sillä oikeasti ole väliä kuinka monta tätäkin lukee... Vai mitä?

Tätä blogia aloitellessa kuvittelin tästä tulevan jonkinlaisen sisustusblogin. Kuinka herranen aika ihminen voi olla tollo? Enhän minä mitään sisusta, ainakaan niin paljon, että siitä riittäisi muillekin jotain kerrottavaa. Tästä muodostui ihan omaa elämää tallaava oman tiensä kulkija, joka sivuaa omaa elämääni. Ei kuitenkaan kerro kaikkea, eikä näytä naamoja (ainakaan usein :), eikä sano nimiä. Olen teille tällainen ja tunteville enemmän. Olen toki saanut tuntevilta kommentteja, että myös blogista tuntee sinut.

 Olen nauttinut pääsääntöisesti blogin pitämisestä erittäin paljon ja nauttinut myös muiden blogeista. Olen tutustunut uusiin ihmisiin (siis ihan livenäkin), olen inspiroitunut, saanut ajateltavaa, lukenut uusia kirjoja, opetellut uusia taitoja, oppinut paremmaksi valokuvaajaksi, oppinut tiivistämään tekstiäni (ei muuten uskoisi!) ja nauttinut upeista valokuvista. Olen ärsyyntynyt, provosoitunut, äimistellyt ja järkyttynyt. Olen surrut, itkenyt ja pakahtunut.  Kaikki tämä olisi ehkä jäänyt kokematta ilman blogistaniaa.

Nyt olen kokenut myös menetyksiä. Hämmentävää.





perjantai 10. helmikuuta 2012

Asiantuntijoita juhlatuulella


Pesin valkoisen kirpparilta ostetun villakangastakin omassa pesukoneessa kunnon vesipesulla. Luin kaikki ohjeet ja niissä kiellettiin vesi, linkous ja lopussa luki vielä, että puhdistus asiantuntijalla. Takille ei käynyt mitään muuta kuin, että se puhdistui ja on nyt käyttökelpoinen.
Olen siis asiantuntija.

Viestintä-asiantuntija sanoi, että näytän valkoisessa takissani konjakin väriset saappaat jalassa ja saman värinen olan yli laukku kainalossa ihan ruotsalaiselta heppatytöltä. Viestintä-asiantuntija ilmeisesti huomasi hölmistyneen ilmeen naamallani, kun se lisäsi, että se oli kohteliaisuus.

Monta asiantuntijaa yhdessä vietti mukavan illan eilen yhdessä juhlan merkeissä.




Takkipesu-asiantuntija aloittelee annostaan tässä ja viestintä-asiantuntijan lautanen odottaa annostaan. Ilmeisesti sen lääkitys oli jotenkin pielessä (vai sittenkin kohdallaan?) kun listalta löytyi kukkakaalia ja paistettua maksaa. Lapsuuden inhokeista on jopa on valmis maksamaan nykyään?!?




Kokki-asiantuntijan annoksessa oli todellista herkkyyttä, 200 gramman pihvi oli koristeltu kauniilla kermapursotuksella, röyh.




StarWars-asiantuntija oli ollut koko päivän eskarissa sisällä pakkaslukemien vuoksi, mutta hienosti jaksoi istua toista tuntia paikoillaan. Nälkäkin ilmeisesti oli kun lautanen näyttää jo melkein tyhjältä.

Juhlan syy oli Insinööri-asiantuntijan valmistuminen Insinööri-yliasiantuntijaksi. 
Vinkiksi muuten Tampereelle syömään tuleville: jos haluatte saada miehen onnelliseksi viemällä hänet ulos syömään, niin Coussicca on oiva paikka siihen. Pihviannoksen jälkeen ei taatusti jää nälkäiseksi.




Kukkakimppu Insinöörilleni, onnea valmistuneelle!
Olen ylpeä saavutuksestasi.


Mukavaa perjantaita kaikille!


sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Elämä on musta-valkoista



Kirjaimellisesti meillä tänään. Näin vaalihuumaa seuratessa, tuntuu, että se on monelle muullekin musta-valkoista, mutta enemmän henkisellä tasolla.




Elättelen kovasti toivetta, että kaupunkikodin alakerran remontti olisi alkamassa tänä vuonna. Tilojen suunnittelu pintamateriaalien osalta on meillä työnjaossa minun osuuteni. Tekniset yksityiskohdat jätän suosiolla Insinöörille. Keskustelua käydään vielä siitä, että ovatko valaisimet teknisiä yksityiskohtia vai sisustamista. Minun kantani asiaan ei liene epäselvä...
Valitettavasti en saa kristallivalaisinta tulevaan wc-tilaan. Kattokorkeus on siihen liian matala. Ei se asia kattokorkeudesta huolimatta olisi mitenkään kiveen kirjoitettu kristallien osalta. Harmittaa vain, että nyt on tyytyminen joko nännin näköiseen plafondiin tai johonkin tylsään loistevalaisimeen. Ei minulla valaisintyyppinä ole kumpaakaan vastaan sisänsä mitään, mutta yleensä edullisimpien valaisimien joukossa ko. tyypit ovat ihan kammottavan tylsiä ja/tai rumia. En ole valmis maksamaan kakkosvessan valaisimesta satoja euroja ja se aiheuttaa ongelman (en edes sataa euroa, enkä muuten ykkösvessankaan, ei sen puoleen).

Ylläolevassa kuvassa on seiniin ostetut Vallilan malliston vinyylitapetit. Löytötavaratalot mainostivat tapettirullia edulliseen 7,95 hintaan ja sillä rahalla ostin jopa eri vaihtoehtoja. Valkoista tapettia on tarpeeksi kaikkien seinien tapetointiin jos siltä tuntuu (2 rullaa) ja lisäksi ostin tuon harmaa-mustan (1 rulla) tehosteväriksi takaseinälle. Asian tullessa ajankohtaisemmaksi päätetään lopullisesti, millä tapetoidaan. Käsienpesualtaan taakse tulee roiskesuojaksi joko lasi tai joku muu pinnoitettu rakennuslevy.




Bauhausin valikoimista löytyi musta fasettihiottu peili alennuksesta. Koko oli juuri sopiva ja peili on makuuni juuri oikealaisesti simppeli ja vähän kruusattu samanaikaisesti. Peilin hinnaksi jäi reilut 25,-. Vähän arveluttaa, että kuinka jaksan pyyhkiä pölyjä mustalta pinnalta, mutta ajattelin ratkaista asian siten, että laitan seinälle roikkumaan pölyhuiskan. Se huiskii, ketä pöly häiritsee! :D
Ja kaikenhan voi maalata. Vai mitä Pepi? ;)

Kuivan tilan erillisvessaan en nähnyt tarpeelliseksi kaakeloida seiniä. En näe kaakeloinnin tuovan mitään lisäarvoa tilaan. Lattia tulee olemaan laattaa kuitenkin, koska tilassa on lattiakaivo mahdollisten vesivahinkojen varalta. Se riittää laatoista pieneen kirpunkokoiseen huussiin, mielestäni. Lattian valinnasta riippuen (haluaisin mv.hunajakennomallin, mutta vaikuttaa hankalalta löytää) ajattelin valita valkoiseen wc-istuimeen mustan istuinrenkaan kansineen.
Siinäpä ne sisustuksen tärkeimmät, väriskaala on päätetty.





Väri tilaan tulee pyyhkeillä, matolla ja muilla tekstiileillä. Pinkki ei olisi huono vaihtoehto ollenkaan.

Jostain syystä en saanut yllä olevaa kuvaa pystysuunnassa bloggeriin. Kummallisia ovat tietokoneiden sielunelämät. Onko joku teistä huomannut mitään muita bugeja? Meidän koneessa ei ainakaan firefoxin selain toimi ollenkaan, sekin on tökkinyt jo monta päivää sekä ennen että jälkeen päivityksen, huoh. Pitkään on ollut myös ongelmana lukulistan päivittyminen sivupalkkiin ajantasalla. Toiset blogit päivittyy sinne ihan miten sattuu, höh sillekin.

Mukavaa sunnuntaita teille kaikille! Illalla jännitetään vaalivalvojaisia, vai onkohan siinä mitään jännitettävää...




torstai 2. helmikuuta 2012

VS: kaikki maailman rahat


Sain Valua Kuvasalta haasteen: Jos minulla olisi kaikki maailman rahat, mitkä viisi tärkeintä kohdetta hankkisin ilman materiaalisyyllisyyttä?

Sitähän piti oikein miettiä, eipä ollut helppoa löytää vastauksia. Tai siis oli, mutta ne kaikki viisi...


Ihan heti ekaksi tietysti maksaisin kaikki omat ja läheisteni velat pois, mutta se on jo tehty. Kun mullahan olisi ne kaikki maailman rahat, niin tottakai se olisi jo tehty.


Lisämateriaa hankkisin talviasuttavasta mökistä Talon Maalla pihapiirissä. Siellä on lämpö päällä läpi vuoden (oi mitä tuhlausta!) ja puhelimella tai netillä kaukokäynnistettävä sauna. Pakastin on aina täytettynä, jotta työviikon jälkeen ei tarvitse miettiä ruokakaupassa käyntiä. Samoin siellä on viinikellari, josta löytyy aina oikea viini oikean lämpöisenä heti käyttöön otettavaksi.



Maisemat mökin ikkunasta, kuvittele se itse talvisena

Samaan syssyyn teetän koko tontin pihatyöt ammattilaisella ja puutarhuri pitää huolta ohjeideni mukaisesti kukoistuksesta. Osa puutarhasta on englantilaistyyppistä kukkapuutarhaa, osa yrttitarhaa tehtynä luostareiden tyyliin ja osa hyötypuutarhaa. Järven rantaan rakennutan nuotiopaikan ja golf-harjoitteluradan Insinöörille. Ostan hänelle myös päältäajettavan ruohonleikkurin.
Tilaan myös järven ruoppauksen ja rakennutan järjettömän suuren laiturirakennelman grillipaikkoineen.



Englantilaisen puutarhan krassi-istutuksia


Toiseksi ostaisin talvikodin Välimeren rannalta ja siinä olisi portinvartijan mökki. Siihen mökkiin palkkaan mökkitalkkarin ja hän pitää huolta kiinteistöstä, kun en ole paikalla. Mielummin vähän vanhempi pariskunta, joilla on omat lapset jo muuttaneet maailmalle. Asennutan monta salaista weppikameraa ympäri tonttia ja tarkkailen, että kuinka hommat hoituu. Portinvartija yllättyy joka sähköpostistani ja ihmettelee, että miten tiedän kaiken. Hän löytää kätketyt kamerat. Siitä syntyy melkoinen soppa, mutta onneksi kaikki päättyy hyvin, koska portinvartija huomaa minun olevan todella reilu (mutta vaativa) työnantaja.
Loppujen lopuksi olemme niin hyviä ystäviä, että he pyytävät minua neljännen lapsenlapsen sylikummiksi ja meistä tulee yhtä suurta ja onnellista perhettä.



Kuva on otettu Välimeren Talon kesäkeittiöstä.


Kolmanneksi perustaisin yrityksen, secondhand-putiikki isossa teollisuuskiinteistössä melko lähellä suurta kasvukeskusta. Tarkempaa yrityskuvausta en nyt voi antaa (ettei kukaan varasta liikeideaani), mutta samoissa tiloissa vuokraan aloitteleville käsityöyrityksille työ- ja myyntitilaa vain nimelliseen hintaan. Vuokratuotto on sidottu myyntiin, tietty prosentti myynnistä kilahtaa minun taskuuni, reilu kun olen.

Omaan putiikkiini hankin myytävät kirpputoreilta ympäri maailmaa. Ostan vain sitä, mistä itse innostun ja pidän. Ja tottakai niitä myydään kuin siimaa, koska mulla on niin todellisen hyvä maku. Kiertelen ja koluan kaikki maailman kirpparit sydämeni kyllyydestä ja ihan heti kohta musta tulee Suomen, Euroopan ja ellei peräti koko maailman trendsetteri, jota kaikki ihailee.


Sädekehä löytyy jopa sormeni ympäriltä

 Alueesta kehittyy todellinen keidas, lifestyle keskittymä, johon ostajat tulevat bussilasteittain vuoden ympäri. Olen tietysti palkannut erittäin pätevän ja kätevän pomon putiikkiini, ja tietysti asennan sinne monta webbikameraa, joilla valvon työtä ja touhua. Täppäristäni tiirailen, kuinka rahaa kilahtaa kassaan läjäpäin. Koska kuitenkin olen todella reilu (portinvartijakin sen vahvistaa) ja minulla on sosiaalinen omatunto, niin lahjoitan suuren osan voitoista hyväntekeväisyyteen. Se vain lisää suosiotani ja putiikin myyntiä ja tuottaa lisää rahaa hyväntekeväisyyteen. Kaikki voittaa ja kaikilla on kivaa.


Neljänneksi järjestäisin megasuuren blogitapaamis-bakkanaalin, johon kutsun suosikkiblogini pitäjiä ja kaikki lukijani. Siellä me kaikki pelaamme Even kehittelemää BB-bingoa ja kaikki saa ihan järjettömän paljon pisteitä ja kaikki ovat iloisia, tottakai.

Tervetuliaslahjaksi annan kutsutuille lahjakortin valitsemaansa vaatekauppaan ja kampaamoon. Etukäteen tietysti, jotta jokaisella on jotain päälle pantavaa ja tukka hyvin. Läksiäislahjaksi jokainen saa lahjakortin omaan putiikkini sekä itse valitsemaan hyvätekeväisyyskohteeseen, reilu kun olen. Me ollaan voittajia kaikki, ihania, kauniita, laihoja, pitkiä ja todellisia ystäviä kun oikein silmin katsotaan.

Laitan tässä ihan kohta kutsut tulemaan, joten olkaas tarkkana siellä. Kutsusta ei tietystikään saa puhua kenellekkään toiselle, koska sittenhän se bingo-bongaus menisi ihan myttyyn, kun kaikki tietäisi jo etukäteen kenestä saa pisteitä.

Sopiihan teille kaikille ensi kesäkuu?


Bakkanaalien väriteema


Viidettä en nyt ihan just keksinyt. Sitä täytyy vielä miettiä. Nyt on vähän kiire niissä kutsujen väsäämisessä, joten haaste ei lähde täältä eteenpäin kuin itse mukaan nappaamalla. Jokainen joka haluaa, niin ole hyvä. Reilu kun olen.




keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Keltaista ja häivähdys oranssia


No niin, joko nyt olette kyllästyneet?

Ei hätää, tässä niitä on lisää. Tää tuntuu muuten blogissakin juuri samalta, kuin ihan livenäkin. Intoa puhkuen kyllästyttää ihmiset kuoliaaksi omilla lomakuvilla, eikä ole huomaavinaan niitä pidätettyjä haukoituksia.

Nyt bongaillaan keltaista, auringon väri. :D
Ja samalla osallistun Alkukirjain valokuvahaasteeseen, alkukirjaimet ovat tällä viikolla VÄ
Laitetaan haaste myös kaikille teille lukijoillekin. 

Mistä kuvista löydät Suomen kielisen sanan, joka alkaa

Tarkennuksena vielä, että oma osallistumissanani on VÄrikäs keltainen, mutta löytyykö niitä vielä lisää lisää muiden katsomana. Laita kommentteihin, jos keksit lisää.


Kuva 1 Barcelonan posti

Kuva 2 Tässä on sallittua kaatua niskoilleen, Insinöörin tulkinta kyltistä...
Kuva 3 Turistit kierroksella
Kuva 4 Maalikauppa
Kuva 5 Talo Barcelonassa
Kuva 6 Toinen talo Barcelonassa
Kuva 7 Sagrada Famíliaa rakennetaan yhä
Kuva 8 Castell de Montjuïc
Parempiakin kuvia oli, mutta vahingossa aurinko osui noin kivasti...
Kuva 9
Kuva 10
Kuva 11
Kuva 12
Kuva 13
Kuva 14
Kuva 15


Laitoinkin jo aikasemmin kommentteihin, että oli mukava ottaa matkalla kuvia joku väri mielessä. Tuntui, että ihan tavallisistakin turistikuvista sai jotenkin enemmän irti. Toisaalta taas kamera hakeutui aika erilaisiinkin paikkoihin, ei ehkä olisi tullut otettua montaakaan lähiotosta tai yksityiskohtakuvaa ilman väriteemaa.

Nyt en enää kiusaa teitä reissukuvilla sen enempää. Diaesitykset on ohi ja kuvakirjat selattu. Paperikuvia tuskin enää kukaan katseleekaan.

Mukavaa ja leppoisaa keskiviikkoa, pukekaahan kunnolla päälle. Pakkanen senkun kiristyy vaan!