lauantai 30. heinäkuuta 2011

Viherrystä

Virkkasin lomanlopetusmaton, aloitin viime viikon perjantaina ja se jäi muutamaa kerrosta vaille valmiiksi. Tänään sain loput kerrokset tehtyä ja pyöräytin sen pikapesulla pesukoneessa. Reuna vähän aaltoilee ja ajattelin, että kastelu saattaisi auttaa. Vieläkin vähän aaltoilua jäi, mutta jospa se kuivuessaan siitä asettuu.


Malli on Aura-matto Kotivinkin 101 ideaa lehdestä. Alkuperäinen malli on Kauhavan kangasaitan, mutta en ainakaan löytänyt sitä nettisivuilta. Matonkude on ohutta ja virkkasin kympin koukulla. Ohjeessa oli muutama virhe ja loppukerroksilla reunat alkoi aaltoilla. Sijoituspaikka on kuistilla Talossa Maalla.


Viirinauhaa ompelen, vihreän sävyissä. Ajattelin laittaa verhojen asemesta kuistin ikkunoihin. Nyt vasta on yksi valmiina, pit. 4,5m. Kolme ainakin tulee tarvikkeista vielä lisää.

Ennen verhoiksi päätymistä viirit lähtee ulkomaille Teiskoon häihin koristeeksi. Niitä juhlitaan viikon päästä! Odotan innolla juhlia, hienot kekkerit on tulossa. 


Loppuun on vielä pakko laittaa kuva petunioista. Ostin Lidlistä keväällä alatakastelu-parvekelaatikon ja se on ihan huippu, ei tarvitse huolehtia, että miten kukat pärjää viisi päivää kastelematta. Nyt mietin kuumeisesti, että miten teen kaikista ruukuistani altakastelevia ensi kesäksi...

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille, minä menen saunaan!

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Arki, auts

Paluu arkeen olikin yllättävän helppoa, ilmeisesti loma teki tehtävänsä. Nyt täytyy taas katsoa kelloonkin joskus. Ainakin aamuisin.


Tällä viikolla olen ollut personal shopper kahdelle vaatekaupassa ja lopuksi myös itselleni. Ystäväni häihin lähdin ostamaan kukkamekkoa, hempukkaa liehuhelmaa. Tulin ulos ulos kaupasta musta-valkoisen kotelomekon kanssa. Jep.

Huomenna on kampaaja ja malleja on vain yksi. Jos tästä vielä lyhentää, niin sitten tulen kaljuna ulos. Täytyy olla varovainen, jos käykin kuten mekon kanssa.

Illalla poikettiin toisessa Talossa maalla, muutama fiiliskuva sen tunnelmista.




Koko kesänä en ole nähnyt lukijoitani, en uusia enkä vanhoja. Nyt ne pompsahti esille ja oli tullut paljon uusia! Lämpimästi tervetuloa kaikki!

Kiitokset omalle personal supportille uudesta ilmeestä blogissa! (muiskis Evelle!)


Mukavaa loppuviikkoa, nauttikaa te helteistä. Meillä on toimistossa ilmastointi, villapaitaa kohta kaivelen minä. :)

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Löysin aivoni siivotessa

Muistan kun kuvat otettiin, huoli ja pelko takaraivossa ei kuvista kuitenkaan näy. Lääkärikin sanoi ne kuuluisat sanansa, "Ei täällä mitään näy".


Kammottavat mulkosilmät, sokkelolabyrinttia on vaikea mieltää omaksi. Sivuprofiili on sentään tunnistettava, hyppyrinokka ja pieni leuka.

Olen lukenut Italiasta, siivonnut menneisyyttä kaatopaikalle ja yrittänyt nauttia viimeisitä lomapäivistä. Tässäkö se taas oli? Jaksanko tällä taas pitkän talven? Vielä jäi tekemättä paljon, tehtäväluettelo ei taida loppua millonkaan vanhan talon kanssa.

Ostettiin panelia seinään. Sahan omistajan kanssa juteltiin isotädin ja serkkujen elämästä, kauan sitten kuolleita molemmat. Pieni ostos, tuumattiin hartaasti, laskettiin menekkiä, mietittiin taas ja välillä kerrottiin suvun lapsien kuulumiset. Yksi oli ollut Australiassa, toinen vaihtoi yliopistoa ja kolmas miettii mitä tekisi elämällään. Laskun kirjoittamiseen kului ainakin 20 minuuttia. Kellään ei ollut kiire mihinkään. Tule sitten hakemaan lisää jos loppuu, jätän sinulle varastoon vielä nuo pätkät.
Siitä oli tehokkuus kaukana, mutta inhimillisyys iholla. En muista koska olisin saanut yhtä hyvää palvelua.


Lomanlopetusahdistus on joka vuosi sama, vatsaa nipistelee, alakulo valtaa mielen ja vaivun ajatuksiini yksin. Päätän aloittaa italian opiskelun ja jo päätöstä tehdessäni tiedän, etten kuitenkaan sitä tee. Kuuntelen lupiinien siemenkotien poksahtelua helteessä ja vääjäämättä syksyn tuoksu hiipii salakavalasti maasta hentoisin sormin ja kuiskien yhden kesän loppua.

Onneksi aurinko hellii, sade olisi jo liikaa tälle melankolialle.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Kesämyyjäiset

Poikkesin Ikaalisissa Kädentaitajien puodissa ja yllätyin positiivisesti. Aivan ihana paikka, kannattaa poiketa jos siellä päin satutte kulkemaan vielä heinäkuussa.

Tässä kuvia ja tunnelmia paikasta, valaisimia oli monenlaisia.



Paljon erilaisia ja valloittavan kauniita ompelutöitä.




Nostalgisen upeita räsymattoja.


Paljon oli myös koruja, puu- ja metallitöitä...




...sekä näitä omia suosikkejani: erilaisista teollisuuden ylijäämämatereiaaleista tehtyjä kauniita käyttötavaroita.



Think today ottaa upealla tavalla kantaa kulutukseen ja roskien määrään. Tämäkin perhoslaukku on tehty lattiamuovimatosta, joka muuten päätyisi kaatopaikalle.

Paperinaruryijy led-valoilla on kyllä jotenkin niin ihana...


Mikä oli tarinan opetus? Kannattaa poiketa. Suomessa on monen monituista aarreaittaa, kun näet kyltin, niin poikkea. Saatat yllättyä.

Ja hei, klikkaa sivupalkista Rakkauden Talon arvontaan, hienot palkinnot luvassa!

Lempeää lauantaita kaikille säästä huolimatta.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Grovmalen sentään!

Grovmalen kumpikin. Eikö?


No, kumpi on kumpaa näistä?


Joo, en tiennyt minäkään. Laitoin aimo annoksen kardemummaa makaronilaatikkoon. Jep. En suosittele, mutta ei se nyt mikään katastrofikaan ollut. Pahempaa oli se, kun laitoin valkosipuliperunoihin vanilijakastiketta ruokakerman sijaan joskus muinoin.

Eipä hätää kuitenkaan. Luin oikein tosi hyvän idean jostain jo aikaa sitten. Vanhentuneista ruisleivistä voi oikein mainiosti tehdä itse ruissipsejä. Nam.



Jep siihenkin. Ei kannata unohtaa niitä uuniin viittä minuuttia kauemmaksi ajaksi.

Mitä siihen nyt sitten sanois? Taivas varjele!


Pitäkäähän huolta itsestänne ja kokkailkaa rennolla otteella. Siitä se lähtee hyvä viikonloppu! ;D

torstai 14. heinäkuuta 2011

Etukamari ja uusi tuoli

Löysin kirpparilta tuolin, Insinöörin kauhuksi. Hänen mielestään meillä on tarpeeksi tuoleja ja kyselee vielä, että kuinka monta tuolia kaksi ihmistä tarvitsee. Vastaan aina, että monta. Onhan meillä monta huonettakin, höh. Kaupunkikoti ja Talo Maalla yhteen laskien reilusti yli kymmenen. Mielestäni jokaisessa huoneessa pitää olla tuoleja istumiseen ja mieluiten useampia.
No mutta kuitenkin, asiaan takaisin. Olin käynyt katsomassa tuolia jo aikaisemmin ja nyt päätin, että jos se vielä on paikalla, niin se lähtee meille Taloon Maalle.

Aika surkean näköinen tapaus, mutta ihan mahtava tuoli istua.


Varasin sen itselleni tv:n katseluun ja neulomiseen. Suunnitelmissa on käsitellä puuosat mustalla petsilakalla ja päällystää istuinosat uudella kankaalla.

Vähän ehkä näin (kuvitelkaa puuosat mustaksi)


Samalta kirppikseltä löytyi myös viereisellä pöydällä oleva käsin virkattu pitsiliina. Mikähän siinä on, että näitä ei voi vaan vastustaa?


Lupasin jossain vaiheessa palata etukamarin uuteen järjestykseen valokuvien kera. Ihan kuolleena syntynyt ajatus oli se. Joka nurkassa näkyy vain tekemättömiä ja keskeneräisiä projekteja... Tässä niitä nyt kuitenkin olisi muutama.


Uudesta tuolista kuvattuna näkymä vähän vasemmalle päin. Arkkupöytä on perintökaluja isäni puolelta ja oikeasti vanha. Takana taas näkyy perintökaluja äitini puolelta, tähän taloon aina kuulunut puusohva. Vasemmalla on musta lipasto, myös talossa aina ollut sekin. Musta väri tuoleihin (ja tuleviin projekteihin) on sieltä haettu. Pikkutuoli vasemmalla on kirppislöytö sekin ja kuten näkyy, keskeneräinen.

Tässä sama vielä vähän toisesta kulmasta katsottuna.


Tässä on näkymä samasta kohtaa vasemmalle päin, uusi tuoli on muurin kulmalla.


Muuri oli aikaisemmin punatiilinen, mutta jo muutama vuosi sitten käsiteltiin se antiikkilaastilla, samalla kertaa kun kattokin maalattiin valkoiseksi ja paneliseinät kuultovalkoiseksi. Mustapunainen täkänä seinällä on kirpparilta sekin, se maksoi kokonaiset yksi euroa.



Tynnyrituolikin on vaiheessa, päällinen puuttuu vielä. Löysin varastoista tuolinpäällisen tekeleen, se ei tosin ollut tarkoitettu tähän tuoliin, mutta siihen sen nyt kuitenkin länttäsin.


Uudesta tuolista toiseen suuntaan, siis oikealle,  on melkoinen murheenkryyni-nurkka.



Kirpparilta ostettu K-tuoli on ok (kunnostusta vailla vielä sekin), mutta pakastin ja lipasto tv:n alla ovat nyt mitä ovat, ehkä niihin joskus tulee jotain muutosta, ehkä ei. Joskus sitä miettii, että kuinka paljon aikaa/vaivaa/rahaa kannattaa upottaa kesäasuntoon, jossa asuu max. 4 viikkoa vuodessa ja muutamat viikonloput. Pelkkään talon ylläpitoon kuluu jo melkoisesti rahaa, joten sisustamiseen jää pennosia ja valtava määrä työtä.
Tuolin oikealla puolella on muuten kori, jossa ovat ulkoterassin pöytäliinat ja viileiden iltojen huovat.

Tässä on vielä kuva samasta kohtaa, otettuna huoneen toisesta päästä, mustan lipaston ja muurin välistä.


Oikealle menevä oviaukko on keittiöön ja takaseinällä on ovi terassille, josta löytyy edellisen postauksen kesäkeittiö. Terassi rakennettiin kuutisen vuotta sitten (samaan aikaan kun muukin osa huoneesta remontoitiin) ja se on ollut ehkä käytetyin "huone" näin kesällä.

Lipaston päällä on samalta kirpulta löytynyt jalallinen ja lasikuvullinen vati. Oih, tämä(kin) oli saatava.


Oikealla on taulu, josta näkyy millaiset tapetit seinällä on joskus ollut. Se hakee vielä paikkaansa ja varmasti vielä joskus löytääkin sen. :D

Tälläista maratoni-kuvakimaraa tällä kertaa.

Touhukasta torstaita kaikille!

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Kesäkeittiö!

Tätä kesäkeittiötä olemme rakentaneet melkein kuin Iisakin kirkkoa. Maalin kuivumisen odottelu oli pahinta, kun ei malta niin ei malta. :D

Tässä rakennusvaiheita kuvien kera:


Tiskipöydän kansi on kaupunkikodista purettu, kuten myös kakkos-kakkoset. Osa tukipuiden sivuista oli maalattu punaiseksi ja siksi maalasin kaikki valkoisella, sitä kun sattui olemaan varastossa.


Tässä vaiheessa rakennelma raahattiin terassille lopulliseen sijoituspaikkaansa. Melkein jo usko loppui, kun kesäkeittiö näytti tosi surkealta. Maalaushommiin siis.




Nyt mieli kirkastui, näyttää jo ihan hyvältä. Takaosan taustalaudat ovat nekin kierrätettyjä, kaupungista aitaprojektista ylijääneitä ja kaksi talvea ulkona maanneita pätkiä. Ihan ensimmäisenä suunnitellessa  halusin, että tausta jää tuollaisen harmaan ja säänpieksemän näköiseksi.

Sitten tässä vaiheessa osallistui insinöörikin suunnitteluun ja siitähän se mopo karkasi...


Olin itse ajatellut, että  "kesäkeittiö" olisi lähinnä vain laskutasona ja tavaroiden säilytyspaikkana, mutta mikäs keittiö se oikein on, jos siinä ei ole juoksevaa vettä ja työvaloa?!? Vanha purettu hana siis toimii pikaliittimellä puutarhaletkuun ja valokin on, kuten näkyy.


Alaosan seinät tehtiin varastossa ollesta kieroista kestopuun pätkistä. Ne sahattiin ohuiksi rimoiksi ja kiinnitettiin nauloilla. Rimat siksi, ettei siitä tulisi ihan tajuttoman painavaa (vaikka on se painava noinkin). Alahylly on valmiista kestopuulaatoista. Ne on ainoat ostetut tarvikkeet 3 kpl á 4,50. Kolmannesta käytettiin vain pari lautaa, jotka uupui reunasta. Seinärimat ja hylly saa patoinoitua ajan kanssa harmaiksi ja säänpieksemiksi, kuten yläosan taustakin.


Valmiina kesäkeittiö näyttää tältä:


Etuosan tulee peittämään jonkinlainen verho, joko suihkuverhosta tai pöytäliinakernistä tehty. Mitäs mieltä olette, että minkälaisen laitan? Tässä on siis pellavainen vaalea malli...


...vai haenko vaikka yksiväristä turkoosia? 


...vai laitetaanko ranskalaistyyppinen ja vähän romanttinenkin vaihtoehto? Muitakin ehdotuksia otetaan vastaan, kiitos! Nämä kaikki kuvissa näkyvät on tavallisia kankaita ja muovitettuja/suihkuverhojahan on yleensä vain rajoitettu mallisto tai valikoima. Voi olla vaikea löytää mieluista, ehkä.

Loppuun vielä muutama fiiliskuva:


  

Kaikki muut on vanhoja olemassa olleita tarvikkeita ja astioita, paitsi pilkullinen kärpässuoja ja yrttien vieressä oleva yrttisilppuri. Ne löytyivät Vapaa Valinnan alennusmyynnistä muutamalla eurolla. Ai niin ja sinkkivati, johon yrtit on istutettu maksoi jossain romuhallissa alle 2 euroa. 
Iso kiitos ja rutistus Insinöörille rakentelusta ja ideoista! (muiskis :)

Heippa taas kaikille, nauttikaahan olostanne!



maanantai 11. heinäkuuta 2011

Hyllyn uusi ilme

Muistattehan tämän kulmahyllyn pari postausta aikaisemmin?


Hylly on melko vanha, äitini on saanut sen lahjaksi joskus kolmisenkymmentä vuotta sitten. Voi olla, että aiemminkin. Sen antoi joku, joka oli sen itse tehnyt. Muoto on kiva, mutta kellastunut puu ei ole kiva.



Tein ensin pohjamaalauksen ihan tavallisella valkoisella maalilla. Hyllyssä oli jonkinlainen lakka päällä, mutta ei sellainen kiiltävä, joka olisi pitänyt hioa pois tai maalata tartuntapohjamaalilla. Parannus edelliseen on mielestäni jo tälläisena huomattava.

 

Seuraavaksi suihkuttelin reunoja rennolla kädellä mattamustalla spraymaalilla, ihan vain ohuelti kertaalleen.




Lopuksi maalasin vielä kerroksen valkoista ja hioin reunoja karkeahkolla hiekkapaperilla kuluneen näköiseksi. Musta näkyy juuri kuten halusinkin, vähän aavistuksena siellä täällä.


Hylly on nyt valmiina paikoillaan etukamarin seinällä. Esineet keräilin hätäspäissäni sieltä ja täältä valokuvausta varten, ehkäpä ne vaihtuu vielä jossain vaiheessa. Kauempaa katsoen ei kulahtaneisuus paljon näy, mutta se ei ollut tarkoituskaan.
Seuraavaksi viimeistellään kesäkeittiö, se on viittä vaille valmis. Yllätyksiähän voi tulla matkan varrella, joten saa nähdä koska se on valmiina. Niistä sitten seuraavassa postauksessa. :)

Mansikantuoksuista maanantaita kaikille!