tiistai 15. kesäkuuta 2010

Jotain valmistakin, ihme!




Sääpäiväkirjasta: lauantai 12.6.2010 näkymä ikkunasta noin klo 14.00.




Jotain jäi varmaan takaraivoon viime kirjoituksesta (siis muutakin kuin ostolakko), kun lauantaina kaatosateen vihmoessa ja tuulen riepotellessa en sitten mennytkään istuttamaan kesäkukkia ulos, vaan kaivoin ompelukoneen esille. Ilmeisesti sisu ei antanut periksi sille, että niitä tekemättömiä projekteja aina vaan lisääntyy. Vanha kunnon Pfaff kehiin ja kaasua täysillä.



Ensimmäisenä aloitin helposta hommasta. Kirpparilta löysin joskus Ikean valmisverhoparin, jonka värimaailma oli täydellinen etukamariin. Ikkunoita on kamarissa kaksi ja verhoja oli myös kaksi, siinä se ensimmäinen ompelukeikka. Tarvitsin siis neljä verhoa kahteen ikkunaan. Yksi verho keskeltä kahtia (vai poikki?) pituussuunnassa, pitkän reunan ompelu ja alataitteen ompelu. Mahtava urakka, kaksi kertaa neljä saumaa! Sehän tekee jo kahdeksan saumaa ompelua...



Valoverho ikkunassa jo olikin, mutta ripustin raidat vierelle. Tykästyin kovasti.
Seuraavaksi uskaltauduin jo vähän suurempaan tehtävään. Tyynynpäällisiä!



Vasemmalla on valmisverhon loppupätkästä ommeltu päällinen (tyynyn kääntöpuoli eri kangasta), seuraavana Eurokankaan tarjouspakalta satiinikangas, laitoin nurjan puolen päällepäin (tässä myös tyynyn kääntöpuoli eri kangasta), tarjouspalalaarista Laura Ashleyn pionikangas, jossa on itse tehty tere kirpparilta ostetusta kankaasta ja viimeisenä on Pentikin valmis tyynynpäällinen. Se on myös kirpparilta ostettu.


Tässä suttuisessa kuvassa (sorry, parempaakaan ei ollut) on kahden tyynyn kääntöpuolet näkyvissä. Huomasin, että ne olivat pompsahtaneet eri paikkoihin kuin ylemmässä kuvassa. Ruusuraitakangas on ylemmässä kuvassa näkyvän nauhoilla solmittavan tyynyn kääntöpuoli. Kangas on ostettu kirpparilta.
Vasemmalta toinen raitatyyny on siis sama kuin yläkuvassa vasemmalle ekana oleva. Tämän puolen kangas on myös palalaarista Laura Ashleyta. Ompelu oli mukavaa! Toinen puoli sohvasta odottaa vielä ainakin saman verran tyynyjä!

Sen verran selittelyä tuosta ompelu-urakan "suuruudesta". Asia on kirjoitettu viljelemällä itseironiaa melko rutkasti. Olen yhdeltä ammatiltani ompelija (nykyisin tunnetaan nimellä artesaani) ja olen joskus jopa pyörittänyt omaa tilausompelimoa. Nyt vain en ole vuosikausiin ommellut mitään lähinnä fyysisien rajotteiden takia. Ja ihan saamattomuuttani.


torstai 10. kesäkuuta 2010

Ostolakko vai?



Olen edelleen pohtinut ostamisiani, vakavasti jo mietin ostolakkoakin. Ongelmaksi muodostui se, että en vielä ole osannut rajata lakon laajuutta. Milloin voin ostaa, mistä ja miksi. No, koska lakkopäätöstä en vielä ole tehnyt, niin minähän ostelin.


Jos yksi heikkouteni on vanha pellava, niin toinen on pitsit. Nämä värilliset bongasin Fidasta, vihreä liina oli euron ja alla oleva korallinpunainen 2,80. Jälkimmäisen halkaisija on lähelle metriä. Väri on jotenkin kummallinen, mutta näitähän voi värjätä tarvittaessa. Näistä värillisistä liinoista ajattelin tehdä kesäpeiton joskus. Ompelen ne valkoiselle pohjalle ja tilkkutyön tapaan yhdistelen palat peitoksi. Näitä erivärisiä liinoja minulla on jo aika iso kasa. Eli siis suomeksi sanoen, ikuisuusprojekti, joka tuskin koskaan valmistuu.

Valkoiset lakanapitsit on käsintehtyjä, hinta oli 2 euroa kappale ja siinä on jo ihan tarpeeksi syytä ostaa ne. Niitä ei ole purettu lakanoista vaan ne ovat käyttämättömiä. Äidiltä saatujen pellavien kavereita. Eli siis toinen ikuisuusprojekti, joka ei luultavasti koskaan valmistu.

Ehkä se on juuri se juttu, mikä on alkanut ärsyttää näissä "hyvissä löydöissä". Materiaalia huikeisiin projekteihin on enemmän kuin tarpeeksi, mutta ei aikaa eikä inspistä tehdä niitä. Toisin kuin Piipa, ihailen kovasti hänen tarmoaaan, luovuuttaan ja tekemisiä. Piipa on muuten paljon myös pohdiskellut näitä samoja asioita jo aiemmin kuin minä.


Olen välttänyt omia kuviani blogeissani. Tällä kertaa kuitenkin teen poikkeuksen. Kuva on viime lauantailta YO-juhlista. Tässä on myös "hyviä löytöjä".


Tunikamekko on Halosen alerekistä, hinta 19,90 (hinta ennen alennusta 99,90), housut ovat Halpahallin alerekistä, hinta 3,00 (ennen alennusta 30jotain), kengät täysnahkaa sisältä ja päältä, käyttämättömät kirpparilta 8,00. Mielestäni asu toimii ja hinta ei päätä huimaa 31 euroa. Näitä ostoja en voi moittia. Varsinkin kun tiedän, että asu on lemppareitani vielä pitkään.

Hmph, ostolakko väijyy edelleen takaraivossa. Pitänee edelleen pohtia asiaa lisää.

Seuraava kuva ei liity ostamiseen mitenkään. Tinuhe Tamperelainen oli tehnyt mahtavan pitsimaton pinkistä matonkuteesta virkkaamalla. Poikkesin eilen ja ihastuin kovasti. Blogissa näkyy myös upea kori, livenä vielä hienompi kuin kuvassa. Toivottavasti kohta näkyy myös matto (postausta odotellessa;).


Käsi on mittatikkuna, neljäs kerros meneillään. Tästä pitäisi tulla kuusikulmainen, mutta saa nähdä, että jääkö pannualustan kokoiseksi. Seistenkin voi virkata, mutta hidasta se tuppaa olemaan. Pakara ei pidä istumisesta tällä haavaa lainkaan, mutta se taitaa olla lääkityksen vähyyttä. :D



tiistai 8. kesäkuuta 2010

Kulutushysteriaa kirpparilla





Olen paljon pohtinut omaa kulutuskäyttäytymistäni viimeaikoina. Olen toivoton hamsteri ja intohimoinen kirppiksillä kävijä. Mielestäni olen siinä aika hyvä ja saan suurta nautintoa "hyvistä löydöistä". Ja voi poijjaat, että niitä löytöjä piisaa riesaksi asti. Kuten edellisistä postauksista huomaat, tämän hetken ylivoimainen suosikki löytö on pellava. Viime viikolla sain äidiltäni lahjoituksena (olisi heittänyt muuten ne roskiin) laatikollisen vanhoja pellavalakanoita, -pyyhkeitä ja -liinoja. En edes viitsinyt kuvata niitä tänne kun nuo edellisetkään kangaspinot ei näytä miltään valokuvattuna.

Poikkesin Töllin rinsessan kanssa kirpparilla taannoin ja löysin ehkä maailman historian rumimman pillipiiparin. Meillä on vissiinkin sukuvika tuo rumien tavaroiden sääliminen. (Odottelen rinsessalta postausta siitä nahkakilpikonnasta...)


Tämä piipari taitaa olla valuvikainen, kakkoslaadun heppu. Vasen poski on valahtanut ja nenä kasvaa sisäänpäin. Mukaan se piti saada kotiin asti.


Tässä on kaveruksia enemmänkin, takana olevalta neidolta on lyöty otsa ruvelle ja mestaaja on liimannut pään takaisin paikoilleen giljotiinin jälkeen. Oikealla oleva rintakuva näyttää aivan japanialaiselta naamastaan, mutta omaa klassisen taiteen kreikkalaisen (tai roomalaisen) tukan.

Muistan lapsuudestani kreikasta tuodun patsaan. Se oli hyvin samanlainen kuin takana oleva tyttökin. Mielestäni se oli aivan i-h-a-n-a, 8-vuotiaan varmuudella se oli kaunein taide-esine minkä koskaan olin nähnyt. Onko kyseessä taantumista lapsuuden tunteisiin vai tuntuuko hyvältä löytää oma lapsuus jälleen? Ostaminenhan on tunne-ilmiö monella tavalla. Miksi minun pitää pelastaa ruma pillipiipari? Olin nimittäin ehdottoman varma ostopäätöksestäni saman tien kun näin patsaan ja varsinkin kun näin hintalapun. Hyvä löytö. Miten ruma pillipiipari voi olla hyvä löytö?



Samoin olin täysin varma ilman harkintaa, että haluan nämä kala- ja simpukkamuotit. Hinta oli euro ja euroviiskyt (simpukkamuotteja on 4kpl). En todellakaan tarvitse näitä, mutta näille kyllä löytyy käyttöä. Olen ystävien ja sukulaisten kanssa aina tehnyt sanattoman YYA-sopimuksen mukaisesti lähes tulkoon kaikissa juhlissa jotain ruokaa/tarjottavaa tai köksäapua. Ja saman sopimuksen mukaisesti myös aina saanut vastalahjaksi apua. Yksi bravuureistani on tonnikalamousse ja toinen lohikakku, kolmas sillikaviaari ja neljäs katkarapuhyydyke. Ei tarvitse olla suurikaan neropatti, että seuraavissa juhlissa joku edellistä taitaa olla kalan tai simpukan mallinen... Ilmiselvää snobin vikaa. Voin kuulla ja nähdä kuinka emäntä selittää vieraille, että "meillä on aina perinteisesti juhlissa tätä kalamoussea". Mielestäni en ole snobi, tykkään kattaa kauniisti ja laittaa ruuan esille niin, että sitä on kiva katsoa. Voiko euron maksanut kalamuotti olla järkevä ostos? Kovasti yritän edellisessä tekstissä vakuutella itselleni, että se olisi.



Tätäkään en miettinyt, ostopäätös syntyi siinä hetkessä kun näin hintalapun. Muistaakseni se oli kolme euroa? Huikea väri, kohtuu kuntoinen ja ainahan tarvii erilaisia rasioita eri tarkoituksiin. Eikö? Katsoin rasian alle vasta oston jälkeen tarkemmin:


Rasiassa on myyty aikoinaan "Hansikas" -nimistä suklaata, jonka Fazer on tehnyt. Ennen vanhaan osattiin tehdä rasiatkin paremmin. Taas kerran hyvä löytö. Vai?


Loppuun vielä valokuvat Talosta Maalla etupihalta:


Ja tämä kuva on otettu samasta paikasta sivupihalle päin. Hauskasti näkyy talon varjo pellolla. Lisää kulutuspohdintaa on tulossa, asia vaivaa nyt oikein tosissaan.


Lempeitä kesätuulia kaikille!


Tunnelmia



Torstaina yleensä se jo alkaa, kutina jalkapohjissa: pois pois, pian pian. Perjantaina ei malta odottaa työpäivän päättymistä kun jo toivoo, että oltais jo. Miksi haluan pois omasta kodistani työleirille, jossa ei ole lämmintä vettä kuin saunanpadassa lämmittimällä ja ruohokin on leikkattava joka kerta? Paikat on rempallaan, ikisiivous ei lopu koskaan, rikkaruohot rehoittaa ja kuistikin on kallellaan.


Iltasella istahdan kallellaan olevalle kuistille, hörppäsen teetä ja kuuntelen kärpäsen surinaa ikkunaa vasten. Mieli lepää ja sielu hengittää. Takana on viikottainen oravanpyörä vain kaukaisena muistona kun mietin, että alkukesä on kaunista aikaa.




Laitan tuvan hellaan pari klapia, tuli karkoittaa kosteuden ja sen ääni on tuttu jo sukupolvien takaa. Uuniluukun kolahdus ja vedon humina ovat oikeita ääniä, niitä ei voi jäljitellä. Mietin samalla, että pitäisikö tämäkin käsitellä liesimustalla kuten hellan levytkin.



Saunalle mennessä taivaanvuohi mäkättää, palaneen tuohen tuoksu kutittelee nenää. Vuosien ajan mustuneet lauteet ovat tukevat ja olen onnellinen, ettei lattia romahtanut tälläkään kertaa. Usva nousee järveltä, käki kukkuu.


En avaa telkkaria, en avaa radiota, selailen hiirenkorvalle luettua Agatha Christietä. Helmeilevä kuolema on jo niin tuttu, että ei sitä tänään. Palapeli kuiskii: laita vielä yksi pala, kohta olen valmis.


Nukun pidempään kuin koskaan työviikon aikana, herään auringon säteisiin vailla kiirettä mihinkään. Taas jaksaa seuraavan viikon oravanpyörässä.